Muiskuttelija ja muiskut.
Kansalaisen kotiuduttua kissakahvilareissulta keittiöstä kantautui outoa ruminaa. Neiti Penninrahahan se siellä kekkuloi ruokapöydällä tuliaispussien mukana tulleita esitteitä pussailemassa. Kaupallisten toimijoiden läpinäkyvän lipevällä lääppimisellä ei kuitenkaan taideta pitää blogin lukijoita kiinnostuneina.
Mainostajien nuoleskelu ei saanut myöskään PrimaCatin lahjakassia täyttymään uudelleen.
Kansalaiselle kissakahvilareissun tuotelahjonta aiheutti enemmän päänvaivaa kuin kissalle. Onhan basaarissa riemuittu silakoista ja jauhettu kieliä, mutta muuten ruokapuolesta on pysytty perin hissuksiin, sillä kissaakaan ei kiinnosta arkioloissa, mistä pussista kansalainen apetta lappaa, vaikka laatuun salaa pyrittäisiinkin. Tuutti ei ole nirso tai allerginen, joten perusruokinta ei ole vertaistukea vaativa ongelma, eikä "ostin kissanruokaa, kissa söi ruuan" täten mitenkään kiinnostava postausaihe. Ilmaiseksi saaduista ruoista kirjoittaminen tuntuu kuitenkin velvollisuudelta ja blogin tavallisen ruokalinjauksen vuoksi oudolta sellaiselta, vaikka lahjojen yhteydessä ei esitettykään mitään ehtolauseita bloginäkyvyyden saati nuoleskelun osalta.
"Ihmiset miettivät liikaa. Ruoka on hyvästä," tuumivat Unna ja masu.
Aiheeseen liittyvät ihmishuolet huomioiden ruokalahjojen menekistä tullaan todennäköisesti raportoimaan blogissa aikanaan sopivilla kaupallisuusvaroituksilla kuorrutettuna. Kissallehan puolueeton arviointitehtävä ei tuota ongelmia, sillä neiti Penninraha itse ei ole maksanut eväistään ennenkään. Penniäkään.
24 kommenttia:
Kiinnostuksella jäämme odottamaan ;)
Teidän blogin kommenteissa taisinkin mainita Unnan tekemien ruoka-arviointien fiksuudesta :D Melkein sama julistaa blogin sivupalkissa "Ruoka oli hyvää".
Meillä kyllä ruoka maittaa, mutta samalla nirsoillaan. Kissa pystyy siihenkin.
Hyvä pointti, ettei Nti Penninraha ole mistään aikaisemminkaan maksanut. On vain antanut kosolti söpöyttä vaihtokaupoissa.
Cheri: Kyllä vain. Tätikissat esittävät ruokakupilla toisinaan samanlaisia "Syön mielelläni kaikkea. Paitsi tätä."-näytöksiä :D
Mamma N: Totta. Söpöyden ja hurinan vaihtosuhdetta ruokasortteihin emme kuitenkaan ole pystyneet selvittämään. Tämä johtunee siitä, että etenkin söpöyden osalta liikutaan jo aivan liian kaukana inhimillisen käsityskyvyn tuolla puolen.
Ihana kuva Unnasta takatassutkin pystyssä! :) Ja tuo ylin kuva, kun kieli on juuri sopivassa asennossa! <3
Sirpa & Kollo: Varpaat, hännänpää ja masu järjestelmällisesti ylöspäin :) Nuo lipaisukuvat ovat aina hauskoja yllätyksiä muun kissakuvauksen ohessa. "Tahallaan" en taitaisi saada ajoitusta noin kohdalleen mitenkään.
Oi mikä kuva nti Penninrahasta evät pystyssä!
Ai ei, kun eväistä olikin puhe.
Meiltä ei kyllä nyt irtoa mitään järkevää, pelkkää lässytystä evistä ja tassuista. Ja hännänpäästä ♥
Saila: Evät, eväät, eväkkäät. Kovin lähellä toisiaan. Eväkkäitä eväinä syötyään neiti Penninraha usein nostaa omatkin evänsä pystyyn. Helposti siinä sekoaa ruusunpunaisia tassunpohjia tuijotellessa <3
No juuri nuo tassut! Ja se, miten pehmovalkoiset pehvakarvat muuttuvat saman tien mustiksi heti kun häntä alkaa. Taianomaisen taitavaa! Unna ♥
Saila: Hassuinen palakuvioineen Unna on aivan ihmeellinen pehmokissa. Harmi, ettei materiaalivaihdoksen silityselämystä voi välittää blogitse, vaikka kissatätejä hupsuttavat ominaisuudet taitavat vaikuttaa tehokkaasti pelkässä kuvamuodossakin :)
Sievä kieli & nenu! Ja massu. Puspus!
Harmaa: Oot oikeessa! Pus!
