Valloittaja

"Mjeh mjeh mjeh... Julistan pyykkikorinne kapteeni Maitoparran rosvolaivaksi!"

"Likavaatteita! Jättäkää laiva!"

Kestosuosikki

Komeita massukarhuja on näkynyt tutuissa blogeissa vallan vilisemällä. Ovatpa tosin muutamat somat neitosetkin kunnostautuneet tuuletuksen saralla, joten tottahan harrastunut kolmiläikkääjämmekin haluaa viimeisimmät suorituksensa kaiken kansan nähtäviksi.

Keskiviikko.

Torstai.

Unnan kellottelut ovat peräkkäisiltä päiviltä ja sohvan eri laidoilta. Neidin itsensä mielestä niissä on nähtävissä jopa eppumaista rentouden runoutta, sillä treenaahan Unna tätä nukkuma-asentoa liki päivittäin.

Terassi

"Hu-huu, oon kummitus! Pysykää poissa!"

Viime viikolla täällä yritettiin parvekeulkoilua heikoin tuloksin. Kissa tahtoi äkkiä sisään. Sittemmin Unna löysi omatoimisesti arvolleen sopivamman yksityisterassin.


Kansalaiset epäilevät, että oppi on lähtöisin tätilästä, jossa tuuletusikkunoiden syvennyksiin pääsi usein esteettä. Ulkoilma tuoksuu hyvältä, eivätkä edes tungettelevat kansalaiset pysty pilaamaan terassinautintoa.

"Oisko tällä terassilla mitään vip-tilaa vaan ylemmille henkilöille?"

Luova prosessi

Taitelija uppoutuneena urakkaansa.

Taideprojektia aloittaessa on tärkeää suorittaa ensin vastuualueiden ja materiaalien jako pois alta. Siispä puolet itselle ja puolet Ikea-hiirelle, jonka jälkeen aktiivisempi taiteilija on vapaa työstämään teostaan kynsin hampain. Ikea-hiiri sen sijaan tyytyy pitämään luovaa taukoa.



Huomattavaa on, että keskellä luomisvimmaakin neiti Penninraha käsittelee materiaaleja herkästi ja harkiten. Taideprojekti ei tietenkään jäänyt siihen, mihin video päättyi, ja vaikka muutamat taiteita ymmärtämättömät tolvanat sulloivat kaiken geämin pahvilaatikkoon "pois tieltä" jatkoi kärsivä taitelija yhä työtään pää laatikon kattoon poksahdellen.

Kullan kallis

Myös tätilän astiakaapit olivat Tuutista kiintoisa tutkimuskohde.

Vaikka tätilän huikeat ulkoilumaastot, kiipelypuut ja rappuset ovatkin vertaansa vailla viihtyy Unna silti parhaiten omassa valtakunnassaan. Kuten muuan toinenkin mustavalkoinen söpötär on Tuutunenkin sanan mukaisesti kotikissa.


Onnea on, kun ei tarvitse matkustaa kuljetuskopassa ja saa kelliä sängyllä kenenkään häiritsemättä.


Ilmeisesti pienellä kissalla oli ikävä myös omia aurinkoläikkiään, jotka ovat olleet koko kesän loikomatta. Läikkäystä varten oli kainaloon kaapattava vielä ikioma Ikea-hiiri (Lyytin hiiret eivät olleet juuri mistään kotoisin!), jotta läikät tulisivat varmasti kunnolla loiotuiksi.


Kaikista eniten oli tietenkin ikävä kotiin jäänyttä geämi-paperiverkkoa ja puuhakasta origamien tekoa Ikea-hiiren kanssa.

Kappale U.T. Penninrahan ja I. Hiiren performanssista "Origami".

Auringonpaiste Arvostus

Kiitos Naukulan Mamma, oot ihan superi!

Tässä tunnustuksessa tulee kiittää sen lähettäjää, vastata kymmeneen kysymykseen ja lähettää tunnustus eteenpäin kymmenelle blogille ja ilmoittaa tunnustuksen antamisesta. Neiti Unna Tuutikki Penninraha vastaa:

1. Lempiväri: Viimeks sanoin et keltanen, mutta nyt sanon et siniharmaa!

2. Suosikkieläin: Valkonen Ikea-hiiri. Se on mun ikkarioma.

3. Suosikkinumero: 2, koska oon sen verran just nyt.

4. Suosikki alkoholiton juoma: Onks piiminy täysmaito alkoholiton? Surahtanu lettutaikina.

5. Facebook vai Twitter: Facebook, kerran olin siellä kokonaisen kuukauen ainakin, joten vähän mun parhautta on varmaan tarttunu sinnekin.

6. Intohimosi: Kalat ja juustot! Se tuoksu, oijoi...

7. Saada vai antaa: Hirmukiva oli esim. saaha tää tunnustus ja tykkään kovasti myös synttärilahjoista ja joululahjoista ja ihanuuslahjoista.

