Hurrrrmaava bloggaaja

The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka mielestään sen ansaitsevat.

Jolindha ja Niisku sekä kissamies Onni tunnustivat Tuutusen basaarin hurrrjan hurrrmaavaksi blogiksi.

Milloin aloitit blogisi? Heinäkuussa 2010.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee? Ingressi sen kertoo: kyseessä on erään kissan päiväkirja. Tunnisteista löytyy haasteiden lisäksi eloa, evästä, leluja, juhlia sekä sukulaisia.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin? Erinomaisen erityislaatuinen päähenkilö tietenkin, kuten mietelausekin kuuluu: "There are no ordinary cats."

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen? Blogin päätähti, Unna Tuutikki Penninraha, varttui tuolloin yhden vuoden kypsään ikään. Yksivuotiaalla on jo paljon sanottavaa.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi? Neiti Penninrahan mielestä "eväät" -aiheisia päivityksiä on ylen vähän. Esimerkiksi silakkamaistiaisia, hirvenlihavertailuita ja katkarapucocktail-tilaisuuksia saisi olla blogiaiheina tulevaisuudessa.

Edellisessä eväsaiheisessa päivityksessä jäi mainitsematta, että heinä on paljon parempaa purkin toisella reunalla.

Viiden palkitseminen ja haastaminen korvautuu tällä kertaa vain luettujen blogien kehumisella, sillä eihän Tuutti kansalaisineen mitään kurjia blogeja lukisi! Kaiken lisäksi suurin osa näistä erinomaisista blogeista on jo tunnustuksensa saanut ja samoihin kyselyihin vastaillut. Mikäli joku on vielä ilman, sopii tunnustus kysymyksineen napata mukaan yltä.

Omavaraisuus aurinkoläikissä

Lupaustensa mukaisesti Unna Tuutikki Penninraha on ryhtynyt hyödyntämään valtakunnan haltuun siunaantuneita aurinkoläikkävarantoja mahdollisimman monipuolisesti. Kellimistä on tosin sattunut vain satunnaisesti, eikä tapahtumasta ole toistaiseksi saatavilla kuvatodisteita.

Kelpo metsästäjä loikkaa saaliinsa perässä vaikka yli lammaslauman.

Kissan valokuvaaminen aurinkoisessa asunnossa käy vaikeammaksi, kun kissa seuraa seinille kameran linssistä heijastuvia valotäpliä. Kansalaisten ei siis auta muu kuin tuottaa astetta kiinnostavampia kilpailevia aurinkoläiskiä kuvattavan ihmeteltäviksi.

Vuorossa voimistelutunneilta tuttu x-hyppy.

Valoisassa asunnossa heikkoparistoinen laser ei ole lelu eikä mikään, mutta pienellä peilillä tai rannekellon lasilla saa jo ihmeesti liikettä kissaan. Tuuttia ei ainakaan tunnu haittaavan, että peilistä heijastuva valoläikkä muutta seinällä välillä muotoaankin, liekö pikemminkin kiinnostusta lisäävä tekijä. Valo ei ole toistaiseksi jäänyt kiinni, joten gastronomian tohtori Tuutusen makuarvio kyseisestä saaliista viivästyy. Valon arvellaan kuitenkin maistuvan punapistemäiseltä lämpimin betonisin sävyin.

Ihanuustunnustus

Unna sai ihkutunnustuksen Saaripalstan Walesin Tiikeriltä eli hurmaavalta Ransulta. Tunnustusta seuraa myös hippunen haastetta, sillä haasteen saajan on kerrottava itsestään. Harvinaislaatuisesti neiti Penninraha saa siis kuuluviin oman äänensä muuallakin kuin kommenteissa.
Oon Unna Tuutikki Penninraha ja aito pitkälänkartanon lyhytkarva. Oon pienestä asti osannu valita seurani tarkkaan, joten en ihan kelle sattuu kehräile saati sitten sylissä hypi. Koska oon hämäläinen, kesti ihan tolokun aikaa, että rupesin jutteleen kansalaisille, kun ne on Pohjois-Savosta ja -Karjalasta, eikä mitään tuppisuita. Juttelen tosi nätisti ja vienosti tutuille, mutta jos on joku hätänä niin sit tietää kaikki naapuritki.

"Tommosten kanssa en kyllä mitään ala!" tuumaa Unna Tuutikki epäilyttävistä hyypiöistä.*

En oo koskaan ollu nirso ruuan kanssa paitsi mitään pateeta en kyllä syö. Pienenä söin yhtenä päivänä seittemän annosta, ku pelkäsin, että ruoka loppuu maailmasta (toim.huom. sittemmin kesytykseen suositellusta "ruokaa on aina oltava tarjolla" -järjestelmästä siirryttiin säännöllisiin ruoka-aikoihin). Kerran kans herätin kansalaiset yöllä, koska oli syytä epäillä, ettei oo enää ruokaa olemassakaan. Oli sitä sit. Nykysin tiiän, että aina on, vaikka aamuisin vähän epäilyttääki.

