lauantai 30. lokakuuta 2010
Sijaisnäyttelijä
Lähestyvän pukujuhlan vuoksi valtakuntaan hankittiin pehmolelukissa. Unna Tuutikki päätti välittömästi näyttää, ettei itse suinkaan ole pehmo ja kouluttaa sijaisnäyttelijänsä tavoille. Unnan mielestä halloweeniin kuuluu ilmeisesti melkoisia stuntteja:
Millekään muulle lelulle Tuutti ei ole koskaan pörhistellyt saati sitten koettanut ottaa lelua painikaverikseen. Ehkä pehmokissan lyytimäinen väritys toi mieleen joitakin patoutumia?
keskiviikko 27. lokakuuta 2010
Kissakuvahaaste: Ensimmäinen kuva
Tuutusen basaari osallistuu Kissakuvahaasteen ensimmäistä kertaa teeman ollessa Ensimmäinen kuva. Ihka ensimmäinen kuvahan oli tämä:
Seuraavana aamuna saatiin pienestä jo parempi kuva, kun kissa oli yön aikana seikkaillut eteiseen. Hämärissä oli selvinnyt myös hämmentävän hiekkalaatikon funktio sekä ruokakuppien sisällön makoisuus.
Tällöin ei vielä valtakunnassa (tai missään muuallakaan) tiedetty, onko kyseessä Nuutti Untamo vai Unna Talvikki. Muutamia kuukausia myöhemmin valkeni, että mustavalkoinen pikkukatti onkin Unna Tuutikki eikä kukaan muu. Ruoka-aikaan lyhyesti pelkkä Tuutti.
Nenän musta läikkä on kuivunutta verta nokkaan tulleesta naarmusta. Tuutti ei kuulemman ollut aivan samaa mieltä edellisenä päivänä tapahtuneesta kiinniotosta ja siitä seuranneesta muutosta. Toivottavasti muutokset eivät enää näin vuosipäivän kynnyksellä tunnu kissasta elämänsä suurimmalta epäonnen potkulta.
Seuraavana aamuna saatiin pienestä jo parempi kuva, kun kissa oli yön aikana seikkaillut eteiseen. Hämärissä oli selvinnyt myös hämmentävän hiekkalaatikon funktio sekä ruokakuppien sisällön makoisuus.
Tällöin ei vielä valtakunnassa (tai missään muuallakaan) tiedetty, onko kyseessä Nuutti Untamo vai Unna Talvikki. Muutamia kuukausia myöhemmin valkeni, että mustavalkoinen pikkukatti onkin Unna Tuutikki eikä kukaan muu. Ruoka-aikaan lyhyesti pelkkä Tuutti.
Nenän musta läikkä on kuivunutta verta nokkaan tulleesta naarmusta. Tuutti ei kuulemman ollut aivan samaa mieltä edellisenä päivänä tapahtuneesta kiinniotosta ja siitä seuranneesta muutosta. Toivottavasti muutokset eivät enää näin vuosipäivän kynnyksellä tunnu kissasta elämänsä suurimmalta epäonnen potkulta.
maanantai 25. lokakuuta 2010
Sisällötöntä söpöilyä
Seuraavassa ylistetään hieman lisää kissaa, joka jo valmiiksi tuntee olevansa ehdottoman täydellinen ja aivan syystä. Saanen siis esitellä valtakunnan makoisimmat varpaat:
Unna Tuutikki on niin suloinen, että varpaatkin maistuvat sydämenmuotoisille. Ehkä vähän myös kissanhiekalle.
Somien varpaiden lisäksi Tuutusella on erinomaisen hieno ja pörheä villa, jonka pituutta säännöllisesti ihastellaan kansalaisten vaatteista poimituista karvanäytteistä.
Unna Tuutikki on niin suloinen, että varpaatkin maistuvat sydämenmuotoisille. Ehkä vähän myös kissanhiekalle.
