The Prettiest Star: Jälleennäkemisen riemu

"Halipusu!"

Tuutusen ihana, rakas ja tärkeä Tähti löytyi eräästä pienestä huomiotta jääneestä muuttopussukasta vasta nyt. Jälleennäkemisen riemu oli suunnaton. Punainen pörröpinta ja raidallinen piippalakki saivat osakseen autuasta luttausta ja natustelua, joten tähtösestä eivät ole tehoaineet haihtuneet ilmeisesti vieläkään, vaikka sitä ei ole mitenkään ihmeemmin suojassa säilytelty.



Kuvaava kansalainen muisti kameran videotoiminnon olemassaolon vasta tähtisumun laskeuduttua, joten video jäi tälläkin kertaa kuvaamatta. Toivottavasti valokuvat välittävät ainakin osan siitä pentumaisesta höpsöyden tilasta, johon Tuutti tähteä helliessään ajautuu. Toisaalta aurinkoläikissä kelliminen vailla huolta huomisesta kelpaisi varmaan itse kullekin.

Pentumainen? Ei, vaan hurja peto!

Tupaantuliaiset

Koska uusi valtakunta on viimein saatu jonkinlaiseen järjestykseen, halusivat kansalaiset pitää tuparit. Unnalle tämä tiesi karmeaa haastetta vierailijoiden muodossa. Kansalaiset olivat jo varautuneet koko illan sängyn alla piilottelevaan kissaan, mutta yllätys oli suuri, kun neiti Penninraha tepastelikin olohuoneeseen valvomaan juhlatilaisuuden kulkua. Selkäänsä kissa ei juurikaan vieraille kääntänyt ja ilmekin oli kuin mitä parhaimmalla lolcatilla.

Valpas hallitsija ei ummistanut silmiään edes nukkuessaan.

Perin kissamaiseen tapaan Unna valitsi vartiopaikkansa metrin päästä ainoasta kissa-allergisesta vieraasta. Kansalaisten odotuksiin verrattuna Unnan vieraisiin suhtautuminen oli siis jo huomattavasti rohkeampaa ja uteliaampaa, mutta selvästi helpottuneelta kissa vaikutti vasta vieraiden varmasti lähdettyä.

Herkkukastike

"Mitäs peliä tämä on??"

Valtava ruoka-aiheinen järkytys kohtasi neiti Penninrahaa. Valtakunnassa oli havaittavissa hirvittävää herkkukastikkeen väärinkäyttöä: kansalaiset sivelivät sitä kirjahyllyyn ja peilinkehykseen!

"Tästä ei voi erehtyä: mielikastikettani se on!"

Syystä tai toisesta Tuutti ei voi vastustaa parafiiniöljyä. Aina öljykuurin päätyttyä kissaneiti katsoo tarjoilijaa hieman pettyneenä ateriansa saatuaan: missä on herkkukastike? Siispä parafiiniöljyn sutiminen puukehyksiin oli Unnasta täysin käsittämätöntä hulluutta.


Kansalaisten vähä-älyisyydestä huolimatta pieni kissa pyrki pelastamaan tilanteen nuolemalla öljyttävää puuta ja koettamalla varastaa öljysudin, jotta öljyä menisi tässä farssissa hukkaan mahdollisimman vähän. Kuten ylempien kuvien etukäpälän asennoista voi päätellä, kansalaisilla ei ollut varaa kieltäytyä antamasta tätä herkkua kissalle.

"Onkohan tämä vuosikertaa?"

"On. Njams."

Parvekkeen riemuja

Sytyttäkää grillihiilet, laittakaa pannu hellalle, vesi kiehumaan ja lämmittäkää leivinuuni! Parvekkeelle viritettyihin valoihin lensi keinumaan Paisti. Pieni, herkullinen, sinipääpaisti.



Mikä erinomainen tapa havahtua päivänokosilta! Kissa terävöityi hetkessä ja painui makuualustalleen matalaksi vaanimaan makoisaa näkyä. Keinuva paisti viihtyi parvekkeella vain hetkisen, mutta Tuutti jäi vartomaan uusintaa ja tähysteli innokkaasti parvekkeen ohi pyrähteleviä tipusia.


Muuta iloa parvekkeesta ei sitten ole toistaiseksi ollutkaan. Parvekkeella on kylmää ja pelottavaa, ja Tuutti haluaa moisesta paikasta pois mieluiten heti. Jos saa katsella harakkapuuta sylistä käpälin, voi parvekettakin hetken sietää. Tilanne muuttunee kelien lämmetessä ja parvekkeen kissaystävällisyyden lisääntyessä kenties verkotuksen avulla.

Tuutulit eivät kaivaudu

Tuutuleiden (Snoozius sleepius) lajityypilliseen käytökseen ei kuulu minkäänlaista kaivautumista. Ne välttelevät luolamaisia rakenteita, kuten kuljetuskoppia, eivätkä mielellään peitä päätään. Luonnontieteellisen tietämyksen valossa seuraava ei siis missään nimessä ole tuutulinkeko.


