Synkronoidun syönnin felimpialaistason pari.
Tätikissojen luona oli monenlaisia jännittäviä ruokailutapahtumia. Uutena lajina Tuutti tutustui muun muassa poronlihaan, jonka tuomarointi vaihteli tarjoilukerrasta toiseen. Kansalaisille ei selvinnyt, millä perusteella saman sortin annos on toisen kerran kympin suoritus ja toisella kerralla armoton hylätty, mutta eiväthän katsojat aina arvosteluperusteita tunnekaan.
Yksilölajeista runsaimman osallistujamäärän sai kinkun kestävyysvainoaminen. Lyyti panosti sitkeän jaloissa pyörimisen taktiikkaan siinä missä neiti Penninrahan suoritus sikaköntin kanssa jäi hienovaraiseen kurotteluun. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että voittajasuorituksen tehnyt Vappu-täti poistettiin kinkkupöydältä yhdeksän kertaa.
Ilmavainu kohteesta.
Supersankariloikalla kinkun kylkeen.
Kaksinkamppailulajeista Unna Tuutikki kunnostautui yllätyskattilasuunnistuksessa. Kilpailuhenkinen kissaneiti ehti maistella pöydältä löytämästään kattilasta voittaja-annoksen ennen kuin vastapelurina toiminut kansalainen huomasi tapahtuneen. Piste kissalle.
Ammattilaisen hampaanjäljet potturastilla.
23 kommenttia:
Herkkuaa on siellä monenlaista, monen laista :D (laulettu kommentti)
Tai toinen monenlaista pitäisi kyllä kuulua: mooooneenlaista.
Kommenteissa laulaminen on tarkkaa hommaa ;D Tätikissojen valtakunnasta ei lopu paisti eikä liemi eli kunnon väestä on tosiaan kyse.
Olympialaiset ruokalajeilla onkin jotakin! Etenkin kestävyysvainoaminen kuulostaa erittäin kissamaiselta lajilta. Ja näköjään eri lajeissa on hyvin menestytty ja tulosta tullut.
Poro muuten ei kelpaa meilläkään, vaan vaatii ankaraa ja armotonta tassunravistusta.
Pepsi: Kinkku, kinkku, kinkku! Se on vaan niiin hyvää, nam! Oo, onpas syöty pottua jo kunnolla suoraan kattilasta :-D
Henna, Friede ja Figo: Porossa oli tosiaan jotain outoa. Välillä Unna hylkäsi poropalat lattialle ja toisen kerran taas hotki kuin parasta herkkua.
Kestävyysvainoaminen ja salasuunnistus yllätyskattiloiden luo ovat molemmat hyvin kissamaisia ja kansalaisten hermoja koettelevia lajeja :D
Pepsi + Max: Äänetön hyppely keittiötasoille kattiloita tarkistamaan takaa myös syöntirauhan. Unna sai potun kanssa vielä hetken lisäaikaa, koska olin aivan puulla päähän lyöty, kun näin kissan pöydällä pää pottukattilassa.
Mainiota :-D
Tosi hienoja aikoja ootte muuten eläneet! Mahtavia tilaisuuksia ja tarjoomuksia!
Voiehan pottu!
Ei todellakaan kelpais meillä, en usko, että edes paisti kelpaisi. Anni ei vaan oikein lämpene ihmisten (kypsälle) ruualle. Mikä ei sinänsä ole huono juttu ollenkaan. :)
Hah, meillä oli tänään taistelu keittämättömästä perunasta - Pena olis sen halunnut väkisin syödä, mutta ite tarvitsin sen omaan sapuskaani ihan välttämättä. :) Kiva tietää, että toi ei oo ainoo perunasta tykkäävä kissa.
Poroa mä oon kerran yrittäny tarjota Penalle, mutta ensihuuman jälkeen annokseen ei koskettu ja toisella tarjoilukerralla ei edes vilkaistu päin.
Pottua sen olla pitää:D Ja kyllähän kissa ilmavainun kohteesta saa niinkuin paraskin metsästyskoira!