8. Suosikkikuvio: Tähti.

9. Suosikkiviikonpäivä: Silakkapäivä. Se on kerran viikossa ja vaikka joskus sillon saa muikkuja, niin se on oikee viikonpäivä.

10. Suosikkikukka: Rönsylilja paitsi se vissiin on viherkasvi, joten sanotaan vaiks pikkutalvikki, koska mun nimen piti ensin olla Unna Talvikki.

Koska mun lempiluku on kaks, haastan tasan sen verran jatkamaan, enkä yhtään enempää, vaiks tykkäänkin ihan hirveesti kaikista. Paitsi Lyyti-tädistä. Tunnustus jatkaa matkaa itämaantietäjille Albert Aapelinpojalle ja Noel Wä'ylle. Ja koska on kyse auringonpaistehommista, niin loppuun viel kuva mun ekasta omasta aurinkoläikästä. En oikein viel tienny miten suhtautua.

!!!

!

!!

!!!

Ollaan makeita

Sailan mielestä tässäkin blogissa ollaan makeita. Eipä ole vastaan väittämistä. Sweetest blog -tunnustuksen tehtävänä on vastata kolmeen kysymykseen: Mikä on lempiväri, lempiruoka ja minne haluaisi matkustaa. Vastauksia kaipailtiin niin kirjurilta kuin blogitähdeltäkin.

Agentti Penninraha ja kultaiset silmät.

Unna Tuutikki: Keltanen niinkun mun silmät! Pzing, ulkona ne hehkuu kilpaa Auringon kanssa!
Ella: Mustavalkoinen, harmaaraidallinen ja valkokirjokilpikonna... Ai miten niin puolueellista?

Unna Tuutikki: Silakat. Niille etenkin kovasti juttelen jo tarjoomusvaiheessa. Sit kans muikut, ahvenet, paraffiiniöljy, cheddar, valkohomejuusto, ketsuppi, hirvensydän, Mjau, raksut... No niin, siis kaikki syötävä ruoka on mun lempiruokaa! Patee ei oo syötävää.
Ella: Monituisista herkuista mainittakoon kesän uusi tuttavuus eli mansikkasalaatti.


Unna Tuutikki: KOTIIIIIN!!!!
Ella: Tällä hetkellä eniten Tampereelle, mutta yleisellä haavetasolla ainakin johonkin Karibialle katsomaan ovatko maisemat tosiaan kuin Monkey Island -peleissä.

Tunnustus nakataan eteenpäin Onnille, joka on meistä todella makea tyyppi, mutta silti imelyyteen sortumaton tosimies!

Doppelgänger

Pimeä tyyppi.

Eräänä iltana liljapenkissä istui Unna. Kansalaiset hieroivat silmiään urakalla. Missä välissä kissa pihalle ehti? Kuinka kauan se on siellä ollut? Tässä kohdin kansalaiset huomasivat, että Unna on eteisen kenkäkaapissa. Vilkaisu ikkunasta kertoi, että kissa istuu liljapenkissä. Ei, vaan kenkäkaapissa. Vai sittenkin liljapenkissä?

Iltahämärissä kansalaisen kamerakädeltä olisi vaadittu ilmiömäistä vakautta.

Tunnin kuluttua kaksoisolento oli yhä paikalla ja kansalainen lähetettiin sille juttelemaan. Jo portailta kävi ilmi, ettei kyseessä ollut edes neiti vaan herravieras, joka istua kökötti rinteessä liljapenkin suojissa. Kansalaisen tiedusteluista huolimatta vieras ei suostunut kertomaan, ketä oli tullut tapaamaan vai oliko vain yleisluontoisesti tyttöjä katsastamassa. Herra ei myöskään välittänyt minkään maailman kissittelyistä tai maanitteluista, vaan tupotti sitkeästi niillä sijoillaan, kunnes kansalainen oli edennyt kolmen metrin etäisyydelle. Silloin smokkimies venytteli pitkällisesti ja kääntyi liuetakseen äänettömästi tiehensä.

"Pyh, vai muka kaksoisolento... Ei tuu pakettii, oon totaalisen un(na tuut)iikki!"

Höpöheinää höpönassuille

Itse kasvatetussa kissanmintussa on potkua. Useammankin toisistaan tietämättömän kastelijan liian hellässä huomassa oltuaan valtakunnan ainoa kissanminttu oli hukkua, ja varotoimena siitä korjattiin käyttöön valtaosa. Kissaneideillä ei tietenkään ollut mitään sitä vastaan, eikä sen puoleen heille pian ojennettuja kissanminttusukkiakaan.

Sukan kanssa voi ajella leuka edellä pitkin lattiaa.

Viimeksi näin innokkaasti on tarvinnut halia itseään Yökkömötkälettä.

Sukan sullominen suuhun on myös suosittua.

Eikä sukkaa missään nimessä anneta pois!

Kansalaiset suosittelevat kissaminttusukkina käytettävän parittomia tummia sukkia. Vaaleat sukat värjäytyvät auttamatta harmaanvihreiksi kissansyljen ja -mintun erottamattomasta yhdistelmästä.