Normaalijakauman odotusarvon luottamusvälien laskeminen ikävystyttää pientä tiedekissaa. Kansalaisen laskuharjoitusten tarkastamisesta uupuneena professori Penninraha uneksuu pohdiskellen samalla, kuinka tilastotieteen peruskurssin haastavuutta voitaisiin lisätä. Opiskelijathan voisivat syventyä vaikkapa tiedekissan masuvillojen vapausasteiden laskemiseen.
7 kommenttia:
Unna-neito! ooh, olet tiedekissa.
Mulle ehkä riittäis toi haastavuus, mutta jotenkin vois lisätä koulutukseen myös myyränlennätyskaaria ja saappaanvarteen osumisen todennäköisyyslaskentaa.
Oot niin fiksu ♥
RANSU
Voi tuota nuorta lempeä! ♥
Ransu: Oon aatellu, et kantsii pitää huolta kans tiedeurasta, ni ei pidetä pelkkänä nättinä tyttönä. Mut sekin on kyl limittäinen tieteenlaji noitten todennäköisyyksien kanssa sikäli, et voi helposti laskee riittävän söpöysmäärän sille kun rapsutusten tai namien todennäköisyys on 100%.
Ei tarvii yhtään väheksyä myyränlennätyskaaria yms. Teet tärkeetä empiiristä perustutkimusta kummiski! Tieteen pioneeri <3
Terkuin Unna Tuutikki
Mamma N: Tsih! Kukapa ei Ransuun ihastuisi :)
Apua! Ei ihme että tiedekissaa ikävystyttää ja silmiä painaa. (Jo tuon ensimmäisen lauseen lukeminen ja ymmärtäminen otti koville.) Vapausasteiden laskeminen käytännössä voisi todellakin olla kaikinpuolin kova juttu.
Myrsky: Käytännön harjoitus auttaa ymmärtämään vapausasteiden merkityksen. Ei haittaa, jos vähän rapsuttaa tiedekissaa samalla. Vahingossa.
Puhutaanko täällä numeroista? Sori, ihottuma nousi jo!! Mutta ehkä söpön kissaneidon kuvan tuijottaminen auttaa siihen...
Zepa: Söpön kissaneidin kuvan tuijottaminen lienee mitä parhaita ensiapua tuollaisiin akuutteihin allergiakohtauksiin!
Lähetä kommentti