Tee-se-itsestäsi -lelu

 Appelsiini almanakalla.

Kansalainen sai joululahjaksi purkillisen kissanminttua lahjontatarkoituksia varten, jolloin Tuutäti nohevana laittoi lelutehtaan pystyyn kissaneitien iloksi. Kissojen kannalta tuloksena olikin oikeita "tee-se-itsestäsi"-leluja, sillä mintun lisäksi täytteenä käytettiin aitoa, 100% Lyyti-huopaa eli manuaalisesti prosessoitua kissankarvaa.

Kokoonpanovaihe: Kangasta, minttua, Lyyti-huopaa, minttua.

Päällyskankaana käytettiin muun muassa hirviliivikangasta ja fleeceä. Materiaalien etuina on hyvä puremakestävyys ja minttuhuurun läpäisevyys yhdistettyinä riittävään tiheyteen, jonka ansiosta lelut pitävät fyysiset minttumurut sisällään. Viime hetken innovaationa designiin lisättiin narulenkki lelun kuivumaan ripustamista varten.

Koekäyttäjä testaa prototyyppiä.

Testiryhmää laajennettiin itserakkausmuuttujan vaikutusten kontrolloimiseksi.

Ulkoisessa loistossaan lelut eivät tule pysymään kauaa, sillä etenkin fleece nyhjääntyy nopeasti ja kuolalla kostutettu minttu värjännee kirkkaat päällyskankaat pian. Tällä ei kuitenkaan liene merkitystä, koska leikittävyys on kissanleluissa paljon pinnallisia tekijöitä olennaisempaa.

Hedelmäasetelmassa banaani, appelsiini ja persikka.

Kilttiä kissoja

Mintulla marinoitua pakettia on ilo avata.

Joulupukki tiesi, että Unna Tuutikki, Vappu ja Lyyti ovat olleet kiltteinä ja toi jokaiselle oman minttuisen paketin. Hiirifarmari Lyyti sai helisevän hiirulaisen ja urheilumetsästäjä Vappu rapisevan linnun. Unnan paketista kuoriutui vastakappale Saaripalstalle matkanneelle radiopusuttimelle eli ompun puolikas.

Kissa tikanpojan puuhun ajaa.

Lentoharjoituksia.

Huonoja eivät olleet muutkaan lelut, mutta minttuomppu osoittautui kaikkein suosituimmaksi. Vaikka aarre olikin Tuutusen, hipsivät tätikissatkin omenalelun äärelle vuoron perään sen jäätyä valvomatta.

Haleja Saaripalstalle!

Pusulähetys Ransulle. Yksi monista.

Lyyti pisti jalalla koreasti omenan kanssa, ja kansalaisissa heräsi epäilyksiä, että kirjavalla neidolla olisi jonkinlaista vispilänkauppaa Saaripalstan suuntaan. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, vaikka lopullinen totuus jäisikin kansalaisilta tavoittamatta.

 Tanssiinkutsu.

 

Olisiko Lyyti laitellut pusuja lumipantteri Mustille?

Priimaa kateille

Postauksessa mainitut tuotteet saatu.

Kissakahvilavisiitillä saadut PrimaCat -pussimuonat pääsivät arvosteltaviksi tätikissojen valikoivan raadin eteen, sillä kansalainen arveli, että kaikkisyöppö Unna söisi pussukat joutavia maistelematta vaikka muoveineen. Mikäli jompikumpi maku floppaisi kolmikissaisen raadin edessä, saisi Tuutti silti tyhjätä kupit, sillä muonaa ei ollut yhdessä pussissa paljon kaikeksikaan.

Triumphant Tuna oli voitokas valinta aloitukseen.

Annos jakamatta. Yhdestä pussista liikenee noin ruokalusikallinen kullekin syöjälle.

Ruoasta oli erotettavissa silmin nähtäviä ja hyvällä tahdolla muonan nimestä tunnistettavia pieniä kappaleita. Tuoksu oli voimakkaan kalainen jo kansalaisnenäänkin.

Raati ei kursaillut.

