perjantai 11. tammikuuta 2013

Kainaloinen

Kainaloiset, felis axilla, ovat ihmistä pienempiä pörröisiä ulkoloisia, jotka etsiytyvät mielellään ihmisen kainalon ja kyljen väliselle alueelle. Alueellisista samankaltaisuuksista huolimatta kylkiäiset ovat kokonaan oma lajinsa, johon kainaloisia ei pidä sekoittaman. Alueelle päästyään kainaloiset usein keriytyvät palloksi ja päästävät intensiivistä hurisevaa ääntä. Hurinan syytä ei tunneta, mutta sen epäillään toimivan merkkinä isäntäeläimelle siihen kiinnittyneestä kainaloisesta.

 Tämä kainaloinen suosii vasenta puolta jättäen oikean käden vapaaksi blogin kirjoittamista varten.

Kainaloisilla on todettu olevan rauhoittavia ja mielihyvää lisääviä vaikutuksia isäntäeläimiinsä, joten merkkiäänen kuullessaan ne ymmärtävät pysyä paikallaan eivätkä karkoita kainaloista äkillisillä liikkeillä. Eräitä kainaloisten luontaisia vihollisia ovat äkkiliikkeet ja aivastukset. Kainaloiset eivät ole ihmiselle vaarallisia, mutta saattavat hetkellisesti tehdä toimintakyvyttömäksi suosimansa kainalon puoleisen käden.Tässä kainaloinen on immobilisoinut vasemman käden tukemalla siihen leukansa.

20 kommenttia:

Taru kirjoitti...

Meillä on kanssa toi tartunta ! Toistaiseksi vain yksi ulkoloinen per ihminen , mutta odottelemme kuumeisesti että loputkin kaksi loista alkavat toimimaan lajinomaisesti ja tarttuvat meihin ihmisiin.

Tää oli todella hauska ja oivallinen, tulin niiiiiiin hyvälle tuulelle :D

Saila kirjoitti...

Oi, ihana pieni palleroinen-kainaloinen! Meillä ei ole niin usein palleroisia, tai on joskus musta sellainen, ilmeisesti teidän lajin lähisukua, kun siinäkin näyttää olevan runsaasti mustaa. Meillä on lisäksi pitkulainen loinen, joka pitää kovempiäänistä pörinää ja siitä lähtee pehmeitä pitkiä karvoja, ilmeisesti tämän loisen tarkoitus on jonkinlainen kuorrutus. Se myös tarttuu herkästi pitkillä etuhampaillaan isäntäeläimen nenään kiinni, tämän prosessin perimmäinen tarkoitus on edelleen epäselvä.

Unna-neito! Apua!
Tää on hätäviesti. Mamma on pistänyt mut johonkin jonka nimi on dieetillä. Se ei enää gratinoi mun porsaankylkiviipaleita raksuilla vaikka vaadin, pyydän, anelen ja rukoilen!
Help!
Ruoka-avustuksia saa lähettää!
RANSU

ella kirjoitti...

Mukava kuulla! Ehkäpä kainaloisen hyvänmielen hurinaa välittyi kylkeni kautta käteeni ja tekstiinkin :)

Kyllä teidänkin loisenne varmasti vielä aktivoituvat, lienevät vain jonkinlaisessa kotelo- tai lepovaiheessa. Mikäli kyseessä on aito kainaloinen, on lajityypillinen käyttäytyminen sille ennen pitkää väistämätöntä.

ella kirjoitti...

Saila ehditkin väliin, kun vasta muotoilin ajatuksiani Tarulle :)

Saariston loiskanta kuulostaa _erittäin_ mielenkiintoiselta! Olisi jännittävää tutkia, edustaako esimerkiksi tämä musta yksilö jotain saaristoon erikoistunutta muotoa vai onko kokonaan oma lajinsa...

Ransu: Oi ei! Mamma on selkeesti seonnu! Hätistän kaikki näkemäni talitiaiset sinne päin, ruoka-apu saapuu lentäen! Sinnittele!

