Vielä ei ole matkattu tätikissojen luo joulunviettoon, mutta Saaripalstan Musti toi mieleemme arkistoihin tallennetun talvisen kuvasarjan. Kuvasarjan tähti on pörröturkkinen lumikuningatar Lyyti, joka innostuu puutereista siinä missä lumipantteri Mustikin.
Poseerausta ja kuulostelua. Huomatkaa hankea valkeampana hohtava rinta.
Lyyti haluaisi pyydystää lumen. Kokonaan.
"Mihinkään en oo sukeltanu."
Jos Tuutuselta kysytään, routa yltää Lyytiä aina sydämeen saakka, eikä kissojen välejä voi kuvata lämpimiksi hyvällä tahdollakaan. Pikemminkin niitä voisi kuvata tulipalopakkasen kaltaisiksi eli pureviksi. Kansalaiset elättelevät kuitenkin toiveita kissojen välisestä joulumielestä ja hyvästä tahdosta tai ainakin hyvistä ulkoilukeleistä osa-aikaista joulurauhaa ajatellen.
13 kommenttia:
Nyt Lyyti tykkää! Ihan jo melkein Tuutusestakin kun pääsi blogiin ihan yksin! Kyllä sitä puuteria on testattu tänäkin talvena, Tuutäti ei vain ole ennättänyt mukaan kameran kanssa!
Siihen kyytiin ei moni kerkeä mukaan! Ja ymmärtäähän sen: kaikkia ei ole tarkoitettu vauhdikkaaseen lumihupailuun, mutta toiset ovat siihen kuin luotuja :)
Vai että semmoinen lumikuningatar! Ehkä Lyyti ja Tuutunen tänä jouluna yllättävät kaikki ja ovat parhaita kaveruksia?
Kissa, jonka turkki hohtaa valkeampana kuin lumi! Ilmiselvä lumikuningatar. Ja muutenkin oikein mukavan paksulta näyttää. Lyytin turkki siis:)
Mamma N: Viime vuonna Lyyti malttoi käyttäytyä kauniisti aivan jouluun saakka. Ehkä arveli tonttujen kurkkivan, kuka on kiltisti?
Myrsky: Aivan, turkki vain. Tietenkin :D
Voi ei miten ihanat kuvat ja voi ei millaiset välit kilpasiskoksilla onkaan! Toivottavasti saatte edes sen osa-aikaisen joulurauhan.
Saila: Sopii toivoa. Ihania ja rakkaita ovat molemmat ja onneksi mahtuvat edes lihanjaolle yhtä aikaa :)
Tätikissa Lyyti-rouva on niin edustava <3.
Meilläkin toivotaan joka vuosi sopua minun tyttöjen ja Jerryn kesken, mutta aina todetaan kuitenkin tosiasia, että on turvallisempaa ja stressittömämpää kaikille osapuolille jos kissat on erillään toisistaan.
Sanotaan, että osa ihmisistä on itsepäisiä, niin on aikuisista kissoistakin kun ne jotain päättävät.
Nim. L-kansan välit ovat hyytävät muihin sukukunnan kissantassuihin.
L-L: Edustava. Sitä Lyyti totisesti on!
Tätikissojen valtakunnassa kissat olisi mahdollista eristää ainoastaan niin, että joku joutuisi yksinään yhteen huoneeseen lukkojen taa (tässä tapauksessa Unna). Tämä rajoittaisi niin kissojen kuin ihmistenkin seurustelua merkittävästi, minkä lisäksi on kokeiltaessa huomattu, ettei Unna viihdy oven takana lainkaan, vaikka ihmisseuraakin olisi. Itsepäistä toimintaa siis näilläkin ja monellakin tapaa.
Poissaolojen ajaksi kissat on varmuuden vuoksi erotettu, mutta muuten elellään erotuomarien valvonnassa.
Mites toi Feliway? Kokeiltu jo?
Viime vuonna oli Feliway-haihdutin toiminnassa jo hieman ennen Tuutusen tuloa - ei havaittavaa vaikutusta! Toki voi vai arvailla millaista meno olisi ollut ilman sitä.
Tällä hetkellä tätikissatkin ottavat päivittäin ihan kunnon turneet keskenään, joten villiä menoa ja vaarallisia tilanteita lienee joulunpyhinä tiedossa Tätilässä Tuutusen saapuessa sekoittamaan arvoisaa järjestystä.
Jospa se hurjin meno laantuu, niin uskon, viimeistään silloin kun kaivetaan esille sulatettua, pieniksi kuutuíoiksi paloiteltua hirvensydäntä (oih! nyt se lipsahti; älkää kertoko Tuutuselle!)
Tuutäti
Lyyti on oivaltanut talven syvimmän olemuksen - lumen. :)
Zepa & Tuutäti: Varmistin viimevuotisista seikkailuista muistikuvani. Feliway tosiaan törisi tuolloin ja kissat tulivat suhteellisen mukavasti toimeen keskenään välipäiville saakka. Uutenavuotena meno olikin jo totutun räiskyvää. Jos siis Feliway pelasi, sen vaikutus lakkasi puolitiehen.
Sopu eli riittävä määrä minttutötsyjä ja lihanjakoa sijaa antaa :)
Sirpa & Kollo: Näin on ja mikäli mahdollista, Lyyti haluaa niputtaa sen olemuksen vielä riemun kanssa :)
Lähetä kommentti