Somien varpaiden lisäksi Tuutusella on erinomaisen hieno ja pörheä villa, jonka pituutta säännöllisesti ihastellaan kansalaisten vaatteista poimituista karvanäytteistä.
lauantai 23. lokakuuta 2010
Esiintyvä taiteilija
Paremman tekemisen puutteessa Unna Tuutikki on harrastanut sirkustelttailua. Ainoa vika on, että ohjelmanumerot tahtovat olla aika heikkoja, joten laadun parantamiseksi Unna joutuu itse toimimaan myös esiintyjänä.
keskiviikko 20. lokakuuta 2010
Tuliaisia
Unna sai tätilästä mainioita tuliaisia. Kuvat kertonevat enemmän kuin kukaan koskaan kykenisi selittämään.
Vaikea sanoa, loistaako näissä silmissä älyn valo vai onko sittenkin kyseessä se kuuluisa hullunkiilto...
lauantai 16. lokakuuta 2010
Tätilässä opittua
Nukkuessa on hyvä pitää kiinni hännän päästä, ettei se karkaa. I can has cheezburgerista on opittu, että muutoin voi käydä hullusti.
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
Vedetään lonkkaa
Kirjurin pestiä pitävä kansanosa lomailee hieman viikonlopun yli tätikissojen luona, joten blogipäivittely jäänee siksi aikaa ellei tätilästä ole aiheellista lähettää terveisiä. Unna hallinnoi sillä välinkin valtakuntaa ja kansaa vaaleanpunavarpaisella otteellaan, joten asiat eivät ole lainkaan huonosti.
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
Lintukissa
Vaikka Unnasta ei ollut lammaspaimeneksi, on neiti silti maineensa veroinen lintukissa. Vappu-tädin tapaan Tuutti jaksaa päivystää tirppoja pitkällisestikin, vaikka lintujen onneksi joutuukin kyttäilemään paistejaan pääasiassa lasin takaa.
Vapaa valinnasta kissanruokaostoksilta tarttui mukaan myös keikkuva kukko, jolla on koreat pyrstöhöyhenet. Nimekseen kukko sai loogisesti Pekka Kana erään tasoloikkapelin sankarin mukaan. Olihan linnulla sentään tiedossa melkoista höykyytystä Unna Tuutikin kaverina.
Kummitätikissa Vappu saattaa saada vastaavan herttaisen höyhenaivon joululahjaksi ellei Unna kyllästy omaansa ja halua tehdä lahjoitusta mielitädilleen.
torstai 7. lokakuuta 2010
Lammaskissa
Ilmat ovat kylmenneet ja viltti on otettu esille. Viimevuotinen joululahja on aitoa villaa ja Tuutista vallan hurmaava. Pentuna Unna asui samalla tilalla emonsa kanssa reilut kolme kuukautta ja oli meille muuttaessaan jo emonsa vieroittama, joten en usko tämän olevan "vieroitusoire". Villassa lienee kuitenkin jonkinlainen aitouden tuoksu, joka kiehtoo kissaa saalistajana. Otsikosta huolimatta Unna Tuutikista ei siis ehkä olisi lammaspaimeneen, sillä sen verran rajuin ottein neiti vilttiä välillä rakastaa.
Kun viltti ei ole käytössä, se taitellaan piiloon. Kissa saanee tarpeeksi karvapalloja suolistoonsa jo omasta turkistaan, eikä viltin luttaamisesta aiheutuvia lisäongelmia kaivata. Samasta syystä Unna saa leikkiä huovutetuilla palloillakin vain valvottuna, sillä neiti pikemminkin keskittyy purkamaan huovutusta kielellään ja kellimään villaeuforiassaan kuin varsinaisesti pelailemaan.
