Priimaa kateille

Postauksessa mainitut tuotteet saatu.

Kissakahvilavisiitillä saadut PrimaCat -pussimuonat pääsivät arvosteltaviksi tätikissojen valikoivan raadin eteen, sillä kansalainen arveli, että kaikkisyöppö Unna söisi pussukat joutavia maistelematta vaikka muoveineen. Mikäli jompikumpi maku floppaisi kolmikissaisen raadin edessä, saisi Tuutti silti tyhjätä kupit, sillä muonaa ei ollut yhdessä pussissa paljon kaikeksikaan.

Triumphant Tuna oli voitokas valinta aloitukseen.

Annos jakamatta. Yhdestä pussista liikenee noin ruokalusikallinen kullekin syöjälle.

Ruoasta oli erotettavissa silmin nähtäviä ja hyvällä tahdolla muonan nimestä tunnistettavia pieniä kappaleita. Tuoksu oli voimakkaan kalainen jo kansalaisnenäänkin.

Raati ei kursaillut.

Kupit tyhjenivät vaivatta. Kenties osin siksi, ettei ruokaa ei ollut kyllästymiseen asti. Nirson ja kylmäsäilytettyä muonaa kavahtavan kissan kanssa kerralla nautittavan kokoinen pussukka on todennäköisimmin maistuva ratkaisu. Raati jäi kerjäämään lisäruokaa testimuonan ahmittuaan, ja jatkotarjoilu maistui samalla vauhdilla, vaikka ei PrimaCatin erikoismuonaa ollutkaan

Yllättäen myöhemmin testattu Tropical Tuna & Salmon katosi lautasilta samaa tahtia, vaikka minkäänlaista lohipitoisuutta mainostavat muonat ovat monesti jääneet tätikissoilta koskematta. Testikerran yksityiskohdista raportoitakoon, että harmaaraidallinen raatilainen antoi ylen pian syötyään, kuten toisinaan käy liian kiireisen aterioinnin jälkeen. Raadin värikkäin jäsen oli tällöin paikalla salamana ja yritti syödä kaverin ruoat uudelleen.

Turvallisesti tätilässä

Tuutunen matkusti tätilään turvallisesti kopitettuna kuin Hannibal Lecter konsanaan. Kiinniottoa lukuun ottamatta tyyneyskin oli samaa tasoa, kuten aina matkustaessa. Tällä kertaa matkalainen oli jopa niin peloton, että mukana matkustaneen kansalaisen tarjoamat raksutkin maistuivat. Yleensä koppa vie hetkellisesti ruokahalun ja matkalaista on turha herkuilla lepytellä.

Vastakkaisella junalaiturilla työskennellyttä siivoojaa oli seurattava silmä kovana.

Matkalukemiseksi ja -katselemiseksi kansalainen ehti napata jouluterveiset Sulolta. Olemme muistamisesta otettuja, kiitokset Naukulaan!

Jos jo itse kuljetus oli turvallinen, ollaan tätikissojen valtakunnassa aivan erityisturvassa, sillä varmojen silminnäkijähavaintojen mukaan Batman vartioi asujaimiston, tai vähintäänkin keittiön, yllä. Käpäläkähmät ovat pysyneet toistaisiksi vähäisinä ja varsinaista kärhämöintiä tapahtunut vain yhtenä nälkäisenä aamuna.

Batman vartioi myös Lyytiä.

Turvallista joulua!

Yllätyskeikka

Valtakunnan keittiössä esiintyi tänään kuuluisa artisti Buckethead. Tavoistaan poiketen muusikko oli naamioitunut KFC-sangon sijaan PartaPaavo-ämpärillä ilmeisesti kulttuurisensitiivisyyden nimissä. Inspiraation tähän kokonaisvaltaisen päättömään esitykseen antoivat ämpärissä säilötyn Mäymör-annoksen rippeet.

Mystinen esitys herätti katsojissa paljon kysymyksiä, kuten oliko performanssilla syvempää sanomaa ja oliko kyseessä edes kananmakuinen Mäymör. Varmasti selvisi vain, että ämpäri päässä itse kukin vaikuttaa erikoiselta.

Itsenäisyyspäivän menu

Herkkuja odottaessa ei ole tavatonta nousta jännityksestä takajaloilleen.

Valtakunnan itsenäisyyspäivän iltamenu sisältää suomalaisen hirven sydäntä. Diplomatian nimissä yömyssyksi nautitaan kenties tujaus ulkomaista kissanminttua. Kuvituksena valtakunnankansleri Penninraha nauttimassa hirven maksaa, jota ilmestyi eräänä joulukalenteripäivänä pakastimen luukusta.

