I can has... cheezsammich?

Sinä hetkenä maailmassa oli vain kaksi: juusto ja kissa.

Eräät maidosta juoksettamisen ja maitohappokäymisen avulla valmistetut kiinteät elintarvikkeet ovat nousseet valtakunnan toiveruokalistalla liki silakan veroiseen asemaan. Emonsa hoivista muutettuaan Tuutti ei nimittäin lempinimestään huolimatta perustanut pitkään aikaan mistään maitoherkuista.

Seuraavissa kuvissa ei ole kyse tarkoituksellisesta saati lavastetusta kissan kiusaamisesta. Onneksi muuan aktiivinen kansalainen oli silti valppaana paikalla kameroineen, kun eräs pieni kerjäläinen kapsahti sohvan käsinojalle kesken iltapalan juustoleipää tavoittelemaan.

Yltäisinkö paremmin vasemmalla...

... vai oikealla käpälällä?

Viimeinen silaus

"Siitä uupuu jotakin..."

Viikonloppuna teetettiin ja asennutettiin korskea trofee linnan sisäänkäynnin yläpuolelle. Trofeena komeilee tietenkin Unna Tuutikin mielikala, silakka, sillä millä muulla sisustukseen (vai ulostukseen, onhan trofee periaatteessa linnan ulkopuolella?) saataisiin viimeinen silaus? Silavallako?

Nyt sopii tepastella.

Trofee tuli ehdottomasti tarpeeseen, sillä muuan rakennustaidetta ilmeisesti tuntematon kolli ehti jo arvella Linnaa häpeällisesti bordelliksi... Herran jestas, kyseessähän on Castle of Kitteh-lot! Myös kummitätikissat Lyyti ja Vappu arvostavat kovasti sisustukseen valittua perinteistä maurikunnaslaista linjaa. Ilmeetkin ovat hyvin arvostuneet.

Jalatonta arvostusta.

Monorail cat

Uusin vaunu kansainvälisellä monorail-linjalla.

Haaste: Sadetanssi!

Sirpan ja Kollon blogissa manailtiin helteille jo loppua ja kommenteissa ehdotettiin kissojen, koirien ja ihmisten yhteistä sadetanssia. Miksei? Postaa siis kuva hurjasti sadetanssivasta kissastasi/koirastasi/itsestäsi/pupustasi/leguaanistasi ja myötävaikuta säiden muuttumiseen. Unna Tuutikin panostus viileämpien kelien puolesta, ja samalla haaste muulle blogikansalle:

Julkisivuremontti

Tuutin linnaan on viimein tehty kaivattu julkisivuremontti. Toki ensin oli pohdittava remontoidaanko linna esimerkiksi renessanssilinnojen tyyliseksi. Tyylilliset pohdinnat johtivat maurikunnaslaisen tyylin murskavoittoon, sillä kirjahyllyssä on useita kyseistä tyyliä käsitteleviä kirjallisia oppaitakin. Linnansa Tuutu sai kevättalvella huonekalukaupasta ja sen sisällä oli pehmusteena tuoleja, jotta hyvä laatikko ei olisi menettänyt muotoaan kuljetuksessa. Remontin ajan kissa vietti kesäisessä väliaikaismajoituksessa.

Enää linna ei ole yhtä kovassa käytössä kuin alkuaikoina, mutta nykyisinkin sinne on hyvä vetäytyä erityisen turvan tarpeessa. Linna tarjoaa oivaa suojelusta muun muassa imuroinnilta sekä epämieluisilta vierailta. Lisäksi kaikki kissanminttulelut on kannettava linnan kidutuskammioihin raadeltaviksi.

"Askelkin vielä niin tykki laulaa!"

Terveisiä Lyyti-tädiltä

Tuutin kummitätikissa Lyyti muisti kummityttöään kuvaterveisin. Tuutista tämä on sikäli hämmentävää, että mikäli kuukauden takaisen vierailunsa oikein muistaa, juuri Lyyti piti pikkukattia kovassa kurissa ja muisti ahkerasti näyttää tulokkaalle soveliaan paikan (sohvan alla).

"Katinkontit minä sille mitään terveisiä lähetän..." tuumii Lyyti-täti.

Kuvassa Lyyti-täti ulkoilee huomattavan innokkaasti ja urheilullisesti. Lyytillä on hämmentävä taito kiertää valjastelulankansa pienimpiinkin esteisiin pihalla ja maata sitten onnettomana paikallaan vapauttajaansa odotellen.