"Terve! Vaikutat tosi mukavalta, et vissiin pahastuis, jos vähän haukkaisin?"

Viime vuonna ja sitä edellisenä tein kaikkee tärkeetä, esim. synnyin ja päätin tykätä kansalaisista. Nyt tän vuoden aattelin pyhittää harrastuksille ja projektina on opetella kellimään mun ikkariomissa aurinkoläikissä. Viehkona triviatietona haluisin kertoo, että oon takakorkee pitkäsääri ja istun niinku Faaraon kissa.

Faaraon kissa.

Mustavalkoisen linjan jatkamiseksi tunnustus lähtee meiltä Anni Pitkätassulle, jonka innoittamana kissablogimaailmaan tutustuimme.

*Ehdottoman valtavasti kunniaa ja kiitoksia tästä kuvasta sen kuvaajalle. Toivottavasti et taaskaan pahastu julkaisusta!

Epäilys

Jäiköhän meiltä jotain sohvan alle?

Tuutuu Tuutunen

Viltillä, sängyssä, patterin vieressä. Onko makeampaa yhdistelmää olemassakaan?

Nykyisessä valtakunnassa kansalaisten sängyn paikka on selvästi oikein valittu, sillä niin antaumuksella Tuutti siinä viihtyy. Edellisessä asunnossa kisukatti nukkui päiväunensa sängyllä vain erikoistapauksissa ja sohva oli ehdoton mielipaikka. Tuutusen puolustukseksi on sanottava, että päiväunikaveritkin ovat olleet hävettävän paljon poissa kotoa viralliseen nokosaikaan.

Huolestuneille tiedoksi annettakoon, että television katseluaikana neiti Penninraha pitää kuitenkin tiiviisti seuraa kansalaisille ja valvoo ohjelmiston sopivuutta. Uusi sohva, joka on kätisyyttä lukuunottamatta samanlainen kuin entinen, ei haittaa näiden tehtävien suorittamista.

Unen aikana erittyy kasvuhormonia, mistä todisteena koipien äkillinen pituuskasvu.

Pieni maissilehmä

Muuttoa edeltävänä päivänä laitoin maissin itämään. Kissalle annoin viljelyksen tuhottavaksi jo pian ensimmäisten piippojen noustua. Jatkuvasta terrorista huolimatta maissi kasvaa jo kauniin tiheänä, eikä suinkaan ole "hävinnyt" kissalle, kuten monilla koristekasveilla on tapana.

Idea maissin kasvatukseen tuli valtakunnan tietouteen alunperin Wauhtitassuilta ja siitä lähin ei ole kissoille muuta ruohoa kasvateltukaan. Pieni mustavalkoinen maissilehmä kiittää Wauhtitassuja suuresti tästä vinkistä.

SUPER-nam!

Jalkahoitotutorial

"Hoitakaa itse jalkanne, minähän en ala raatamaan kuin jokin Joulupukki!"

Koska kuuluisan käpäläkyristin, neiti Penninrahan, kylpylähoitola keräsi niin paljon suosiota, että asiakkaita olisi pitänyt vastaanottaa jopa kerran kuukaudessa, on neiti päättänyt vetäytyä tästä ahdistavasta oravanpyörästä välttääkseen työuupumuksen. Jalkahoitoja kaipaamaan jääville kuulu käpäläkyristimme on valmis jakamaan salaisuutensa, jotta kukin voi tästä lähin hoitaa jalkansa itsepalveluna.

1. Käsittele takajalkojen iho ja säärikarvat pehmentävällä tuotteella. Neiti Penninraha suosittelee tähän aitoja luonnontuotteita esim. kissansylki sopii hyvin.

2. Poista ylimääräinen hiekka ja kovettumat varpaista ja kynsistä reippain ottein.

3. Käsittele varpaat medium-karhealla raspilla ja levitä jätettävä hoitotuote (ks. pehmentävä tuote) huolellisesti.

4.Toista vaiheet etujaloille.

5. Ihastele lopputulosta estottomasti.

Harakkapuu

Kappaleen matkaa valtakunnan parvekkeesta viistoon kasvaa harakkapuu. Tottumattomin silmin harakkapuu saattaa näyttää tavalliselta männyltä, mutta Unna tietää, että sen on oltava harakkapuu. Harakkapuun tunnistaa parhaiten siinä toistuvasti hyppivistä harakoista ja yleensä lyhyen matkan päässä harakoita päivystävästä, innokkaasti käkättävästä kissasta.

