keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Huomenta!

Aamulla ensimmäinen asia, jonka kansalainen näkee lyötyään herätyskelloaan, on pieni mustavalkoinen pää, joka sanoo "kur!" Jos herätyskello ei ole päällä ja kansalainen kuvittelee nukkuvansa pitkään, se asia on pieni mustavalkoinen sänkyyn pomppaaja, joka sanoo "kur!". Summittainen käännös ihmiskielelle lienee tässä yhteydessä "vihdoinkin!"

Herätyskellonsointia on parasta vartoa sängyn alla.

Kuuliaisesti kansalainen nousee vuoteesta ja seuraa mustavalkoista keittiöön, jossa mustavalkoinen ohjaa kansalaisen jaloissa pyörimällä ruokakaapille, mikäli kansalainen on sen sijainnin unohtanut. Polulta poikkeamista mustavalkoinen hämmästelee kovin. Syötyään mustavalkoinen palaa makuuhuoneeseen ja käy vuoteeseen, johon kansalaisetkin ovat usein hämmästyttävästi palanneet.

Hellyydenkipeä kainalopulla vaatii leukarapsutuksia.

Myös Lyyti-täti lähettää terveisiä peitteiden syövereistä. Lyyti kokee joutuneensa eläinsuojelurikoksen kohteeksi, sillä valtakuntansa sisälämpötila on vain 23,9 astetta, eikä silloin tarkene nukkua ilman täkkiä.

Tuokaa minulle villahuopa.

18 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Huomenta, kur! :) Kur on hauskempi herätys kuin vaativa MJOUUU. Yleensä meillä kyllä MJOU johtuu siitä, että ihmiset ovat niin tyhmiä, että heräävät, vaikka ihan hyvin voisi vielä nukkua.

Tuutusen valtiossa on asiat hyvin. Koratiassa on tapahtunut ehkä kahdesti niin, että kissa- ja ihmiskansalaiset ovat käyneet ruokakaapilla ja palanneet nukkumaan. Yleensä toimitaan yksioikoisesti: nukutaan niin kauan kuin ihmiset nukkuvat, sitten syödään, sitten pysytään hereillä.

Saila kirjoitti...

Voi Lyytiä! Äkkiä kansalaiset juoksujalkaa huopia kiikuttamaan. Pitäisikö perustaa keräys huopien virkkaamiseksi tyyliin Äiti Teresa?
Pieni mustavalkoinen kurisija on ylisöpö ♥! Leuanrapsutukset aamupalan jälkeen sängyssä, onpa kissamaista ja mikä ilme! Oi autuutta. Ollapa kissa.
Meillä Musti kohteliaana ei vaadi aamuisin mitään, vaan reagoi vasta sitten kun nousen ja kävelen keittiöön. Mutta Ransu päivystää jossain pääni lähettyvillä, aamuksi se hakeutuu tyynyni viereen tai ihan kylkeeni peiton alle, mistä se havaitsee pienenkin inahduksen heti. Se merkitsee sitä, että nyt toi heräs, tai sen on ainakin aika herätä. Tänään kun en ollut noussut vielä klo 9.15, alkoi Ransu läpsimään minua tassulla poskelle. Jotain rotia!

Saila kirjoitti...

Hahahaa :-DDDD Ed. kirjoituksen kommenteissa: Meillä ei vieläkään idä myyrät! Voi Unna!

Saara kirjoitti...

Niin hienostunutta ja tyylikästä, meillä kuuluu kova MJAU ja vähintään kaksi kolmesta hyppää pallean päälle... Hengitä siinä sitten.

ella kirjoitti...

Jenni: Jos kansalaiset eivät ota onkeensa sänkyyn pomppaamisesta, kertoo Unna melko selkeästi, että voi puuhata paljon muutakin ellei joku nouse ruokkimaan. Mm. Kitaran raapiminen on melkein yhtä mukavaa kuin syöminen :D

Saila: Lyytin mielestä olisi kohtuullista kiikuttaa paikalla huopia ja kuumavesipulloja sekä siirtää sitten koko kasa Lyyteineen päivineen saunaan.