Tuutin ollessa kylässä Lyyti tosin pyrki ulkoilemaan hieman liiankin vihmerästi ja pinkaisi useamman kerran oven raosta metsään karkuun. Saattoi kuvitella, kuinka kissa olisi halunnut kiljua mennessään dramaattisesti "Jos rakastaisitte minua, niin hakisitte minut takaisin!!" Metsästä Lyyti antoikin sitten aina kiltisti kiinni ja kehräsi sylimatkan takaisin sisälle... Näiden kohtausten raportoidaan loppuneen Tuutin lähdön jälkeen eli ei jää paljon arvailun varaan, mistä ne johtuivat.

Tunnistusrivi

Katselkaa rauhassa vain rouva. Voitteko tunnistaa rikollisen, joka nuoli juustohöylää ja söi kuivakalat taskustanne?

Koiperhosia? Turkiskuoriaisia? Kuivattuja kuoreita??

???

Vähän jo ehdinkin ihmetellä, mihin tuulipuvunhousut ovat repeytyneet. Kävi ilmi, että olin erehtynyt, ja tosiasiassa ne olivatkin aktivointihousut...

Mitäs jätät kuivakaloja taskuihis? Nih.

Aamuvillin paluu

Unnalla on ollut tapana rillutella vimmaisena ympäri kämppää leluineen kolmesta neljään kertaa päivässä. Helteiden aikana monivilli on kuitenkin supistunut pelkkään iltavilliin, joka ei pahimpina päivinä sekään käynnisty ilman leikittämistä. Tämä on harmillista siksi, että ihmiskansalaisten leikkeihin sisältyy enemmän vaanimista, naksutin kikkailua ja muuta typerää askartelua, joka on paljon vähemmän tuhoviettiä hyödyntävää kuin energian purkamisen kannalta olisi tarpeen. Väki ei siis vain osaa leikittää tarpeeksi hyvin.

Hullunkiiltoa.

Perjantaiaamun kunniaksi Tuutti kuitenkin käänsi villivaihteen päälle ja päätti, että seuraavan vartin ajan pätee kuuluisa sääntö "everything not nailed to the floor is a cat toy". Jopa parjattu Ikea-hiiri kelpasi painikaveriksi, minkä lisäksi hiiri pääsi osallistumaan Tour de Kitteh -tapahtumaan, joka sisältää kiertoajelua muun muassa WC-tilojen kauniissa maisemissa ajoittaista näköalaheittelyä unohtamatta.

Iso Hali!

Mellastavan kissan taltioiminen valokuvaan rajoitetuissa valo-olosuhteissa ei vielä ole aivan hanskassa, joten ainoat vähänkään selkeät kuvat liittyvät lelujen kanssa köllötelyyn tai niiden vaanimiseen. Vastapainoksi jotain ei niin tarkkaa, mutta sitäkin menevämpää.

Tappajahai!

Pelkuriraukka

Tuntuu uskomattomalta, ettei tätä kattia saanut vielä puoli vuotta sitten nykäistäkään.


Tammikuun puolen välin tienoilla Tuuttia sai ensimmäisen kerran silittää sen ollessa puolihorroksessa. Sitä edeltäneet kaksi kuukautta pikkukatti olikin pakoillut lähestymisyrityksiä enemmän tai vähemmän, eikä sitä sitten väkisin yritettykään sylitellä. Omaehtoisena otuksena Tuutikki kyllä saattoi tulla syömään lihapaloja kädestä tarjoiltuna ja ajautua leikittäessä hyvinkin lähelle leikittäjäänsä, mutta kaikenlainen käsittely oli ehdottomasti epäilyttävää, minkä vuoksi neidin sukupuolikin säilyi epävarmana aina sterilointiin saakka.

Tuutti "3 kk ja risat" valmiina ottamaan huiskalta luulot pois!

Melko vähällä harjoittelulla Unna oppi hakemaan silityksiä ihan itse, ja nykyisin neiti onkin kaikkialle seuraksi tuppaava hyrinäkone. Meluisat vieraat saavat kissan edelleen vetäytymään, eikä pienenä syntynyttä kuljetuskoppakammoa ole vielä täysin selätetty, mutta eiköhän näissäkin asioissa hiljalleen opettelemalla edetä.

Mortal Kombat ja Kheopsin keittiöjakkara

Keittiöjakkara on leluista parhain. Ilman lisättyjä viritelmiäkin Tuutti jaksaa säännöllisin väliajoin käydä kiipeämässä "tikapuita" edestakaisin ja kelliä jakkaran alla selällä metallijalkoja innokkaasti käpälöiden. Tällä kertaa jakkaran kiintoisuutta lisäsi siihen ripustettu kalaonki, joka muutti sen oitis taisteluareenaksi.


