Muuttoa edeltävänä päivänä laitoin maissin itämään. Kissalle annoin viljelyksen tuhottavaksi jo pian ensimmäisten piippojen noustua. Jatkuvasta terrorista huolimatta maissi kasvaa jo kauniin tiheänä, eikä suinkaan ole "hävinnyt" kissalle, kuten monilla koristekasveilla on tapana.
Idea maissin kasvatukseen tuli valtakunnan tietouteen alunperin Wauhtitassuilta ja siitä lähin ei ole kissoille muuta ruohoa kasvateltukaan. Pieni mustavalkoinen maissilehmä kiittää Wauhtitassuja suuresti tästä vinkistä.
SUPER-nam!
14 kommenttia:
Samat eväät, samat eväät :) ! Maissi menee, mutta mikään ei ole vielä vetänyt vertoja oikealle heinälle (vai mikä lie ruoho se nyt onkaan, jossa toinen puoli on karhea?)
Juuri se heinä, johon aina pienenä viilsin käteni. Se on herkullisinta, koska siitä tulee myös paras ja varmin oksu...
Herkullisuudessa tosin melko lähellä on myös rönsylilja. Evakuoin saamani yksilön vaatehuoneeseen siksi aikaa, kunnes saan hankittua amppelin :D
Nii-i. Just se heinä! Se on parasta! Rönsyliljoja täällä ei kyllä ole kokeiltu, ettei tiedetä vetäiskö vertoja.
Pitääpä kokeilla tuota maissia, jospa se kelpaisi Sonjalle. Sonja tykkää syödä ruohoa kesäisin, jos tuo maissi toisi edes hieman kesän makua tähän talven ankeuteen.
Rönsylilja kelpasi edesmenneelle kissalleni Sofialle.
Naukulan Mamma: Tiedetään. Tätikissa Lyyti tykkäsi edellisessä kortteerissaan luikahtaa ovesta kesäisin ja kirmasi tuolloin aina suoraan Sellaiselle Heinätuppaalle. Onneksi moinen oli oman pihan nurkassa, eikä autotien takana :)
Villikissa: Kannattaa testata! Leveä maissin "heinä" näyttää sievältä ainakin omaan silmääni ja tuntuu maistuvan kissallekin kapeakorsista paremmin. Kissan mielestä miinuspuoliin lukeutuu kuitenkin se, ettei pehmeä maissi ole lainkaan sopivaa oksennusmateriaalia ;D
Rönsyliljat ovat jostain syystä olleet kaikista kattimuksistani ehdottoman viehättäviä. Tuutti tiesi heti, kun toin tuon nykyisen pistokkaan (olen tappanut jo useita) kotiin, että se on Kissanherkku. Istuttaessani kasvia sain koko ajan pitää Unnaa toisella kädellä loitolla. Mitä lie sisäsyntyistä tämä rönsyliljain rakkaus? :D
Tänne oli ihan pakko heittäytyä lukijaksi, sen verran kissamainen blogi! :D
Poppareita meilläkin kasvatetaan, välillä sekottelen joukkoon kauraa ja ohraa (tjsp, joku sekoituspussi). Kasvavat vähän eri tahdissa niin pysyy tuoretta pidempään purkissa.
Vielä kun joku kehittelisi purkin jossa voisi kasvattaa heinän kasvamaan vaakatasoon. Anni kun purasee kortta keskeltä ja tiputtaa yläpään lattialle, jättää tietysti syömättä. Hirveä heinäsilppu aina lattialla ja heinää menee ihan hukkaan.
Katjusha: Tervetuloa lukemaan! Hyvähän se on, jos kissablogi vaikuttaa kissamaiselta ;D
Sea: Maissi tuntuu pysyvän yllättävän hyvänä siihen asti, kunnes koko kukkapurkki on täynnä juuria ja koko setti märkänee saman tien. Ennen tuota vaihetta pitäisi aina muistaa laittaa uusi purkki itämään, jotta vihreää olisi jatkuvasti tarjolla, mutta harvoin muistan.
Meillä katkottua heinää tassutellaan hetki ja sitten haukataan jo uutta kortta... Veikkaan, että vaakakasvatuksessa kisukatti keksisi jonkin uuden tavan haaskata heinää :D
Kummitätikisu Lyytin tyylihän on seuraava: mikäli heinä kasvaa laakeassa astiassa, on siihen mentävä makuulle tai ainakin lahmattava koko kasvusto lakoon. No, voi siitä muutaman korren/lehden puraista juuresta poikki. Ja Lyytin painolla heinikosta tulee kerta käynnistä entistä.
Tuutäti: Lyyti tietää, kuinka viljelyksiä laajennetaan! Lisäksi lehmäimitaatio on sitä täydellisempi, mitä paremmin heinikon seassa voi maata. Eihän Lyyti ulkosallakaan näyki heinää portailta käpälin? ;D
Nyt on kummitätikisuillekin tulossa maissia! Multa oli ulkovarastossa -26 asteen säilytyksessä, joten siitä on varmaan kaikki pöpöt taintuneet. Mutta kyllähän ne lämpimässä ja kosteassa heräävät elolle!
Lyyti ei muuten ole käynyt ulkona kahteen viikkoon! Mutta tänään harrastettiin taas ryhmäruokailua, lähes sovussa. Siis Oton kanssa. Ruoka kun on Lyytillekin kaikki kaikessa, edelleen.
Tuutäti: Lyyti tietää, mitkä asiat ovat elämässä tärkeitä, eikä anna jonniin joutavan piskin tulla itsensä ja niiden väliin. Toivottavasti maissi tuo piristystä Lyytin talveen ja muistuttaa kesäkeleistä :)
Kiitokset Unnalle ja Vauhtitassuille vinkistä, nyt on meilläkin maissit kasvamassa, pian päästään maistelemaan!
Tietokoneongelmien vuoksi blogimaailma on jäänyt vähiin, nyt pikkuhiljaa palaillaan. Juuri sain luettua kaikki väliin jääneet Tuutuset. Paljon on pienen kissan elämässä ehtinytkin papahtua.
Pojat lähettävät lämpimiä terveisiä!
Toivottavasti maissi maistuu teilläkin! Mukava kuulla, että palailette blogistaniaan :) Täällä onkin poissaolonne aikana kiusattu pientä kissaa ihan urakalla rokotusreissuilla ja muuttamisilla, mutta Tuutunen ei onneksi ole pitkävihainen.
Silityksiä poitsuille!
Lähetä kommentti