Koppausharjoituksia

Ikea-hiiren jättiläishauis, vaiko sittenkin uhkaava Tuomion Tassu?

Kissaurheilun innokkaana ystävänä Unna on ollut valtavan tyytyväinen mahtipuun tuomasta mahdollisuudesta harrastaa hiirikoppailua. Tätä urheilullista ja jännittävää lajia on aiemmin tehnyt tunnetuksi herra Mäykynen, jota Unna pitää kiistatta esikuvanaan hiirikoppailun saralla.



Unna kuitenkin pelaa mitä ilmeisimmin eri paikkaa kuin Mäykynen, sillä neidin prioriteettinä tuntuvat olevan torjunnat ja Ikea-hiiren väkivaltainen poistaminen tähystyskorista. Urheiluun perehtymättöminä kansalaiset eivät oikein osaa sanoa, onko Unnan pelipaikka (tähystyskorin) puolustaja vai (Ikea-hiiren kimppuun) hyökkääjä?

Rotalle kyytiä mafiatyyliin.

"Heei, peukalollinen! Jos kopiteltais vielä lisempää?"

Kattoon asti

Ettepä arvaa mikä.

"Kattoon asti? Miten muka voi olla näin matalassa laatikossa kattoon asti? Onks teleskooppivarsi?"

"Äh, no paloina tietty. Tiesin tän."

Puu pysyisi ehkä pystyssä pitämättäkin.

"Hähää, Lyyti-täti, käyks kateeks?" tällaista unipussia ei tätilän puussa olekaan.

Suurena puiden ja kiipeämisen ystävänä Tuutti on kovasti otettu ikiomasta sisäpuusta. Puun myötä tähystely on lisääntynyt 400%.

Puhtaat karvaiset lakanat

Epäkissamaisesti Tuutunen ei ole koskaan oikein välittänyt lakanoiden vaihtoon osallistumisesta. Sen sijaan lopputuloksen karvoittamiseen neiti keskittyy antaumuksella viimeistään seuraavana päivänä. Sängyn pettaamattomuus parantaa tunnetusti ilman vaihtumista petivaatteissa, minkä vuoksi kansalaiset eivät tavallisesti sijaa vuoteitaan tiukasti. Täydelliseen sijaamattomuuteen on tosin olemassa vielä aivan oma erityinen syynsä: söpöys.


Ei ole reilua sijata vuodetta, jossa joku vielä uinailee autuaana. Varovasti voi kuitenkin yrittää herättää, mikäli lähestytään jo nukkujan seuraavaa ruoka-aikaa.


Massusta kutittamista ei kuitenkaan lueta lainkaan sopivaksi metodiksi sen äkillisyyden vuoksi. Herätettävälle tulee antaa riittävästi aikaa valmistautua nousemiseen, sillä liiallinen vauhti voi aiheuttaa venähdyksiä.

Villi sukka

Pyykkipäivän jäljiltä valtakunnan pyykkitelineellä kuivui muun pyykin ohella myös aimo annos kosteita villasukkia. Pitempään seuranneet tietävät, että villa on tälle maatiaisneidille liki kissanmintun veroinen päihde. Kostea villa ilmeisesti sitäkin himottavampi, sillä ilmavainun saatuaan Tuutti kävi toimeen. Kerkeä käpälä saalisti sukan telineeltä leikiten.

Vips vain!

Jekku mielessä.

Piintyneinä kissaihmisinä kansalaiset eivät heti hupia kieltäneet, vaan kävivät kuvaamaan kissaneidin puuhia. Tapakasvastuksesta huolestuneille muistutettakoon, että useinhan kissa myös lopettaa, kun sen hauskasta, mutta hieman kielletystä puuhasta koetetaan saada valokuvaa. Kansalaiset siis melkein yrittivät olla jämeriä ja johdonmukaisia, mutta tällä kertaa se ei tepsinyt.

*nuuh*

*slurps*

"Oiskohan toi tummansininen eri makua?"

Lystin lopuksi kelvottomat kansalaiset tosin nostivat villasukkansa kuivumaan innokkaan huovuttajan ulottumattomiin. Ilman kyseistä varotointa Unna olisi todennäköisesti maistellut autuaana koko telineellisen sukkia.

Vaatekomeroselvitys

Pyykkipäivän yhteydessä järjestettiin valtakunnan vaatekomeron liinavaatehyllyä, jolloin paikalle ilmestyi tomera viranomainen asiallisen mustavalkoisessa puvussaan.

Vilttikasan pehmeys noudattaa standardia ja ylioppilaslakkeja säilytetään asianmukaisesti.

Kierros jatkukoon.

Lakanat on viikattu ryhdikkään tiiviiksi tiileiksi, hyvä!

Ikkuna kiinnostaa tarkastajaa, mitä ilmeisimmin vaatehuoneen riittävän tuuletuksen vuoksi.

Vaatekomero läpäisi tarkastuksen, mutta sai huomautuksen tuuletuksen lisäämisestä. Myös linnunlaulun lisääminen katsottiin suotavaksi.

Ihana valo

Viimein valoa riittää valtakunnan olohuoneessa, mikä on saanut kansalaiset käyttäytymään aavistuksen omituisesti. Vai mitä sanotte siitä, että muutamaa kuukautta aiemmin pakatut koristeet on jälleen kaivettu esiin ja levitelty lakanalle pitkin huonetta?

Tepastelua talven ihmemaassa.

Aivan oikein. Joulukuisten joulukorttiharjoitusten jäljiltä on viimein ryhdytty valokuvaamaan sen varsinaisen joulukorttikuvan toivossa. Kaikki kuvat eivät tosin vieläkään onnistu täydellisesti kansalaisten puutteellisten valokuvaus- ja lavastustaitojen vuoksi.


Toisinaan malli esimerkiksi sommittelee itsensä kauniisti istumaan juuri lavastuslakanan laidalle. Tällöin ei kuvaaja juuri muuta voi kuin ikuistaa mallista pelkät somat varpaat auringon paisteessa.

Diskopallon taikaa.

Auringon painuessa mailleen sopii kuvaukset lyödä totutusti lekkeriksi. Ehkäpä jo seuraavalla kuvauskerralla saataisiin tallennettua tassutusta valoisankin aikaan.

Henkilökohtainen onnenpyörä

Syksyisestä valtakunnanlaajuisesta aktivointipallokatsauksesta jäi puuttumaan muuan mieluisa aktivointilelu, sillä palloksi sitä ei voinut laskea edes hyvällä tahdolla, vaikka pyöreä onkin. Lulun, Lean ja Lotan valtakunnasta peräisin oleva Dog Turbo on yhä Unnan suosiossa ja puupalikoiden kolinan kuullessaan kissa juoksee aina innolla katsomaan, mitä palkintoja onnenpyörässä sillä kertaa on saatavilla. Samainen "ruletti" on esitelty kyllä blogissa jo tuoreeltaankin, mutta ansaitsee uudemman mainoskierroksen, sillä peli on yhteistoiminnallisuutensa vuoksi erinomainen väline myös kansalaisaktiivisuuden ylläpitämiseksi.



Videoitaessa Unna pelaili ensin oikein mukavasti muutaman palkkion edestä, mutta tepsutti sitten kameran eteen. Eihän salaisia pelitaktiikoita sovi kaikille jakaa.