Leikkipaikan lisäksi tuolin jalkojen muodostama neliö toimii ilmeisesti jonkinlaisena maagisesti parantavana pyramidina, sillä niin hartaasti kissalla on tapana maata tuolin alla pyramidivoimia vastaanottamassa. Jos pyramidien väitetään teroittavan partakoneenteriäkin, mikseivät vähintään yhtä pätevät keittiöjakkarapyramidit siis voisi ladata kissoihin lisäenergiaa?

Innovaatio

Suurkiitos sille, joka ikinä keksikään huovutusneulan!

Huovutusneula sai tänään uuden käyttökohteen, kun Tuutti intoutui poikkeuksellisesti raastamaan sohvaa kynsillään. Sohvakangas on laadultaan melko karkeaa kudosta, johon kissan kynnet tarttuvat erinomaisen hyvin ja jonka antaumuksellisesta repimisestä jää näkyviin selviä nyppyjä ja lankalenkkejä. Kangas on jo valmiiksi hieman eri paksuisista ja värisistä langoista tehtyä, joten kynsimisjäljet sai tiksuteltua huovutusneulalla todella huomaamattomiksi. Ennen ja jälkeen valokuvat jäivät tällä kertaa ottamatta, eikä niitä toivottavasti ihan heti saadakaan.

Tökityissä kohdissa ei ollut onneksi mitään "täytettä", sillä voisin kuvitella, että neulan väkäset toisivat täytettyä kohtaa piikittäessä helposti esimerkiksi vanua mukanaan sohvan sisältä. Kikkaa kannattanee kokeilla jo "valmiiksi epäsiistin näköisiin" kudoskankaisiin sohviin ja niihinkin vain omalla vastuulla siitä kuuluisasta huomaamattomasta paikasta aloittaen.

Hittituote

Helteestä huolimatta kissaneidin kerkeät käpälät tapailivat tänään pitkän tovin uusia leluja. Sopii arvata, kumpi kuvan lelupareista oli suuremmassa suosiossa...


Raksupallo oli toki yön aikana tyhjennetty, mutta hauskaa se ei missään nimessä ollut ja siksi muutama raksu olikin jätetty jäljelle mielenosoituksellisesti. Kyllähän tuota henkensä pitimiksi pyörittelee.

Päivän hittituote oli kuitenkin muovinen rinkula, joka putosi mehupullon suulta. Kyllä kelpasi vuoroin neppailla menemään ja piilotella mattojen alle! Vanhaa klassikkoa, pussinsulkijaa, ei tietenkään yksi muovirenksu pysty syrjäyttämään etenkin, kun pussinsulkija-apaja on niin paljon mehupullonsuurenksuapajaa riittoisampi. Pussinsulkijoiden viehätystä lisää entisestään, että kyseiset leikkivälineet julmasti riistetään pois aina, kun Tuutti on jalomielisesti vapauttanut ne tavanomaisista tehtävistään.

Tämän riehakkaampaa kontaktia ei Ikea-hiirulaiseen ole otettu vahingossakaan. Tuutti torjuu kohteliaasti kaikki leikin yrityksetkin poistumalla vähämielisten hiiren heiluttelijoiden läheisyydestä pikimmiten.

Unna Tuutikki Penninraha yksi vuotta.

Tänään juhlittiin kunnianarvoisan Unna Tuutikki Penninrahan syntymäpäivää. Virallisesta syntymäpäivästä tosin ei ole kovin tarkkaa tietoa, vaikka luotettavat lähteet kertovatkin neidin syntyneen heinäkuun puolivälissä. Siispä juhlinnan ja hemmottelun on varmuuden vuoksi jatkuttava ainakin jossain määrin koko heinäkuun puoliväliksi mielletyn ajan.
Syntymäpäiväillallisena tarjoiltiin silakkaa, joka kuvien nautinnollisesta irvistelystä huolimatta maistui vallan erinomaisesti.
Silakkatarjoilun jälkeen seurasi lahjomista, mutta lahjoiksi tarjotut Ikea-hiiri ja aktivointipallo olivat päivän tähdestä suorastaan ikävystyttäviä elleivät suorastaan vastenmielisen tylsiä. Niitä kohdeltiinkin asiaan kuuluvalla ylenkatseella. Leikin sijaan Tuutti arvioi paremmin helteiseen säähän sopivaksi kellahtaa syntymäpäiväunille.