Hih, muistan ikuisesti sen joulun, kun Sulo oppi hyppäämään pöydälle. Nyt sille voi jo nauraa, silloin oli toisin.. Oli sekin meriitti pienelle kissanpojalle :)
Saila: Älä muuta sano. Syöntikilpailu, paras kilpailu!
Harmaa & Ilona: Ihan oli tarjoilut tilaisuuksien mukaan, kyllä kelpas!
Terkuin Unna Tuutikki
Sea: Sopii olla tyytyväinen. Meillä sujui tosi pitkään mukavasti, kun Unna luuli, etteivät ihmiset koskaan syö mitään kunnollista. Nykyisin neiti puskee lautaselle ja haluaisi testata joka sorttia, josko sittenkin olisi jotain syötävää tarjolla... Hyvästi ruokarauha.
Aby angel: Järkeilin, että pottuhan on Unnallekin ihan tuttu maku sinänsä, sillä Acana käyttää sitä raksuissaan. Jännä, miten äkillisiä mielenmuutoksia poroihin liittyy!
Myrsky ja Minna: Tätilän paras metsästyskissa ei kalpene hirvikoiralle, kun vainuamisesta on kyse. Sääli, etteivät hirvimetsälle huoli :D
AnnaS: Onhan se huikea suoritus juniorille, oikea vuorenvalloitus :) Sitä en tosin ihmettele, jos ei ole kovin naurattanut, kun Sulo on tätä taitoaan aikanaan innoissaan testannut :D
Sanoisin, että Vapun suoritus on ollut täysin omassa luokassaan Sianstalkkeroinnissa! Ammattilaisen suoritus... aaltoja... Koska eihän lattialta käsin tai vienosti kurkottelemalla tommosta kisaa voiteta. Oisko siinä kokemus puhunut. T Ano ja Nyyme
Nyyme & Ano: Oikein arvioitu. Kinkun kestävyysvainoamisen voittaminen lattialta käpälin vaatisi huolellisesti ajoitettua henkilökunnan kamppaamista syöksyllä kinkun siirtovaiheessa. Kamppaussyöksyn vaatima yllätysmomentti jää kuitenkin tavoittamatta hätäisiltä, joiden jatkuvaan jaloissa pyörimiseen kinkun siirtäjät osaavat varautua.
Laji vaatii jatkuvaa treenaamista eikä ole ollenkaan niin helppo kun voisi luulla.
Loistava taktiikka toi peruna, siitä pitäisi antaa ylimääräisiä pisteitä yllätysmomentin takia ;)
Taru: Kyllä felimpialaislajit kysyvät huippuunsa hiottua strategiaa, ajattelukykyä "laatikon ulkopuolelta" ja toisinaan aivan ennennäkemättömiä lähestymistapoja lajeihin. Yllätysmomentti on usein avain voittoon :D
Jänniä lajeja teillä! Mutta niinhän kissoilla pitääkin olla.
Pottujuttu oli yllättävä myös siksi, että tätikissat ovat jättäneet jäähtymässä olevat keitetyt perunat ihan koskematta jo yli kymmenen vuotta. Siis eipä meille tullut mieleenkään, että pottukattila pitäisi peittää! Oiskohan Unna ollut nälissään? Olis varmaan, kuten aina!
Mirene: Aivan. Ei mielenkiinto pysy yllä tylsemmissä!
Tuutäti: Unna on oppinut syleilemään kissamaista opportunismia: Useimmiten kannattaa maistaa, koska voi olla hyvää :D Ja milloin muka ei Tuutusella nälkä olisi...
Ihan parhaat kisat, onnittelut taitureille!
Sääli kun ette enää päivitä. Ihan parhaat jutut!
Tulkaaaa taaakaaassss....
terv Ana (was Zepa)
Ana: Kansalaishommat on vieneet mehut tänä keväänä ja Unna on tietenkin ollut ihan kiinni kansalaisista huolehtimisessa. Katsotaan ;)
Lähetä kommentti