Oli lähellä, ettei kansalaisen sormiakin nautittu samalla.

Elähdyttävä maku.

Millaiset itsenäisyyspäivän riennot ja menu muita odottavat?

Viiksember: Yksittäiskappale

 Saisiko tästä sulka- tai siis viiksikynän? 

Kuten varmasti muissakin kissatalouksissa, valtakunnassakin tavataan aina silloin tällöin pudonneita kissanviiksiä. Kansalaiset eivät koskaan malta nakata niitä roskiin ihmettelemättä ensin. Viiksi on luja, mutta silti hieno.

Taipuisa ja liki näkymättömän ohut viiksen kärki.

Tällä kertaa irtoviiksi tuli jopa mitatuksi Movemberin kunniaksi: Kymmenen senttiä. Itse viiksetär ei näytä menetyksestään huolimatta kaljuuntuneen.

Unohdetut viikset

On viiksityynyistä pitkinä ja glamorööseinä kurottelevia varsinaisia viiksiä, kulmakarvoja eli otsaviiksiä, luonteikkaita leuka- ja poskiviiksiä. Mutta entäpä ranneviikset?

Ne pidetään visusti piilossa. Tiivis istuma-asento kätkee etujalkojen sirot tuntokarvat.

Etujalkojen salaviikset: 3 kpl, ranteen vaaleanpunaisesta suuntamerkistä peukalonmitan vasemmalle.

Teknisesti ottaen käsiviiksien korrekti nimi saattaa olla myös kyynärviiksi, mutta mitään kainalokarvoja ne eivät missään nimessä ole.

Viiksi-itsetunto koetuksella

Kissojen movember on startannut loistokkaasti ympäri blogosfäärin ja toinen toistaan pörheämpiä viiksiä tulee vastaan joka suunnalta. Mustavalkoiselle neitikissalle tämä on aiheuttanut tiettyjä ulkonäköpaineita.

"Jos roikutan päätä tälleen sohvalta, niin vetäskö painovoima mun viiksiä pitemmiks?"

 "No ents, jos painan ne tähän sohvaa vasten, niin tulisko kiharat?"

"Hei harakka, onks sul kreppirautaa lainata?!"

Huijaamaan ei sentään vielä ole alennuttu, ja kansalainen on ankarasti peruuttanut kaikki Unna Tuutikin varaamat ajat viiksien pidennyksiin.

Kaupallista kosiskelua

Muiskuttelija ja muiskut.

Kansalaisen kotiuduttua kissakahvilareissulta keittiöstä kantautui outoa ruminaa. Neiti Penninrahahan se siellä kekkuloi ruokapöydällä tuliaispussien mukana tulleita esitteitä pussailemassa. Kaupallisten toimijoiden läpinäkyvän lipevällä lääppimisellä ei kuitenkaan taideta pitää blogin lukijoita kiinnostuneina.

Mainostajien nuoleskelu ei saanut myöskään PrimaCatin lahjakassia täyttymään uudelleen.

Kansalaiselle kissakahvilareissun tuotelahjonta aiheutti enemmän päänvaivaa kuin kissalle. Onhan basaarissa riemuittu silakoista ja jauhettu kieliä, mutta muuten ruokapuolesta on pysytty perin hissuksiin, sillä kissaakaan ei kiinnosta arkioloissa, mistä pussista kansalainen apetta lappaa, vaikka laatuun salaa pyrittäisiinkin. Tuutti ei ole nirso tai allerginen, joten perusruokinta ei ole vertaistukea vaativa ongelma, eikä "ostin kissanruokaa, kissa söi ruuan" täten mitenkään kiinnostava postausaihe. Ilmaiseksi saaduista ruoista kirjoittaminen tuntuu kuitenkin velvollisuudelta ja blogin tavallisen ruokalinjauksen vuoksi oudolta sellaiselta, vaikka lahjojen yhteydessä ei esitettykään mitään ehtolauseita bloginäkyvyyden saati nuoleskelun osalta.

"Ihmiset miettivät liikaa. Ruoka on hyvästä," tuumivat Unna ja masu.

Aiheeseen liittyvät ihmishuolet huomioiden ruokalahjojen menekistä tullaan todennäköisesti raportoimaan blogissa aikanaan sopivilla kaupallisuusvaroituksilla kuorrutettuna. Kissallehan puolueeton arviointitehtävä ei tuota ongelmia, sillä neiti Penninraha itse ei ole maksanut eväistään ennenkään. Penniäkään.

Ravistettuna, ei sekoitettuna

 "Muutin mieleni. Ehkä sittenkin vispattuna."