Eikä tässä pilkistä tuutulin häntä.


Kenties kyseessä on jokin salaperäinen ja tuntematon karvakäärme?


Kuvausryhmän äänet saivat eläimen havahtumaan ja poistumaan omin jaloin, jolloin mukana olleen tutkijaryhmän diagnoosi karvakäärmeesta romuttui. Yksityisyyden suojan vuoksi jouduimme sensuroimaan osan tunnelin toisesta päästä hitaasti ja rauhallisesti paenneen eläimen kasvoista. Poistuessaan eläin näytti kameralle kieltä.


Jälkeensä eläin jätti huomattavasti luolaa muistuttavan rakennelman. Rakennelman koko ja muoto viittaavat siihen, että eläin viettää huomattavan ajan vuorokaudesta nukkuen. Ravintonsa se hankkii pääasiassa söpöilemällä.

Läpi harmaan kiven

Maksanaksut olivat Tuutusen tyylikkään värisessä lelulaatikossa piilossa. Yleensä aina Unna osaa nostaa laatikon kantta päällään, mutta tällä kertaa avausaskareisiin ryhdyttiin hieman epäsuotuisammalta puolelta käpälin. Laatikkoon pyrkiminen mattoa raastamalla oli kansalaisillekin aivan uusi oivallus.

Sano muikku!

Vaikkei edellisessä postauksessa avattukaan grillikautta saati krillikautta, hankittiin valtakuntaan kuitenkin pian muuta syömäkelpoista ruokaa. Valtakunnan muikkutarjoilu tapahtuu sietämättömän hitaasti kala kerrallaan. Kansalaiset luulevat näin välttävänsä sotkua ja maton alle talletettuja kalan osia. Neiti Penninraha kuitenkin epäilee, että kansalaiset haluavat vain kiusata nälkiintynyttä pientä kissaa.

Tyrmäävä tuijotus ja tutkaviikset muikkuun lukittuina.

Muikut eivät yleensä ehdi siirtyä tarjoilijan kädestä ruokakuppiin asti, minkä vuoksi myös muikkujen kuljettaminen suljetussa kädessä on riskialtista. Ruokakupin nostaminen lattialta on vähintäänkin yhtä vaarallista. Vipattava kädessä roikutettava muikku on puolestaan oiva maali nälkäiselle kissalle. Kylliksi silmänruokaa nautittuaan sinkoutuukin hämmästyttävä ohjuskissa kohti maaliaan.

Muikunsyöntitaustasta saattaisi olla hyötyä myös ammattilaiskoripallossa.

Keskimääräinen tarjoilukuva: kissaohjus on ilmiömäisen nopea.

Kansalaisen poistaessa kymmeniä sumeaa mustavalkoista pyrähdystä esittäviä kuvia kamerasta ehtii neiti Penninraha jo ikävystyä vakavasti ja miltei kuolla nälkään.

"Lisempää muikkuja, kiitos!"

OMGWTFBBQ-haaste

Eli KMMMM-haaste: Kuka, mitä, missä, millä ja milloin -haaste, joka eksyi Tuutusen basaariin kissarakkaalta muotibloggarilta MouMoulta.

Kuka? Unna Tuutikki Penninraha, ikää vuosi ja kahdeksisen kuukautta, uhkapeluri, puutarhuri, karjavaras, päähänlyönnin piirimestari, felimpialaistason kolmiläikkääjä ja paljon muuta!


Mitä? Silakoita. Sydäntä. Silityksiä. Superblogia.


Missä? Ehdottomasti mieluiten kotona. Punaisella sohvalla, lähellä, Linnassa, silitettävänä, kellimässä, keittiöjakkaralla, suihkuverhon takana, väijymässä...


Millä? Tarmokkailla käpälillä, pienellä äänellä, nokkelilla metkuilla ja suloisilla ilmeillä. Niillä saa aikaan ihmeitä.


Milloin? Parin kolmen vuorokauden välein ellei valtakunnassa tapahdu mullistuksia. Toisin sanoen silloin, kun parhaiten sopii.


Seuraavaksi haaste lähtee suloiselle Mindylle palveluskuntineen ja Saaripalstan Sailalle komeine herraskissoineen.

Neiti Carcassonne

"Mi-itäs puuhatte? Sallinette, että liityn seuraan?"

Unna Tuutikki on innokas lautapelaaja, sillä seuraeläimen virkaan kuuluu tietenkin myös seurapelien valvonta ja niihin osallistuminen. Etenkin pelit, joihin kuuluu pieniä kiliseviä ja vaivattomasti käpällettäviä pelinappuloita, ovat neidin suosiossa. Osan viikosta sohvaa kansoittaneen vieraan ansiosta kansalaiset saivat pelata hieman Carcassonnea, johon kuului erinomaisia pelinappuloita sekä vieläkin erinomaisempi pelilaatikko.

