Kaupallista kosiskelua

Muiskuttelija ja muiskut.

Kansalaisen kotiuduttua kissakahvilareissulta keittiöstä kantautui outoa ruminaa. Neiti Penninrahahan se siellä kekkuloi ruokapöydällä tuliaispussien mukana tulleita esitteitä pussailemassa. Kaupallisten toimijoiden läpinäkyvän lipevällä lääppimisellä ei kuitenkaan taideta pitää blogin lukijoita kiinnostuneina.

Mainostajien nuoleskelu ei saanut myöskään PrimaCatin lahjakassia täyttymään uudelleen.

Kansalaiselle kissakahvilareissun tuotelahjonta aiheutti enemmän päänvaivaa kuin kissalle. Onhan basaarissa riemuittu silakoista ja jauhettu kieliä, mutta muuten ruokapuolesta on pysytty perin hissuksiin, sillä kissaakaan ei kiinnosta arkioloissa, mistä pussista kansalainen apetta lappaa, vaikka laatuun salaa pyrittäisiinkin. Tuutti ei ole nirso tai allerginen, joten perusruokinta ei ole vertaistukea vaativa ongelma, eikä "ostin kissanruokaa, kissa söi ruuan" täten mitenkään kiinnostava postausaihe. Ilmaiseksi saaduista ruoista kirjoittaminen tuntuu kuitenkin velvollisuudelta ja blogin tavallisen ruokalinjauksen vuoksi oudolta sellaiselta, vaikka lahjojen yhteydessä ei esitettykään mitään ehtolauseita bloginäkyvyyden saati nuoleskelun osalta.

"Ihmiset miettivät liikaa. Ruoka on hyvästä," tuumivat Unna ja masu.

Aiheeseen liittyvät ihmishuolet huomioiden ruokalahjojen menekistä tullaan todennäköisesti raportoimaan blogissa aikanaan sopivilla kaupallisuusvaroituksilla kuorrutettuna. Kissallehan puolueeton arviointitehtävä ei tuota ongelmia, sillä neiti Penninraha itse ei ole maksanut eväistään ennenkään. Penniäkään.

Ravistettuna, ei sekoitettuna

 "Muutin mieleni. Ehkä sittenkin vispattuna."

Basaarissa jo pörhistellään Triolan tulevaa viiksi-challengea varten. Aiemmissa uraauurtavissa kissatieteellisissä tutkimuksissa huiska on todettu vertaansa vailla olevaksi viiksien tuuheuttajaksi. Tämänvuotisissa esivalmisteluissa neiti Penninraha vannoo viiksien reippaan vispauksen nimeen.

Valo-olosuhteet ovat ratkaisevassa asemassa ensiluokkaisten viiksikuvien nappaamisessa, joten pimenevä marraskuu nostaa tuoreiden viiksikuvien vaikeustasoa. Jos olosuhteet eivät ole ihanteellisen kirkkaat, on kokemus osoittanut kevyen vastavalon paljastavan pituuden ja tuovan esiin neitiviiksien keijumaisen kauneuden.

Vastavalossa vispattua.

Kurkistus kissakahvilaan

Postauksessa mainitut palvelut ja tuliaistuotteet saatu.

Seuraa blogimaailmalle tyypillistä yletöntä hypeä: Tänä lauantaina kissabloggareita hemmoteltiin tutustumiskäynnillä vielä virallisesti avaamattomaan tamperelaiseen Kissakahvila Purnauskikseen. Paikalla hyöri jo monenlaisia naukulaisia kissatätejä hurmaamassa, eikä kissoilla ollut rapsuttelijoista, ihastelijoista ja leikittäjistä pulaa.

Keskeneräisenäkin kissakahvila ihanine hurisijoineen ja kissamaisine yksityiskohtineen vaikutti oikein viihtyisältä niin siellä asuville kissoille kuin vieraileville kissanystävillekin. Tutustujille tarjottiin herkkuja, eivätkä kissatkaan ilman jääneet. Tästä hehkutuksesta innostuneille kerrottakoon, että Purnauskiksen avajaiskekkereitä vietetään kaikille avoimena puistojuhlana 31.10. ja kahvila palvelee seuraavasta päivästä alkaen.

Unnan mielestä parasta kansalaisen huippukokousmatkassa olivat tuliaiset. PrimaCatin ja Hurjan ruokalahjat veivät mustavalkoisen huomion välittömästi siinä missä rapsutustuliaisille varattiin aika myöhemmäksi.

 "Mitäs...?"

"Kiinnostavaa!"

Hurja mikä hurja.

Kiitoksia blogitapahtuman järjestämisestä elämää ja elämyksiä -blogin Pirkolle sekä Kissakahvila Purnauskikselle. Iltapäivää tuskin olisi voinut mukavammin viettää, mistä kiitos kuuluu tietenkin kissojen ja kissaihmisten riemukkaalle seuralle.

Kokous

 "Ai huippukokous? Tuleeks sinne muita? Onks ne mun tuttui?"

"Ai ihmisiä vaan... Ite en sit kans pääse. On valitettavasti just päällekkäin paljon huipumpi kokous tän kärpäsen kanssa."

Kansalainen puolestaan ei malta odottaa tätä suurtapausta.