Kupit tyhjenivät vaivatta. Kenties osin siksi, ettei ruokaa ei ollut kyllästymiseen asti. Nirson ja kylmäsäilytettyä muonaa kavahtavan kissan kanssa kerralla nautittavan kokoinen pussukka on todennäköisimmin maistuva ratkaisu. Raati jäi kerjäämään lisäruokaa testimuonan ahmittuaan, ja jatkotarjoilu maistui samalla vauhdilla, vaikka ei PrimaCatin erikoismuonaa ollutkaan

Yllättäen myöhemmin testattu Tropical Tuna & Salmon katosi lautasilta samaa tahtia, vaikka minkäänlaista lohipitoisuutta mainostavat muonat ovat monesti jääneet tätikissoilta koskematta. Testikerran yksityiskohdista raportoitakoon, että harmaaraidallinen raatilainen antoi ylen pian syötyään, kuten toisinaan käy liian kiireisen aterioinnin jälkeen. Raadin värikkäin jäsen oli tällöin paikalla salamana ja yritti syödä kaverin ruoat uudelleen.

Turvallisesti tätilässä

Tuutunen matkusti tätilään turvallisesti kopitettuna kuin Hannibal Lecter konsanaan. Kiinniottoa lukuun ottamatta tyyneyskin oli samaa tasoa, kuten aina matkustaessa. Tällä kertaa matkalainen oli jopa niin peloton, että mukana matkustaneen kansalaisen tarjoamat raksutkin maistuivat. Yleensä koppa vie hetkellisesti ruokahalun ja matkalaista on turha herkuilla lepytellä.

Vastakkaisella junalaiturilla työskennellyttä siivoojaa oli seurattava silmä kovana.

Matkalukemiseksi ja -katselemiseksi kansalainen ehti napata jouluterveiset Sulolta. Olemme muistamisesta otettuja, kiitokset Naukulaan!

Jos jo itse kuljetus oli turvallinen, ollaan tätikissojen valtakunnassa aivan erityisturvassa, sillä varmojen silminnäkijähavaintojen mukaan Batman vartioi asujaimiston, tai vähintäänkin keittiön, yllä. Käpäläkähmät ovat pysyneet toistaisiksi vähäisinä ja varsinaista kärhämöintiä tapahtunut vain yhtenä nälkäisenä aamuna.

Batman vartioi myös Lyytiä.

Turvallista joulua!

Yllätyskeikka

Valtakunnan keittiössä esiintyi tänään kuuluisa artisti Buckethead. Tavoistaan poiketen muusikko oli naamioitunut KFC-sangon sijaan PartaPaavo-ämpärillä ilmeisesti kulttuurisensitiivisyyden nimissä. Inspiraation tähän kokonaisvaltaisen päättömään esitykseen antoivat ämpärissä säilötyn Mäymör-annoksen rippeet.

Mystinen esitys herätti katsojissa paljon kysymyksiä, kuten oliko performanssilla syvempää sanomaa ja oliko kyseessä edes kananmakuinen Mäymör. Varmasti selvisi vain, että ämpäri päässä itse kukin vaikuttaa erikoiselta.

Itsenäisyyspäivän menu

Herkkuja odottaessa ei ole tavatonta nousta jännityksestä takajaloilleen.

Valtakunnan itsenäisyyspäivän iltamenu sisältää suomalaisen hirven sydäntä. Diplomatian nimissä yömyssyksi nautitaan kenties tujaus ulkomaista kissanminttua. Kuvituksena valtakunnankansleri Penninraha nauttimassa hirven maksaa, jota ilmestyi eräänä joulukalenteripäivänä pakastimen luukusta.

Oli lähellä, ettei kansalaisen sormiakin nautittu samalla.

Elähdyttävä maku.

Millaiset itsenäisyyspäivän riennot ja menu muita odottavat?

Viiksember: Yksittäiskappale

 Saisiko tästä sulka- tai siis viiksikynän? 

Kuten varmasti muissakin kissatalouksissa, valtakunnassakin tavataan aina silloin tällöin pudonneita kissanviiksiä. Kansalaiset eivät koskaan malta nakata niitä roskiin ihmettelemättä ensin. Viiksi on luja, mutta silti hieno.

Taipuisa ja liki näkymättömän ohut viiksen kärki.

Tällä kertaa irtoviiksi tuli jopa mitatuksi Movemberin kunniaksi: Kymmenen senttiä. Itse viiksetär ei näytä menetyksestään huolimatta kaljuuntuneen.