Basaarissa jo pörhistellään Triolan tulevaa viiksi-challengea varten. Aiemmissa uraauurtavissa kissatieteellisissä tutkimuksissa huiska on todettu vertaansa vailla olevaksi viiksien tuuheuttajaksi. Tämänvuotisissa esivalmisteluissa neiti Penninraha vannoo viiksien reippaan vispauksen nimeen.

Valo-olosuhteet ovat ratkaisevassa asemassa ensiluokkaisten viiksikuvien nappaamisessa, joten pimenevä marraskuu nostaa tuoreiden viiksikuvien vaikeustasoa. Jos olosuhteet eivät ole ihanteellisen kirkkaat, on kokemus osoittanut kevyen vastavalon paljastavan pituuden ja tuovan esiin neitiviiksien keijumaisen kauneuden.

Vastavalossa vispattua.

Kurkistus kissakahvilaan

Postauksessa mainitut palvelut ja tuliaistuotteet saatu.

Seuraa blogimaailmalle tyypillistä yletöntä hypeä: Tänä lauantaina kissabloggareita hemmoteltiin tutustumiskäynnillä vielä virallisesti avaamattomaan tamperelaiseen Kissakahvila Purnauskikseen. Paikalla hyöri jo monenlaisia naukulaisia kissatätejä hurmaamassa, eikä kissoilla ollut rapsuttelijoista, ihastelijoista ja leikittäjistä pulaa.

Keskeneräisenäkin kissakahvila ihanine hurisijoineen ja kissamaisine yksityiskohtineen vaikutti oikein viihtyisältä niin siellä asuville kissoille kuin vieraileville kissanystävillekin. Tutustujille tarjottiin herkkuja, eivätkä kissatkaan ilman jääneet. Tästä hehkutuksesta innostuneille kerrottakoon, että Purnauskiksen avajaiskekkereitä vietetään kaikille avoimena puistojuhlana 31.10. ja kahvila palvelee seuraavasta päivästä alkaen.

Unnan mielestä parasta kansalaisen huippukokousmatkassa olivat tuliaiset. PrimaCatin ja Hurjan ruokalahjat veivät mustavalkoisen huomion välittömästi siinä missä rapsutustuliaisille varattiin aika myöhemmäksi.

 "Mitäs...?"

"Kiinnostavaa!"

Hurja mikä hurja.

Kiitoksia blogitapahtuman järjestämisestä elämää ja elämyksiä -blogin Pirkolle sekä Kissakahvila Purnauskikselle. Iltapäivää tuskin olisi voinut mukavammin viettää, mistä kiitos kuuluu tietenkin kissojen ja kissaihmisten riemukkaalle seuralle.

Kokous

 "Ai huippukokous? Tuleeks sinne muita? Onks ne mun tuttui?"

"Ai ihmisiä vaan... Ite en sit kans pääse. On valitettavasti just päällekkäin paljon huipumpi kokous tän kärpäsen kanssa."

Kansalainen puolestaan ei malta odottaa tätä suurtapausta.

Nimipäiväformula

Mustavalkoisten kissojen kalenteri kertoi Unna-neidin nimipäivän koittaneen. Mustavalkoisten kissojen kalenteri on tietenkin lähteenä tinkimättömän luotettava, joten kansalaisten oli aktivoiduttava tiedottamaan päivänsankarin voivan oikein mainiosti.

Merkkipäivä suurennettuna.

Nimipäivän kunniaksi esittelyssä harvemmin taltioitu asentosuosikki: formula-asento.

 "Vroom. Oon varikolla."

Asento on sukua Naukulasta tutulle puluasennolle sekä tätikissojen suosikkipuuhalle eli mukottamiselle. Erona näihin huomattakoon kuitenkin prominentit takaraajat eli kissaformulan takarenkaat. Usein myös etukäpälät on aseteltu pyöreästi, kuten yllä, eikä niitä ole viikattu tiiviisti vartalon alle tätikissojen mallin mukaisesti. Asento on myös selkeästi litteämpi, mikä osaltaan helpottaa renkaiden erottamista linjakkaasta kokonaisuudesta. Valokuva ei tee oikeutta kissaformulalle, jonka menopelimäisten piirteiden hahmottaminen luonnossa on monin verroin helpompaa.

Nykiikö?

Jakamaton huomio.

 Eräs Unna Tuutikin suosikkileluista on kautta aikain ollut huiska. Pienenä huiskaleikit auttoivat unohtamaan jopa ihmisten kanssa asumisen hirveyden, sillä mikä olisikaan parempi huomionkiinnitin kuin ihanasti viuhuva huiska?

Riittävä varsi takaa ulottuvuuden sohvalta kiipeilypuuhun.