Terkuin Unna Tuutikki
Mutta jospa ny tlöytyykin ruoka, joka ei vaan maita? Silloin se on kyllä raportoinnin paikka ;)
Vähän lespaa taas kieli ja mieli noiden Unnan kuien takia, miten voikaan olla toinen Söpö !!!!
♥♥♥
Taru: Jäämme jännityksellä odottamaan :D Kyllähän Unna joskus varhaisvuosinaan karsasti mm. pateita, mutta nykyisin ovat tainneet kelvata nekin.
Eihän sitä itselleen kohtuuttoman söpöyden edessä mitään mahda :D
voi kun on ihana tää Nti Penninraha. Kiits :)
Anonyymi: Kehut välitetty kissaneidille, joka hyrisi vastaukseksi salaperäisen omanarvontuntoisesti "ole hyvä."
Voi söpöistä! Hieman nirsoileva tätikissa Vappu pitää huolta siitä, että tätikissa Lyytille riittää paljon evästä. Tosin kaikki maistiaiset kyllä yleensä kelpaavat molemmille, ainakin jos raksuja tarjoillaan yksittäin.
Tuo eka lipaisukuva on ihana!
Tuutäti: Oman nenän lipaiseminen onkin sellainen söpöystemppu, ettei siihen moni pystykään. Testaa vaikka itse! :D
Lyyti ja Vappu olisivatkin pykälää ankarampi testiraati. Satunnaisestihan on maailmassa olemassa kissanruokia, jotka eivät kelpaa Lyytillekään. Kummaa moskaa! Tai vähintään seuraavalla kerralla syömäkelvotonta.
Oi, miten sievä Unna ja Unnan masu!
Ihana Tuutti! Tuutin arvopohja pitää; ei auta mainostajien lirkuttelut, vaan simppelit prinsiipit rulettavat. Ruoka on hyvää tai sitten ei. Ja that's it. Lahjomaton lipaisumittari kertoo totuuden. Aina kun Tuutin kieli vilahtaa (näyttää erehdyttävästi prosciutton heilahdukselta, ainakin nälkäisen blogin lukijan näkökulmasta), tiedämme tavoitteiden täyttyneen. Ne tavoitteet? Kissan maksimaalinen tyytyväisyys. Ainakin nyt. Ja tällä hetkellä, just herkun syötyään.
Kissakertovat: Kehut välitetty mainituille sieville :)
Otto Kulta: Hei Otto Kulta, pitkästä aikaa! Sinua on kaivattu!
Olet oikeassa. Tavoitteet on hyvä pitää kissanläheisinä eli maksimaalisen tyytyväisestä kissasta mallia hakien vaatia erinomaisuutta kaikin puolin. Prosciutton heilahdus on Michelin tähtiäkin luotettavampi merkki riittävästä erinomaisuudesta.
Kiitos Ella! Pari vuotta ja rapiat on varmaan vierähtänyt viime kommenteistani. Työhaasteet veivät niin intensiivisesti mukanaan kotona ja maailmalla, että Otto Kullan tunnarit ja salasanatkin olivät välilllä totaalisen hukassa. Pelkäsin jo, että joku on hakkeroinut Oton G+ tilin ja kultapojan identiteettiä käytetään ties mihin pahantekoon. Sain vihdoin palautettua nämä itselleni ja ajattelin, että olisi kiva taas aktiivisesti kommentoida näitä upeita kissablogeja.
Ajattelin laittaa aloitetta eteenpäin ja ehdottaa suomalaisille kissablogeille kollektiivista huomionosoitusta valtiovallan taholta. Mielestäni olisi aika tunnustaa kissablogien supermyönteinen vaikutus suomalaisten hyvinvointiin, tuottavuuteen, innovaatiokykyyn ja hyvään fiilikseen. Suomen Leijonan ritarikunta voisi tästä ottaa koppia? Tuutusen tuxedo -rinnus on kuin luotu Suomen Leijonan komentajamerkille!
Otto Kulta: Huh sentään, mitä jännitystä. Mikä onni, etteivät Otto Kullan tunnarit olleet sittenkään päätyneet rikollisliigojen haltuun, eikä Oton nimeä vedetty lokaan terästetyn kissanmintun salakaupan edistämiseksi tai silakkakasinoiden mainostamiseksi.
Kissablogien supermyönteinen vaikutus ansaitsisi ehdottomasti tunnustusta! Vaikka kaikki nämä positiiviset vaikutukset ovatkin valistuneitten kissablogilukijoiden tuntemia, taitaisi valtiovalta vielä vaatia järjestelmällistä tutkimusta todisteeksi siitä, ettei tässä ole mistään tasapainorannekkeiden kaltaisesta kepulipelistä kyse. Sen tiedän jo ennalta, että Tuutuli kantaisi Leijonamerkkiä ylpeydellä :)
Lähetä kommentti