sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Suomuisia herkkuja

Vaikka silakat eivät kuulu tätilässä jatkuvan tarjoilun piiriin, saavat tätikissat nauttia kansalaistensa ruokavalion ja harrastusten eduista muuten. Kalastus ja hirvenmetsästys hyödyttävät kissojenkin ruokataloutta usein ympärivuotisesti, sillä kansalaiset ovat kyllin viisaita pakastaakseen osan muonasta myöhemmäksi.

Järvikaloista saatavat makupalat tosin on pakastettava huolellisesti ennen ensimmäistäkään raakaa suupalaa, jotta matovaaralta vältyttäisiin. Vappu tosin arvelee, ettei hauen päässä välttämättä olisi sentään niin paljon matoja, etteikö sitä voisi heti maistella.


Perkausavustajiksi pyrkivät kissat eivät toisinaan voi vastustaa kiusausta, vaikka loishäätöjä inhoavatkin. Eräänä päivänä Unna pihisti perkaajien nenien edestä suuren ahvensuikaleen ja kipitti se suussaan ylpeänä karkuun kuin juoksusilakan kanssa ikään. Ikävä kyllä neiti joutui luopumaan herkustaan ennen kuin ehti nauttia siitä sen enempää.

Luvallisiakin kalamaistiaisia kissaneideille on herunut. Esimerkiksi päivänä, jona kansalaiset söivät muikkuja, saivat kissatkin oikeaa pääruokaa. Unna Tuutikin arvosana aterialle oli erinomainen.

Täällä syödään päätä, eikä häntää.

8 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Muikkuja! Ihanaa, mussukkani! Vihdoin ne ovat tajunneet tarjota kunnon sapuskaa. Olin alkanut olla sinusta huolissani, muiskuseni, kun ne vesimyyräasiat olivat edelleen retuperällä.
Muisk!
RANSU

Sirpa kirjoitti...

Muikkuja, nam! :) Kollo ei välitä niistä niin saan syödä itse. Sirpa

Saara kirjoitti...

Kyllä kelpaa, meillä ihminen on niin pahasti allerginen kalalle että kalaa saadaan toosi harvoin... Aika epistä varmaan kissoista, onneksi punainen lihakin kelpaa

ella kirjoitti...

Ransu: Joo, ei noilla juuri älynvalo loista ainakaan noissa myyräasioissa, mutta onneks on kalapuolella edes välähtäny. Vielä kun saisivat kylvettyä muikkua noihin pihaojiin... tai silakkaa... *pusku*

Terkuin Unna Tuutikki

Sirpa & Kollo: Meillä muikkujen etuna on nimenomaan se, että sekä kissat että ihmiset saavat samasta satsista osansa. Meillä kun kissat rouskuttelevat mielellään esimerkiksi muikkujen päitä :)

Saara: Tätikissoja ei haittaisi tuollainenkaan järjestely, vaikka Unna ja Vappu molemmat ovatkin hirmuisia kalaintoilijoita. Lyyti ei niin välitä ainakaan kokonaisista kaloista, mutta syö silti, ettei jää "jälkeen" toisista syöjistä :D

Viivi kirjoitti...

Olis tainnut koko haukikin lähteä!!

Mamma N kirjoitti...

Hyvät herkut teillä!

Jenni kirjoitti...

Ihania juoksukaloja ja kipityskissoja siellä! Harmi, ettei meidän nirppanokat piittaa kalasta. Närppimislammas ei ole ollenkaan niin hauska näky kuin juoksukala. :D

ella kirjoitti...

Viivi: Juu, 3,8 kiloiselle Vapullehan olisi aivan sopiva ruoka-annos suunnilleen saman painoinen hauki :D

Naukulan Mamma: Lihoja ja kaloja ei tosiaan ole kuppiin jäänyt, joten kissoilla lienee asiasta sama mielipide :)

Jenni: Juoksukalassa on kissan kannalta näppärintä se, ettei naurusta kippurassa oleva ihminen ole puoliksikaan riittävän näppärä kiinniottaja, kun ryöstökala pitäisi saada siepattua pois kissalta... :D