Kirjapiiri: Pekka Töpöhännän seikkailut

Neiti Penninrahan yleissivistävässä kirjapiirissä pureudutaan kissakirjallisuuden klassikkoon, Gösta Knutssonin Pekka Töpöhäntään. Ensimmäinen analyysi syventyy sarjan avausosan teemoihin, joita ovat erilaisuus, vaikea lapsuus, sopeutuminen ja suvaitsevaisuus.

Teoksen aluksi kertoja valottaa taustatarinaa: Pekka Töpöhäntä on invalidi. Pekka ei näet ole synnynnäisesti hännätön rotueläin, vaan eräänlainen siviiliuhri ellei jopa sotaveteraani kissojen ja rottien välisessä ikiaikaisessa vihanpidossa. Knutsson ei tuo esiin, miten moraalitonta rottasotilaalta on hyökätä vastapuolen lasten kimppuun, vaan sen sijaan sodassa haavoittuminen on Knutssonin kertojan mielestä "jopa kaikkein nolointa", vaikka kertoja tietää Pekan olleen tapahtuma-aikana vasta muutaman päivän ikäinen, puolustuskyvytön vauva. Vaikka Knutsson moralisoi Pekan kiusaajien toimia, tuntuu hän kuitenkin lopulta jakavan kiusaajien kannan korostaessaan kerta kerralta, miten surkean nöyryyttävää kissalle on olla hännätön.

 "Juu, juu, mutta miten mustavalkoinen voi olla se paha kissa?"

Syrjitty Pekka muuttaa kotoaan liian nuorena. Pekka on luonnostaan hyvätapainen, mutta seitsenviikkoisena omilleen joutunut kissa on sortua vandalismiin ja joutua sen seurauksena irtolaiseksi. Pekka välttää rikollisen uran viiksenhienosti ja pelastaa maineensa uroteolla, jonka seurauksena Pekan helmasynti, ylpeys, nostaa päätään.

Liian varhain pesueestaan eronnut Pekka kokee vaikeaksi sopeutua uuden asuinalueensa kissojen joukkoon. Koppavuutensa ja eksentrisen pukeutumisensa vuoksi Pekka ajautuu selkkauksiin paikallisten kodittomien kanssa. Pekan kohtelu on malliesimerkki suvaitsemattomuudesta, sillä paikalliset levittävät Pekasta ilkeitä huhuja ulkoisin perustein ja lietsovat koko yhteisön Pekkaa vastaan. Tapaus kärjistyy joukkopahoinpitelyyn ja ryöstöön. Väkivallan kierre on valmis, kun Pekka myöhemmin purkaa pahaaoloaan runtelemalla pääsiäistipun henkihieveriin ja hautoo henkirikosta pohtiessaan rotan pyytämistä.

"Silakkaa, kermaa, kyljyksiä... Pekka Töpöhännän ideaalit kissanruokinnassa pitäisi kirjata kansalliseen ravitsemussuositukseen!"

Seuraavalla kerralla kirjapiirissä käsitellään teosta Pekka Töpöhännän uudet seikkailut, ellei neiti Penninraha pitkästy kirjojen piiritykseen.

 

Sivistävää itsenäisyyspäivää Tuutusen basaarin lukijoille!