Valtakunnan ruokalistalla ei tavallisesti juuri pikkuruisia annosruokia nähdä, mutta tätikissat lähettivät diplomaatin matkassa pari pientä namipurkkia Tuutusellekin. Ylellisti kultapurkkien sisältö oli myös prameasti nimettyä, ja Unna Tuutikin lautaselle valikoitui "taskurapupihviateria."
Vetinen pihviateria.
Hupsu nimi ja sen kanssa ristiriitainen vetisyys eivät kuluttajaa haitanneet. Viljattomuus ja sokerittomuus olivat myös kansalaisten mieleen, mutta kissamakuaistin saloja tuntemattomassa ihmisessä sisällön tarkempi syynääminen herätti kyllä muita kysymyksiä. Toisin kuin muihin pikkupurkkeihin oli pihvivelliin ympätty tuoteselosteen mukaan kirjava valikoima mausteita: "bay-mauste (suola, sellerin siemen, sinappi, punapippuri, mustapippuri,
bay-lehdet, mausteneilikka, inkivääri, muskotti, kardemumma, kaneli,
paprika)". Sopii olettaa, että maustetta on joukossa häviävän vähän, eikä se ole kissoille vaarallista, mutta olisipa lysti tietää, miten nämä kaikki on todettu kissanruuassa tarpeellisiksi. Liekö kissojen muodostama makuraati nyrpistellyt nenäänsä eväälle kunnes viimeinenkin hiven inkivääriä lisättiin? Unna popsi sörsselin hyvällä halulla, mutta ei ole silti alkanut pyytää lisäkanelia tavallisiin annoksiinsa.
"Hei, ei kanelia, vaan kardemummaa, kiitos!"