Mikäli kykenette hetkeksi irrottamaan silmänne kissasta ja siirtämään katsettanne oikealle alaviistoon, näette taustalla puun. Hyvä, voitte siirtää katseenne takaisin kissaan.

Kuvia varten Tuutti ei tietenkään tahtonut katsella puuhun päinkään, vaikka kuvausten aikana puuhun lehahti hetkeksi variskin. Kuvasta käy kuitenkin ilmi, että harakkapuuhun on Tuutusen kiipeilypuusta suora näköyhteys ja tarvittaessa kisukatti voi tarkkailla harakoita jopa hieman yläviistosta nähden.

Sydämöitynä harakka.

Harakkapuussa on myös mystinen paakku, joka kansalaisten silmään näyttäisi vanhalta harakanpesältä. Jos puuhun tulisi pesä uudemman kerran, riittäisi siinä varmasti ihmettelemistä niin neiti Penninrahalla kuin kansalaisillakin. Harakat kuuluvat kuitenkin olevan vallan hurjia naapureita, joten valtakunta odottaa kevään tapahtumia lähinnä pelon sekaisen innostuksen vallassa.

Tumma parvekelasi ei tue lintukuvausta. Poseerausvuorossa kuitenkin varis.

Harakka ja varis ovat muuten niitä harvoja lintuja, joiden äänistä Unna on kiinnostunut. Joskus soitellessani lintuääniä Lintukuvasta harakan käkätys sai Tuutusen kipittämään heti ikkunalle vahtiin. Räkättirastas ja varis aiheuttivat kiinnostunutta korvien höristelyä, mutta pienempien paistien laulut eivät jaksaneet kiinnostaa lainkaan. Suupaloina pikkutirpat silti kiinnostaisivat kovastikin.

Prinsessa ja moukka

Huomatkaa prinsessan uhkaavasti kohottama valkoinen hansikas.

Lyyti on uupunut yritettyään takoa tapoja mokoman karva-aivon päähän, tuloksetta! Neiti saa sähistä kipinöitä ja sylkeä tulta, mutta Otto-poika se vain tuumailee "kisu on kaveri", eikä ymmärrä väistää prinsessaa. Vappu puolestaan on pennulle yhä pitkämielinen ja rauhallinen kuin viilipytty koiran vouhotuksista huolimatta.

Kokoerosta huolimatta arvojärjestys on selvä myös päiväuniaikana.

Onneksi Ikea-hiiri ymmärtää prinsessa Lyydian sielun tuskan.

"Mokomakin ignorantti möhömaha.."

Beauty shoot

Kyllä kelpaa kuvata, kun ikkunoista tulee valoakin! Edellisen asunnon molemmat ikkunat osoittivat pohjoiseen. Nykyisessä voi valikoida itä- tai länsi-ikkunan väliltä.


Kissaahan ei toki tarvitse erikseen käskeä olemaan kaunis.


Ylettömän kaunis.

Kuvaussession lopuksi maailmantähti Moneypenny leiskautti kunnon Hollywood-hymyn.

Ensimmäisestä viidenteen

Huonekalut ovat samat. Kansalaiset ovat samat. Unna Tuutikki Penninrahakin on sama. Mutta valtakunta! Valtakunta on mystisesti muuttunut viidenteen kerrokseen aiemmasta ensimmäisen kerroksen valtakunnasta.

Uusia huoneitakin on, niistä tärkein on kuitenkin ehtymättömän huvin, riemun ja mielenkiinnon huone: vaatehuone. Jostain syystä kansalaiset telkeävät vaatehuoneen oven tiukasti. Toisiksi tärkein uusi huone on parveke. Jostain syystä kansalaiset telkeävät parvekkeen oven tiukasti. Se, että keittiö ja olohuone eivät enää ole sama huone, ei ole niinkään merkittävää, mutta se, että keittiössä ja olohuoneessa on aivan eri ikkunat, on.


Kansalaisten silmään laatikoiden paljous ja tavaroiden jokseenkin omaperäinen sijoittelu on hivenen häiritsevää, mutta Unna Tuutikista näin on parempi tai ainakin rutkasti totuttua maailman järjestystä mielenkiintoisempi.


Tutkimusmatkaillessaan Tuutunen löysikin jo yhden varsin pätevän kissanloukun, josta ei päässyt pois yrittämälläkään. Tiskipöydän alla ei ole tilaa ponnistaa riittävästi ylöspäin tai ottaa vauhtia pituussuunnassakaan, mutta onneksi valtakunnassa on kansalaisia, joita voi käskyttää pelastustehtäviin.


Mainitun kaltaisten seikkailuiden vuoksi muutto ja uuteen asuntoon totutteleminen ovat väsyttävää puuhaa pienelle kissalle. Välillä on tultava jopa syliin keräämään voimia ja öisin hiippailtava viereen nukkumaan.