Ravistettuna, ei sekoitettuna

 "Muutin mieleni. Ehkä sittenkin vispattuna."

Basaarissa jo pörhistellään Triolan tulevaa viiksi-challengea varten. Aiemmissa uraauurtavissa kissatieteellisissä tutkimuksissa huiska on todettu vertaansa vailla olevaksi viiksien tuuheuttajaksi. Tämänvuotisissa esivalmisteluissa neiti Penninraha vannoo viiksien reippaan vispauksen nimeen.

Valo-olosuhteet ovat ratkaisevassa asemassa ensiluokkaisten viiksikuvien nappaamisessa, joten pimenevä marraskuu nostaa tuoreiden viiksikuvien vaikeustasoa. Jos olosuhteet eivät ole ihanteellisen kirkkaat, on kokemus osoittanut kevyen vastavalon paljastavan pituuden ja tuovan esiin neitiviiksien keijumaisen kauneuden.

Vastavalossa vispattua.

Kurkistus kissakahvilaan

Postauksessa mainitut palvelut ja tuliaistuotteet saatu.

Seuraa blogimaailmalle tyypillistä yletöntä hypeä: Tänä lauantaina kissabloggareita hemmoteltiin tutustumiskäynnillä vielä virallisesti avaamattomaan tamperelaiseen Kissakahvila Purnauskikseen. Paikalla hyöri jo monenlaisia naukulaisia kissatätejä hurmaamassa, eikä kissoilla ollut rapsuttelijoista, ihastelijoista ja leikittäjistä pulaa.

Keskeneräisenäkin kissakahvila ihanine hurisijoineen ja kissamaisine yksityiskohtineen vaikutti oikein viihtyisältä niin siellä asuville kissoille kuin vieraileville kissanystävillekin. Tutustujille tarjottiin herkkuja, eivätkä kissatkaan ilman jääneet. Tästä hehkutuksesta innostuneille kerrottakoon, että Purnauskiksen avajaiskekkereitä vietetään kaikille avoimena puistojuhlana 31.10. ja kahvila palvelee seuraavasta päivästä alkaen.

Unnan mielestä parasta kansalaisen huippukokousmatkassa olivat tuliaiset. PrimaCatin ja Hurjan ruokalahjat veivät mustavalkoisen huomion välittömästi siinä missä rapsutustuliaisille varattiin aika myöhemmäksi.

 "Mitäs...?"

"Kiinnostavaa!"

Hurja mikä hurja.

Kiitoksia blogitapahtuman järjestämisestä elämää ja elämyksiä -blogin Pirkolle sekä Kissakahvila Purnauskikselle. Iltapäivää tuskin olisi voinut mukavammin viettää, mistä kiitos kuuluu tietenkin kissojen ja kissaihmisten riemukkaalle seuralle.

Kokous

 "Ai huippukokous? Tuleeks sinne muita? Onks ne mun tuttui?"

"Ai ihmisiä vaan... Ite en sit kans pääse. On valitettavasti just päällekkäin paljon huipumpi kokous tän kärpäsen kanssa."

Kansalainen puolestaan ei malta odottaa tätä suurtapausta.

Nimipäiväformula

Mustavalkoisten kissojen kalenteri kertoi Unna-neidin nimipäivän koittaneen. Mustavalkoisten kissojen kalenteri on tietenkin lähteenä tinkimättömän luotettava, joten kansalaisten oli aktivoiduttava tiedottamaan päivänsankarin voivan oikein mainiosti.

Merkkipäivä suurennettuna.

Nimipäivän kunniaksi esittelyssä harvemmin taltioitu asentosuosikki: formula-asento.

 "Vroom. Oon varikolla."

Asento on sukua Naukulasta tutulle puluasennolle sekä tätikissojen suosikkipuuhalle eli mukottamiselle. Erona näihin huomattakoon kuitenkin prominentit takaraajat eli kissaformulan takarenkaat. Usein myös etukäpälät on aseteltu pyöreästi, kuten yllä, eikä niitä ole viikattu tiiviisti vartalon alle tätikissojen mallin mukaisesti. Asento on myös selkeästi litteämpi, mikä osaltaan helpottaa renkaiden erottamista linjakkaasta kokonaisuudesta. Valokuva ei tee oikeutta kissaformulalle, jonka menopelimäisten piirteiden hahmottaminen luonnossa on monin verroin helpompaa.

