Luvattua villahousukavalkaadia joudutaan myös joka tapauksessa vartomaan vielä hetkinen, jotta tarvittavan edustava kuva-aineisto talven housumuodista tulee kuvatuksi. Arkistoituja housukuvia löytyi nimittäin valitettavan vähän, mutta muita muistojen täyteisiä mestariotoksia onneksi runsaammin. Perehtykäämme siis tätikissojen henkilökohtaiseen historiaan. Tekstin on kanssapäätoimittanut Lyyti.
Parasta laatua.
Savon sydämessä syntyneet Lyyti ja Vappu ovat Unna Tuutikin kansalaisen ehdottomia sydänkäpysiä. Neidit täyttävät yhdeksän vuotta kesällä 2013.
Pentueen kaunein perheineen.
Lyyti on saanut nimensä osin Elämän pyörteissä -sarjan voimakkaan ja kauniin naishahmon, Lydia Denise DeLuccan, mukaan. On tosin väitetty, ettei Lyytin pieneen sievään päähän ole mahtunut muuta aivotoimintaa kuin mielikuvitus ja kommellukset tuntuvatkin seuraavan neitiä. Lyyti on peloton, eikä ole arkaillut loikata alas entisen valtakuntansa parvekkeelta, iskeä koiraa kuonoon, myllätä lumessa saati karauttaa kuusen latvaan niin halutessaan.
Hurjapäinen Lyyti on aina ollut persoonallisen viehko.
Lyyti syleilee maailmaa, eikä maailma voi olla rakastamatta Lyytiä takaisin. Lyytin nenä on kolmivärinen, sillä perinaiselliseen tapaan Lyyti ei ole osannut päättää, pitääkö eniten tiilenpunaisesta, mustasta vai vaaleanpunaisesta nuuhkuttimesta. Vieraat huomaavat tämän seikan Lyytissä erittäin nopeasti, sillä neiti ei turhia kursaile, vaan kiipeää mielellään syliin ja tarkastaa sitten ensitöikseen, mitä vieras on viimeksi syönyt.
Neiti ei ole koskaan pahastunut pienestä hulluttelusta kustannuksellaan.
Vaikka onkin maksanut samalla mitalla takaisin kansalaisten huumorintajua koetellen.
Vappu on aina ollut avoimen komediallista Lyytiä vakavasti otettavampi kissana ja tullut>>>>>>> (TÄSSÄ KOHTAA LYYTI LAITTOI CAPSLOCKIN PÄÄLLE) tunnetuksi klassisemman maatiaiskauneuden edustajana sekä taidokkaana urheilumetsästäjänä. Valjaat ja lanka eivät ole estäneet tätä kärsivällistä odottajaa ja salamannopeaa syöksyjää suuremmankaan riistan kanssa.
Aktiivisena kissana Vappu on kunnostautunut myös pahvinlaatikon veistossa sekä kukkien asettelussa. Jos joku on nostellut tulppaanit pöydälle mahtuakseen juomaan maljakon pohjalta, se on Valpuri, reipas emäntä. Vappu koemaistaa leikkokukat ja söisi mielellään ruusunkukkia ja kännykän laturinjohtoja ruohon sijaan.
Katinlieko kaipaa asettelua.
Taiteilija töineen.
Vieraista hillitymmän oloinen Vappu on kuitenkin hiljaisena humoristina varsinainen oman elämänsä Lolcat.
Nilsiäläisen leikkimökin alta maailmalle lähtenyt hurja muuritiikeri osaa olla myös suloinen ja pehmeä. Jo vuosia Vappu on kiivennyt päivittäin syliin avustamaan kansalaisiaan lehtien luvussa ja television katselussa, ja kansalaiset ovat olleet kiitollisia tarjotusta avusta. Parempia kissoja ei valtakuntaan osattaisi toivoakaan.
Tiikerin päiväuni.