Terkuin Unna Tuutikki

Sirpa kirjoitti...

Meilläkin on kainaloinen palannut sairaslomalta hurina- ja tassutushommiin - hurisevaa halailijaa ehtikin jo tulla ikävä. :)

Kainaloiset eivät toden totta tykkää aivastuksista eivätkä äkkiliikkeistä.

ella kirjoitti...

Sirpa & Kollo: Miten mukavaa, että kainaloinen on palannut. Kyllähän tuollaista väkisinkin tulee ikävä <3

Heidi kirjoitti...

Meillä havaitaan lähes päivittäin sellainen loismuoto kuin syliäinen; se lamaannuttaa ihmisen toimintakyvyn lähes täysin, mutta onneksi joskus on kirja tai tietokonen lähettyvillä! :)

Myrsky ja Minna kirjoitti...

Täältäkin löytyy satunnaisesti yksi raidallinen kainaloinen. Ja henkilökunta on siihen erittäin heikkona. Äkkiliikkeitä vältetään silloin kun kainaloinen tulee esiin, ja vähät välitetään siitä että henkilökunnan raajojen verenkierto heikkenee... On se niin arvokas asia tuo kainaloinen♥

ella kirjoitti...

Heidi: Haa, tässä lienee kyseessä rinnakkaisnimitys lajille suloinen (felis dulcis). Hyvin läheistä sukua kainaloiselle tämäkin laji. Tutkin juuri kahta kyseisen lajin edustajaa joulun seutuna ja mainittu käyttäytymismalli oli niillekin hyvin tyypillinen.

Myrsky: Näin on. Ehkäpä oirelistaan voisi lisätä ulkopuolisille välittyvän vähämielisyyden auran, sillä joissain tapauksissa kainaloiset lamaavat myös isäntäeläimensä puhekykyä muuttaen sen normaalista poikkeavaksi lässytykseksi.

Elina kirjoitti...

Ihana loinen, tuollaisen ottaisi mieluusti! <3

ella kirjoitti...

Elina: Täälläkään ei missään nimessä harkita loishäätöä.

L-L kirjoitti...

Ihana <3.

ella kirjoitti...

L-L: Kiistatta totta :)

tuutäti kirjoitti...

Tätilässä on havaittu kaksittain pikemminkin kylkiäisiä, mutta kovin ovat nekin suloisia ja saattavat jopa toisinaan estää isäntäeläimensä nousemista sohvalta.

ella kirjoitti...

Tuutäti: Tapaus on siis, kuten Heidillä: pareittain nämä loiset tekevät isäntäeläimen hetkellisesti täysin toimintakyvyttömäksi. Mielenkiintoinen piirre!

Mamma N kirjoitti...

Voi apua! Tänne tarvitaan tuommoinen ja heti!

Musta ja Harmaa kirjoitti...

Niih NIIIIH me tiietään. Hyvä hurinapaikka on ihminen. Saisivat vaan opetella olemaan ihan liikkumatta vaikka 1-2-monta tuntia. Mut tää meijän varsinkin hyppää koko ajan, ei oo oikein harjoitettu normikuriin vielä.

ella kirjoitti...

Mamma N: Kuulostaa vakavalta. Toimittaisikohan hätäkeskus kainaloisen, jos kuvailisit puutostilan oireita?

Musta ja Harmaa: Jopa on kuriton! Herää kysymys soveltuuko isäntäeläimeksi lainkaan, jos ei paikallaan malta. Kannattaa kuitenkin vielä yrittää, sillä osalla ihmisistä kestää pitkään oppia tottelemaan merkkiääntä.

Bemary kirjoitti...

Meillä on kans tosi sitkeä kainaloistartunta! En tiiä mikä mutaatio se tarkalleen ottaen on, mut joku semmonen, mikä jättää jälkeensä punertavia, mustia ja valkosia karvoja & puutuneita raajoja - ihan päivittäin.

ella kirjoitti...

Bemary: Kuvauksen perusteella kuulostaa joltain yliaktiiviselta adhd-hybridiltä :D