Tällä hetkellä käyttöön on vakiintunut reilun metrin mittaisesta puukepistä ja satunnaisesta huiskaosasta (rapisevaa muovia, höyheniä, narua...) koostuva huiskutin, jonka päässä on sulkia. Tällä hetkellä väline tosin muistuttaa enemmän onkea, sillä sen päässä on villalanka, johon myös oli sidottu höyheniä. Ahkerassa leikissä viehe tietenkin koki sulkasadon, mutta tämä ei saalistushurmaa heikentänyt.

"Vielä sen nappaan!"

 "Ois vissiin ihan hyvä pysähtyä miettimään: Miks pyydystän pelkkää lankaa?"
Kommentointi poistettu käytöstä roskapostitulvan vuoksi.

Kaulasta kiinni

 Kuvan ruoka ei liity tapaukseen.

Kauan kaivatut kanankaulat ovat saapuneet ruokavalioon. Odotukset olivat korkealla, sillä Unna oli kampata tarjoilijan useaan otteeseen ruokaa odottaessaan. Ruoka oli niin jännittävää, ettei sitä oikein malttanut syödä istualtaan ja häntäkin pyrki pörröön.

Kurskutuksesta päätellen kaula tarjosi haastetta hampaille, ja valtakunnan hammashuollosta vastaava taho myhäili tyytyväisenä. Ainoana parannusehdotuksena Unna esittää tuoteideaa: Kaulat, jotka saa itse irrottaa kanasta.

Koska kansalainen ei halunnut häiritä uuden ateriatyypin parissa askartelevaa syöjää liiaksi, pörröhäntäkuvaa lukuun ottamatta kuvissa syödään Mustin ja Mirrin alekorista aiemmin hankittua suikaloitua ja kuivattua possunmunuaista. Näitä rapeita viipaleita kärsii syödä häirittynäkin eli niiden kanniskelu matoille ja pitkin huoneita ei ole yhtä sotkuista kuin raakojen eväiden. Suikaleet menevät kuitenkin välipalaherkkujen kategoriaan.

Nakerreltavaa herkkua.

Hyrisevää äitienpäivää!

Aamiainen vuoteeseen on Unnan mielestä ihan vanha juttu, kun muistetaan niitä, jotka nousevat aamuisin vuoteesta antamaan aamiaista. Unnan lähestymistapana onkin modernimpi "onnittelija vuoteeseen"-tyyli. Koska tämä onnittelutyyli vaatii yksinkertaisimmillaan vain loikan sänkyyn ja autuasta hurinaa, se sopii myös vikisevän ja rimpuilevan aamiaistarjottavan puutteesta kärsiville kaupunkilaiskissoille.

Aamu-unisen polvitaipeessa on hyvä paikka onnittelijalle.

Koska kissaemo ei asu täällä, ei Unnan mielestä ole aiheellista erotella äitienpäiväonniteltavia minkään muunkaan keinotekoisen syyn, kuten sukupuolen, perusteella. Jos olet aamulla sängyssä ja siellä on myös kissa: onnea!

Tervetuloa onniteltavaksi, olette onnittelualueella!

Kansalainen haluaa äitinsä lisäksi toivottaa hyvää äitienpäivää myös edellä mainitun äidille, jolta on saanut nämä kauniisti kissan nenään sointuvat lakanat.

Laatikollinen

Kansalaisella on vuoteen alla laatikollinen sivistyneestä käytöstä poistettuja "urheilupaitoja". Oletetusta reippaudestaan huolimatta kansalainen ei kuitenkaan tyypillisesti jaksa heti palauttaa laatikkoa sängyn alle. Tämä ei lainkaan haittaa, sillä se jättää toimivapauden valtakunnan automaattisesti aktivoituvalle vaatehuoltoyksikölle.

"En voi olla laati-kollinen kert oon tyttö!"

Mikäli laatikon palautus on onnistunut osittain, mutta pääsy laatikkoon on estynyt, voi sieltä kuitenkin kaivaa paitoja lattialle pehmust.. yksittäishuoltoa varten. Blogia lukeneet saattavat ihmetellä, onko vaatteiden tiivistäjä epäkunnossa näin toimiessaan, mutta vaatelaatikon möyhiminen ja vaatesäilytyksen ilmanvaihdosta huolehtiminen kuuluu sen toimenkuvaan. Osa vaatekappaleista vaatii enemmän huoltoa, joten tunnollinen vaatehuoltaja valvoo (tai torkahtelee) pitkiäkin aikoja prosessin loppuun saattamiseksi.

Maailman ja kissan väliin tarvitaan jotain pehmeää.

Tyytyväisyys työoloihin: [x] Jossain määrin tyytyväinen.