Nykiikö?

Jakamaton huomio.

 Eräs Unna Tuutikin suosikkileluista on kautta aikain ollut huiska. Pienenä huiskaleikit auttoivat unohtamaan jopa ihmisten kanssa asumisen hirveyden, sillä mikä olisikaan parempi huomionkiinnitin kuin ihanasti viuhuva huiska?

Riittävä varsi takaa ulottuvuuden sohvalta kiipeilypuuhun.

Tällä hetkellä käyttöön on vakiintunut reilun metrin mittaisesta puukepistä ja satunnaisesta huiskaosasta (rapisevaa muovia, höyheniä, narua...) koostuva huiskutin, jonka päässä on sulkia. Tällä hetkellä väline tosin muistuttaa enemmän onkea, sillä sen päässä on villalanka, johon myös oli sidottu höyheniä. Ahkerassa leikissä viehe tietenkin koki sulkasadon, mutta tämä ei saalistushurmaa heikentänyt.

"Vielä sen nappaan!"

 "Ois vissiin ihan hyvä pysähtyä miettimään: Miks pyydystän pelkkää lankaa?"
Kommentointi poistettu käytöstä roskapostitulvan vuoksi.

Kaulasta kiinni

 Kuvan ruoka ei liity tapaukseen.

Kauan kaivatut kanankaulat ovat saapuneet ruokavalioon. Odotukset olivat korkealla, sillä Unna oli kampata tarjoilijan useaan otteeseen ruokaa odottaessaan. Ruoka oli niin jännittävää, ettei sitä oikein malttanut syödä istualtaan ja häntäkin pyrki pörröön.

Kurskutuksesta päätellen kaula tarjosi haastetta hampaille, ja valtakunnan hammashuollosta vastaava taho myhäili tyytyväisenä. Ainoana parannusehdotuksena Unna esittää tuoteideaa: Kaulat, jotka saa itse irrottaa kanasta.

Koska kansalainen ei halunnut häiritä uuden ateriatyypin parissa askartelevaa syöjää liiaksi, pörröhäntäkuvaa lukuun ottamatta kuvissa syödään Mustin ja Mirrin alekorista aiemmin hankittua suikaloitua ja kuivattua possunmunuaista. Näitä rapeita viipaleita kärsii syödä häirittynäkin eli niiden kanniskelu matoille ja pitkin huoneita ei ole yhtä sotkuista kuin raakojen eväiden. Suikaleet menevät kuitenkin välipalaherkkujen kategoriaan.

Nakerreltavaa herkkua.

Hyrisevää äitienpäivää!

Aamiainen vuoteeseen on Unnan mielestä ihan vanha juttu, kun muistetaan niitä, jotka nousevat aamuisin vuoteesta antamaan aamiaista. Unnan lähestymistapana onkin modernimpi "onnittelija vuoteeseen"-tyyli. Koska tämä onnittelutyyli vaatii yksinkertaisimmillaan vain loikan sänkyyn ja autuasta hurinaa, se sopii myös vikisevän ja rimpuilevan aamiaistarjottavan puutteesta kärsiville kaupunkilaiskissoille.

Aamu-unisen polvitaipeessa on hyvä paikka onnittelijalle.

Koska kissaemo ei asu täällä, ei Unnan mielestä ole aiheellista erotella äitienpäiväonniteltavia minkään muunkaan keinotekoisen syyn, kuten sukupuolen, perusteella. Jos olet aamulla sängyssä ja siellä on myös kissa: onnea!

Tervetuloa onniteltavaksi, olette onnittelualueella!

Kansalainen haluaa äitinsä lisäksi toivottaa hyvää äitienpäivää myös edellä mainitun äidille, jolta on saanut nämä kauniisti kissan nenään sointuvat lakanat.