"Hmm..."

"Mitä siinä tuijotatte? Olen isän puolelta aito Carcassonne!"

Myöhemmin Tuutuli auttoi Ticket to Ride -pelin pisteiden laskussa siirtämällä toistuvasti erään pelaajan pistenappulaa taaksepäin ja jopa pois pelilaudalta. Ikävä kyllä tapahtuneesta ei ole valokuvaa.

"Säännöissä lukee, että se, joka istuu laatikossa saa alottaa!"

Välien paraneminen

Kummitätikissojen ja Otto-pojan välit ovat parantuneet huomattavasti. Kenties siksi, että poika on jo kyllin iso opetellakseen tarhaansa ja yöpyäkseen ulkonakin. Huolestuneille kerrottakoon, ettei Ottoa ole suinkaan kokonaan pihalle teljetty, vaan sisällekin pääsee.

Vapun vuoro. Otto ja Lyyti odottavat kauniisti rinta rinnan.

Lihanjaossa kaikki ovat sovussa, koskapa tietävät, että kyllä se oma vuoro sieltä vielä tulee. Otto käyttäytyy yhä maltillisesti kissoja kohtaan, eikä leikkiyrityksistään huolimatta pidä niitä saaliina. Lisäksi koirapoika on opetettu odottamaan kauempana, kun kissoilla on ruoka-aika. Arvon prinsessoita ei sovi häiritä.

Kuvakulma lienee otollinen, sillä se on haukannut Oton koko takapään.

Välillä joutaa poseeramaan komeasti takan lämmössä. Kenties tämä kuva takajalattomasta koirasta on jatkoa Mustan ja Harmaan hurjille kummitusjutuille?

Rakastettava kepulikatti

Naukulan Mamman luvalla askartelin Wilman sydäntaideteoksesta blogitunnustuksen, joka toimii samalla haasteena. Tunnustuksen saajien tulee ystävänkirjamaisesti tunnustaa, millä tavoin on rakastettava kepulikatti. Kissan tahtohan ei aina ole sama kuin ihmisen, mutta hämmästyttävän usein kissamainen manipulaatio puree palveluskuntaan. Kuvatodistusaineiston esittely on suotavaa soveltuvin osin samoin kuin tunnustuksen eteenpäin luovuttaminenkin.

Rakastettava kepulikatti/-katit: Unna Tuutikki Penninraha

Inhokkiruoka: Kaikenlainen patee. Jää varmasti kuppiin ja kuopsutan mokoman kakan päälle!

Herkullisin kielletty ruoka:

Kumilenkit, ehdottomasti. Lopputuotteena elastista kakkaa.

Paras kielletty leikkikalu: Pussinsulkijat ja villasukat.

Kamalin hoitotoimenpide ja kuinka sitä välttelen: Eläinlääkäri. Pyrin livistämään sängyn alle.

Mittavin tihutyöni: Itseäni korkeampien paprikakasvien täystuho. Kiipesin niihin ja katkesivat mokomat.

Kuinka saan ihmisten jakamattoman huomion: Riipimällä nahkatuolia.

Viattomin ilmeeni:

"Mi-minäkö?"

Tunnustus jatkaa matkaansa itseoikeutetusti Naukulan likoille.

Kyläilyn ilot

Valtakunnassa kestittiin vierasta, joka olikin tuttu. Kyseessä oli Unna Tuutikki Penninrahan mielisukulainen, tätikissojen altis palvelija Tuutäti, joka syöttää hirvenlihaa kädestä. Siitä hänet parhaiten tunnetaan.

Kuurupiiloa.

Kestitseminen oli tosin heikonpuoleista, mutta ainakin kelpo peti kyläilijälle tarjottiin. Unna oli tästä oivallisesta kiitoradasta innoissaan ja toi Ikea-hiirenkin kanssaan leikkimään.

Tuutti esittelee kaunista pussilakanaa Ikea-hiiren avustuksella. Pehmeä on.

Kevyttä kimputusta kukkaispedillä.

Viikonloppuna saapunee uusi vieras, jolloin kiitorata jälleen avataan. Nähtäväksi jää kelvanneeko kuitenkaan leikkeihin, kun vieraskin on oikeasti vieras?

Treeniä

Lämmittelyä suoritusta varten. Huomaa varovainen varjon käyttö etutassulla.

Päivänä muutamana olosuhteet ovat jälleen olleet otolliset harjoittelulle. Unnan lajina tällä kertaa kolmiläikkä, jossa kilpailija koettaa suhteuttaa itsensä ja läikkänsä vallitseviin aurinkoläikkiin mahdollisimman hyvin. Suoritusta arvioidaan taiteellisen vaikutelman pohjalta.

Lisäpisteitä valon ja varjon vuorottelusta: Kaksoiskäpälävarjostus valikoivin ranne-, korva- ja häntäpimennyksin.

Haastava kolmivarjovarpainen suoritus vailla päätä ja häntää.