perjantai 7. tammikuuta 2011

Mullistuksia tätilässä

Tätilästä kuuluu kummia. Kummitätikissat ovat saaneet ihmeteltäväkseen uuden kummallisen otuksen, vaikka juurihan pääsivät eroon kummitytöstään Unna Tuutikista. Valtakuntaan tallustellut tömppätassu ei toistaiseksi ole voittanut puolelleen tätikissojen järkkymätöntä suosiota. Lisäksi kansalaiset höpöttävät jostain "otosta", mutta neidit tätikissat kyllä tietävät, etteivät ainakaan he ole minkäänlaista karvakasaa ottaneet vaivoikseen.

Jos kurkistaa varovasti portaista...

... voi nähdä hassun, harmaan punkeron, jonka tassut livettävät lattialla.

Prinsessan viehkeydellä Lyyti on kuitenkin päättänyt asettua tilanteen yläpuolelle, eikä ole toistaiseksi alentunut lainkaan poistumaan yläkerrasta. Aiempaa koiraa paremmin sietänyt Vappukin seurailee tilannetta pääasiassa portaista käsin ja koettanee samalla pohtia, onko tämäkin otus tosiaan koira.

"Oonpas ihan oikee koira! Oon jo näin iso poika! Kato mulla on oma solmu!" vakuuttaa Otto,
7 viikkoa ja 3 päivää "vanha".

13 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Otto ♥♥♥ !
Vaikka on siis tätikissatkin ihania, siis. Unnasta nyt puhumattakaan. Mutta pienen punkeron pehmoisen silkkiturkkisen Oton kuvia katsoessa ei voi kuin hymyillä!

ella kirjoitti...

Koirien ja etenkin koiranpentujen motoriikka joka suuntaan tojottavine kömpelöine töppösineen on jotenkin erityisen hupaisaa katseltavaa verrattuna kissojen suunnattomaan eleganssiin, jossa kaapin päältä putoaminenkin naamioidaan tarkoitukselliseksi akrobaattitempuksi :D Eipä näistä erinomaisista ja erikoisista karvakavereista voi olla pitämättä :)

Furensic Evidence kirjoitti...

Ihana on Otto-poika ♥ Meidän Sylvi-neiti sydämistyi Pomo-koiran tulosta niin, että muutti yläkertaan kahdeksi vuodeksi. Alakerrassa tuli käymään vain kun koira oli ulkona. Pomo olisi mielellään Sylvin kanssa leikkinyt, mutta Neiti Ylhäisyydelle koira oli ilmaa. Ihan sovussa ne olivat, mutta kavereita ei heistä tullut.

ella kirjoitti...

Ohoh, Sylvi-neitiä! Lyyti laittoi edellisen koiran mielellään "ruotuun", jos sattui sopivan läheltä kulkemaan, mutta esimerkiksi pihalla tarhassa oleva koira ei haitannut lainkaan. Koira taas ei mieltänyt pihalla kulkevia vieraitakaan kissoja riistaksi/haukuttavaksi. Pakoon juokseva kissa olisi toki voinut olla vaarassakin...

Otto-pojalle on myöhemmin luvassa kissaton yksityissviitti ulkotarhassa, mutta pentukoiraa ei tietenkään ole sopivaa pitää pakkasella pihalla. Koiranen muuttaa koppiin vartuttuaan kylliksi, jolloin on jo toivottavasti lämpimämmät kelitkin :)

Mamma N kirjoitti...

Otto on Söpö! Toivottavasti tätikissat leppyvät ja yhteiselo sujuu pian.

ella kirjoitti...

Eivätköhän neidit pian rohkaistu ja hieman "koulutakin" (Lyyti...) koiraa, jotta arvojärjestys selviää. Ainakin edellisen koiran kanssa kissat hoksasivat pian, ettei koira ole samanlainen otus kuin ne, eikä siinä mielessä niin suuri "uhka reviirille" kuin esimerkiksi Unna Tuutikki :D

tuutäti kirjoitti...

Lyyti-prinsessan pinna kesti vuorokauden! Tänään se suvaitsi hipsutella myös alakertaan. Tätilässä on pidetty kameraa koko ajan käden ulottuvilla, mutta kohtaamiskuvia on vielä niukanlaisesti. Vappu ja Otto jo olivat ihan kyljittäin, kun saivat jotain lihaherkkua. Ja Otto pöljäke (koira kun on) etsii Vappua ihmeissään vaikka kisulla on koko ajan katsekontakti kunnossa, pöydältä.

Sirpa kirjoitti...

Suloinen Otto! :)

Tätikissan taitavat tuumia, että onneksi koiranpentu ei kiipeä perässä pöydälle. :D

ella kirjoitti...

Tuutäti: Kiitos tilannepäivityksestä! Lyytin ja Vapun valtakunnan viimeaikaiset tapahtumat ovat kerrassaan hupaisia, joten niiden jakaminen blogissa on erityismukavaa :)

Sirpa & Kollo: Tätikissat taitavat naureskella partoihinsa höpsölle pennulle, joka luulee yläilmoihin asemiin ponkaisseen kissan kadonneen maailmasta :D Samoin portaisiin loikannutta kissaa täytyy kuulemma etsiä portaiden alta (koiraportti) :)

Nessu ja Maiselmo kirjoitti...

Voi ihana Otto!! <33 Toivottavasti kissat leppyvät ja kissoista ja Otosta tulisi hyvät ystävät. =)

ella kirjoitti...

Tätikissat eivät ole onneksi vihaisia, eivätkä koe Otto-poikaa uhkana reviirilleen. Molemmat ovat ilmeisesti myös hoksanneet, että koiranpennun maailma loppuu n. metrin korkeudelle ja niinpä tulokasta onkin turvallista tarkkailla vaikkapa kiipeilypuusta :)

tuutäti kirjoitti...

Tätilän terveiset. Nyt on Otolla viikko vierähtänyt uudessa kodissa. Ruoka on maistunut ja painoa on tullut hurjasti lisää. Käskystä onnistuu jo istuminen ja tassun anto. Vappu-kisun kanssa menee jo ihan mukavasti, tänä iltana Vappu joutui taputtamaan tassullaan Oton otsaa, kun pentu aikoi tunkea ihan viiksikarvoille asti. Lyytillä on reippaampi taktiikka: kunnon sähinät ja pakoon pinkaisu. Yläkerran portaat pelastavat pahan koiran pauloista!

ella kirjoitti...

Kiitos terveisistä, olisipa kiva olla näkemässä!
Hyvä, että edes harmaat tulevat toimeen keskenään. Eiköhän Lyytillekin pian muistu mieleen, kuinka koiria käsitellään ylituttavallisista pennuista puhumattakaan :)