Kuten Ransu, Unnakin hoksaa heti kansalaisten heräämisliikkeet ja reagoi niihin salaman nopealla "kur!"-huomiolla. Turha siinä on enää esittää, ettei olisi hereillä ja kohta ainakin on! :D

Saara: Teillä on selvästi havaittu, että tehokkuus on valttia! :D

tuutäti kirjoitti...

Tätilässä ovat tosiaan kisut joutuneet koville kanslaisten tämän viikon loman takia. Ei edes saa nukkua päiväunia rauhassa. Joskin nyt kävi niin ihanasti, että lakanat oli aamulla laitettu koneeseen ja pehmoiset täkit odottivat kutsuvasti pesuvuoroa. Onneksi Lyyti huomasi tilanteen vakavuuden.
Ulkolämmöstä nauttiva Vappu on ikionnellinen kun saa olla koko aamupäivän pihalla päivystämässä.

sea kirjoitti...

Luojan kiitos meillä on makkariin pääsy kielletty. :D Vaan onpa Unna onnellisessa asemassa, Anni joutuu repimään pöksynsä joka aamu kun touhuan vaikka mitä ennen keittiöön menoa.

Musta kirjoitti...

Hei sä toinen mustavalkoinen, ehkä munkin pitäisi oppia tuo 'kur'? En muista oisinko ikinä sanonut tolleen. Enimmäkseen kehrään vaan aamulla, mut senkin on riittänyt tähän asti. Ei kaikki voi puhuu kaikkia murteita :-D

PS. Harmaa kyl osaa 'kur'

Sirpa kirjoitti...

Kollo tuntee vain kovaäänisen MJAU-herätyksen ja käyttää sitä herätystä emäntäänsä säälimättä. :D Kissat taitavat tarkkaan seurata, milloin ihmiset havahtuvat unilta ja kissaa ei pysty hämäämään teeskentelemällä nukkuvaa. :)

Mamma N kirjoitti...

Mustavalkoisella on selkeät tavoitteet ja tuntuu ne myös saavuttavan! Voi pientä poloista Lyytiä, on pienelle tullut vilu.

ella kirjoitti...

Tuutäti: Kauheaa kissain häirintää! Olisipa selvästi syytä lukea vinkkejä Naukulan blogista, että ymmärtäisitte poistua lomalla kotoa ja antaa kissoille rauhan :D Onneksi edes Vappu on onnellinen. Lyyti-parkaa voi vain sääliä <3

sea: Täällä valittiin puolivahingossa kainalokissan ja keskeytymättömien aamu-unien välillä.

Unna jää hämmentyneenä paikalleen, jos ihminen poikkeaa aamupolulta esimerkiksi vessaan. Seuraavalla ohikulkumatkalla "väärään suuntaan" saa kuriton ihminen läpsäytyksen pehmotassulla, jos jaloissa pyöriminen ei auta :D

Musta: Moi, se "kur" on kyl tosi kätevä. Ylipäätäänki, jos tekee jotain mieli, niin oon huomannu, et kurisemalla ja purisemalla saa paljon paremmin selvitettyä ihmisille kaikki kivat jutut ku esim. maukumalla. Maukuminen huolestuttaa ne, mut kur-jutuista ne tykkää.

Siitä asti, kun oon sanonu ihmisille kur, ne on ollu ihan haltioissaan mun kanssa, kun oon kuulemma niin fiksu ja juttelen niille. En itekään silti kaikkia murteita osaa. Ainakin toi itämaisten vääkyminen on ihan vierasta kieltä mulle, vaikka tuntuu olevan tehokasta sekin.

Terkuin Unna Tuutikki

Sirpa & Kollo: Olen huomannut saman. Entisessä asunnossa nukuimme ovi suljettuna ja aina Unna tiesi aamulla kiljaista oven takana, jos koetti jäädä vielä sänkyyn loikomaan herättyään. Se oli selvä merkki siitä, että kissaa ei hämätä!