Kun viltti ei ole käytössä, se taitellaan piiloon. Kissa saanee tarpeeksi karvapalloja suolistoonsa jo omasta turkistaan, eikä viltin luttaamisesta aiheutuvia lisäongelmia kaivata. Samasta syystä Unna saa leikkiä huovutetuilla palloillakin vain valvottuna, sillä neiti pikemminkin keskittyy purkamaan huovutusta kielellään ja kellimään villaeuforiassaan kuin varsinaisesti pelailemaan.
tiistai 5. lokakuuta 2010
Hämärähommia
Aiempien postausten kommenteissa epäiltiin, lieneekö sheriffi saanut vihiä neiti Penninrahan liikkeistä. Kaukaa viisas (ja läheltä hurmaavan suloinen) bandiittimme päätti vetäytyä maan alle ja liikkua pääasiassa hämärään aikaan. Lyhtyjen syttyessä Unna virkoaa uniltaan ja aloittaa kissamaiset työnsä.
Hämärässä on huomattavasti jännittävämpää vaania leluhiiriä ja kiipeillä tulostimen päällä. Jälkimmäisestä huvituksesta Unnaa jopa julmasti kielletään, joten toimi on parempi ajoittaa öiseen aikaan.
Päiväsaikaan oiva suojaväri edesauttaa ympäristöön sulautumista. Tuutunen sekoittuu peitteeseen kuin seepra laumaansa.
Hämärässä on huomattavasti jännittävämpää vaania leluhiiriä ja kiipeillä tulostimen päällä. Jälkimmäisestä huvituksesta Unnaa jopa julmasti kielletään, joten toimi on parempi ajoittaa öiseen aikaan.
Päiväsaikaan oiva suojaväri edesauttaa ympäristöön sulautumista. Tuutunen sekoittuu peitteeseen kuin seepra laumaansa.
lauantai 2. lokakuuta 2010
Vappu
Vertaillaan kauniita harmaaraidallisia neitokaisia, vaikka toki komistuksetkin saavat osallistua ja vertailla kuvioitaan.
Vapun kuvat ovat satunnaisia poimintoja arkistoista, sillä pihan puutteeni vuoksi emme asu samassa osoitteessa. Tuoreimmat ovat vuodelta 2008, jolloin neiti on ollut nelivuotias, joten hienovaraista emäntämäistä pyöristymistä on sittemmin tapahtunut hivenen.
Vapun kuvat ovat satunnaisia poimintoja arkistoista, sillä pihan puutteeni vuoksi emme asu samassa osoitteessa. Tuoreimmat ovat vuodelta 2008, jolloin neiti on ollut nelivuotias, joten hienovaraista emäntämäistä pyöristymistä on sittemmin tapahtunut hivenen.
Etnisesti värittyneitä marenkimakeisia
Sokoksen 3+1 -päiviltä hankittiin valtakuntaan niin kutsuttuja "Brunbergin Suukkoja". Uskoisin, että monissa kissatalouksissa näistä on iloa niin kissoille kuin ihmisillekin, vaikka marenkimakeiset itsessään eivät kissan ruokavalioon kuuluisikaan. Jo pelkkä folion rapistelu saa Tuutin kirmaamaan paikalle, ja pian kepeä ja kimmeltävä pallonen saakin kyytiä lattialla.
Valottomassa kopissa on käytännössä toivotonta valokuvata onnellista säntäilyä etenkin, kun kissa ja pallo eivät ole vauhdista johtuen aina lähelläkään toisiaan. Leikki-ihanuuden lisäksi foliopallosten suureksi eduksi voidaan laskea niiden tehokas maatuvuus olohuoneoloissa. Valtakunnassa ei nimittäin ole kertaakaan heitetty roskiin ainoatakaan foliopalloa ja silti niitä ei koskaan loju missään unohtuneina, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää niiden maatuminen osaksi asunnon luonnollista muovimattokerrosta.
Heikkolaatuisten leikkikuvien ohella nauhalle tallentui kuuluisa karjavaras, jolla on tilillään tuomioita myös uhkapeleistä ja luvattomien päihteiden (kissanminttu, kuminauhat...) käytöstä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)