20 kommenttia:
kyllä vaan, tämä täti liittyy näillä puheilla tätikissojen faniklubiin <3 IHANIA kuvia ja emotionaalisesti haastava teksti
(lausutaan pilittettävän koskettava).
Rapsuja duolle !
"Emotionaalisesti haastava", tämä hyötyilmaisu täytyykin muistaa :D
Ja rapsutan, minkä kerkiän, sen saat uskoa :) Yst. Terv. Mainitun faniklubin puheenjohtaja
Arvoisa puheenjohtaja, otatteko vastaan heti toisen jäsenhakemuksen edellisen perään?
Olipa ONNI, että tuli selailtua kuva-arkistoja! Voisitte harrastaa niiden selailua useamminkin ;-)
Ihanat kissat! :) Vappu on yhtä ahkera pahvisilppuri kuin Kollo. :D
Oitis! Saattaa olla, että selailemme niitä alvariinsa, mutta emotionaalisesti haastavien kuvien edessä blogikelpoiset tekstisisällöt korvautuvat ihastuneella vinkunalla :)
Sirpa kerkesitkin väliin. Kyllä vain, Vapulla on juurikin sama taideharrastus kuin Kollolla, liekö värisidonnaista? :D
Aivan valloittavia ovat molemmat tätikissat:) Ja kuinka lahjakkaita kissat ovatkaan, niin sosiaalisesti kuin taiteellisestikin. Ja unohtamatta sitä urheilumetsästystä!
Juuri tämä kissojen sosiaalinen lahjakkuus lienee se avain onneen, sillä niin vain annetaan anteeksi myös taiteellisia erimielisyyksiä aiheuttavat asiat, kuten satunnainen performanssiesitys Savon vikkelimmästä pihvivarkaasta ;)
Saattaa olla väri- ja kuvio-ominaisuus. :)
Hih! Intohimo pahvitaiteeseen kulkee siis enemmän värissä ja kuviossa kuin suvussa :D
Hienot kuva-arkistot on! Ja kivoja tätejä, tuollaisia itekin pitäisin sylissä, nam nam.
Lyytin ja Vapun syliominaisuudet ovat mitä mainioimmat! Unnahan on sylittelyssä vasta treeniasteella, mutta tätikissat varsinaisia synnynnäisiä lahjakkuuksia :)
♥ Täällä ollaan nyt aivan ihastuksesta ymmyrkäisinä. Ihania kissoja ja senhän me jo tiesimmekin! Tällaisista valokuva-aarteista olimme aivan tietämättömiä.
Tätikissatkin ovat näköjään suuria persoonallisuuksia (no kuka kissa ei olisi...) ja todella kiva kuulla heidänkin tarinansa! :)
Ihastuttavia persoonia ja erityisen lutuisia syliteltyinä ♥
Mamma N: Onneksi on valokuva-aarteet :) Minusta näihinkin valokuviin on tallentunut aimo annos muistoja ja ihanaa kissamaista olemista.
Heidi: Mukavaa, että vieläkin jaksoit lueskella. Kommenteissa taisit joskus toivoa tätikissojen historiikkia, jos oikein muistan. Silloin höpöttelin lyhyesti kommenttiboksissa, mutta toivottavasti kuvat toivat tähän postaukseen jotain lisäarvoa :)
Mindy: Kyllä näin on. Oikeita kultamurusia kaikkine kepposineenkin <3
Voi mitkä täti-kullat! <3
Sanos muuta <3
Tätilässä on uusi harrastus: kansalaisten herkuteltua avocadolla nautti Lyyti kuoresta rapsutellut pippeet makeina paloinaan ja Vappu viehkoutui pelaamaan liki amerikkalaista tassupalloa avocadon siemenellä. Kierrätystä parhaimmillaan.
Tuutäti: Avokadolaista tassupalloa kannatan ehdottomasti, mutta avokado ei tietääkseni ole hyväksi ihmistä lukuunottamatta millekään otukselle. Lyyti pysyköön siis kurkuissa, vaikka extreme kulinaristi onkin :)
Lähetä kommentti