Naukulan Mamma: Mustavalkoiselta ei tosiaan tunnu keinot loppuvan näin tärkeiden tavoitteiden kanssa. Eikä Lyytiltäkään, mitä tulee lämpimiin paikkoihin hakeutumiseen :D

Heidi kirjoitti...

Voi voi Lyytiä!

Ja onpa Unna kiltti, kun noin vienosti herättää ihmisiä; meillä huudetaan välillä kuorossa, rampataan sängyssä ihmisten päällä jne. Tosin koulutus siistimpiin käytöstapoihin on käynnissä! ;)

ella kirjoitti...

Paavo & Harmi: Lyyti ottaa vastaan kaiken sympatian, minkä vain suinkin saa :)

Meillä meinasi tuo aamuherättely mennä alkuun älyttömäksi, kun Unna kokeili millä keinoin ihminen vikkelimmin nousee... Päädyimme siihen, että kellonsointi on kissalle helppo "saa herättää"-merkki, jota ennen ei kolistelu edistä ruuansaantia.

Viikonpäivät taisi mennä tuota harjoitellessa, mutta nyt ikävämpi temppuilu alkaa tosiaan vasta sitten, jos ihminen ei herätyskelloonsa nouse. Kellottomina aamuina kissa pomppaa sisäisen kellonsa mukaan sänkyyn korkeintaan puolituntia sen jälkeen, kun kellon olisi pitänyt soida.

tuutäti kirjoitti...

Kyllähän se kotoa poistuminenkin käy kansalaisilta päinsä, vaan sittepä tulee Lyytille ruokaongelma. Kaikki raksut ja muut eväät kun on syötävä kerralla, myös pienimasuisen Vapun omat. Kyllähän Lyyti jaksaisi. Ja pikku-Lyytihän painaa taas 4.2 kg, joten ruokakupit on kyllä tyhjennetty viimeistä murusta myöten.
Tänään oli Tätilän väen pihatyöpäivä ja Lyyti sai nukkua katonrajassa uunin päällä. Ei niinkään kurjaa. Kurjaa oli vain se, ettei tänään ollut tarjolla peitekasaa, johon olisi voinut kaivautua.

Mindy kirjoitti...

Joo, kur on hyvä. Mä sanon kur kun meen hakemaan leikkikaveria. Oikeestaan sanon kur vaikka mihin, mut kun on nälkä sanon nau ja se on yleensä vasta illalla. Aamulla ei paljon kiinnosta syödä, vähän puuroa voin maistaa.

Viivi kirjoitti...

Onpas ihana postaus ja niin hyviä kuvia! Alkoihin ihan väsyttämään...

Meillä tuo kur-ääni tulee joko kera poljennan tai hellän tassukosketuksen vapaapäivinäkin minuutin tarkkuudella kellonsoiton kanssa...

Katjusha kirjoitti...

Ai jai, äkkiä puhelu eläinsuojeluvalvojalle :) Kaamee vääryys, hih! Hauskaa luettavaa!

ella kirjoitti...

Tuutäti: Toisissa asioissa (sis. ruoka-asiat) on ehkä ajateltava asiat ihmisten logiikalla järkevästi, eikä kuunnella Lyytiä. Siitäkin huolimatta, että Vapun mielestä on ihan sama, syökö Lyyti kaikkien ruuat vai ei.

Mindy: Oot oikeessa! Kur erilaisine variaatt..variti.. muotoineen toimii oikeestaan melkein ihan kaikkeen. Myöskin nameja saa, kun sanoo kur, mut sua ei vissiin sellanen kiinnosta, jos et välitä syömisestä.

Terkuin Unna Tuutikki

Viivi: Kiitos kehuista! On ollut todella hauskaa lukea muidenkin kertomuksia kissojen aamurituaaleista ja jutteluäänistä :)

Katjusha: Lyytin elinolot ovat sen omasta mielestä jopa sietämättömät! Joskus saa kellottaa lattialla minuuttitolkulla ilman, että kukaan rapsuttaa!