keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Kirjapiiri: Pekka Töpöhännän seikkailut


Neiti Penninrahan yleissivistävässä kirjapiirissä pureudutaan kissakirjallisuuden klassikkoon, Gösta Knutssonin Pekka Töpöhäntään. Ensimmäinen analyysi syventyy sarjan avausosan teemoihin, joita ovat erilaisuus, vaikea lapsuus, sopeutuminen ja suvaitsevaisuus.

Teoksen aluksi kertoja valottaa taustatarinaa: Pekka Töpöhäntä on invalidi. Pekka ei näet ole synnynnäisesti hännätön rotueläin, vaan eräänlainen siviiliuhri ellei jopa sotaveteraani kissojen ja rottien välisessä ikiaikaisessa vihanpidossa. Knutsson ei tuo esiin, miten moraalitonta rottasotilaalta on hyökätä vastapuolen lasten kimppuun, vaan sen sijaan sodassa haavoittuminen on Knutssonin kertojan mielestä "jopa kaikkein nolointa", vaikka kertoja tietää Pekan olleen tapahtuma-aikana vasta muutaman päivän ikäinen, puolustuskyvytön vauva. Vaikka Knutsson moralisoi Pekan kiusaajien toimia, tuntuu hän kuitenkin lopulta jakavan kiusaajien kannan korostaessaan kerta kerralta, miten surkean nöyryyttävää kissalle on olla hännätön.

 "Juu, juu, mutta miten mustavalkoinen voi olla se paha kissa?"

Syrjitty Pekka muuttaa kotoaan liian nuorena. Pekka on luonnostaan hyvätapainen, mutta seitsenviikkoisena omilleen joutunut kissa on sortua vandalismiin ja joutua sen seurauksena irtolaiseksi. Pekka välttää rikollisen uran viiksenhienosti ja pelastaa maineensa uroteolla, jonka seurauksena Pekan helmasynti, ylpeys, nostaa päätään.

Liian varhain pesueestaan eronnut Pekka kokee vaikeaksi sopeutua uuden asuinalueensa kissojen joukkoon. Koppavuutensa ja eksentrisen pukeutumisensa vuoksi Pekka ajautuu selkkauksiin paikallisten kodittomien kanssa. Pekan kohtelu on malliesimerkki suvaitsemattomuudesta, sillä paikalliset levittävät Pekasta ilkeitä huhuja ulkoisin perustein ja lietsovat koko yhteisön Pekkaa vastaan. Tapaus kärjistyy joukkopahoinpitelyyn ja ryöstöön. Väkivallan kierre on valmis, kun Pekka myöhemmin purkaa pahaaoloaan runtelemalla pääsiäistipun henkihieveriin ja hautoo henkirikosta pohtiessaan rotan pyytämistä.

"Silakkaa, kermaa, kyljyksiä... Pekka Töpöhännän ideaalit kissanruokinnassa pitäisi kirjata kansalliseen ravitsemussuositukseen!"

Seuraavalla kerralla kirjapiirissä käsitellään teosta Pekka Töpöhännän uudet seikkailut, ellei neiti Penninraha pitkästy kirjojen piiritykseen.


Sivistävää itsenäisyyspäivää Tuutusen basaarin lukijoille!

9 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Mustavalkoneito pureutuu tarinan ytimeen terävällä analyysillä :-D Viiksenhieno suoritus hurmaavalta sihteeri Penninrahalta ♥
Hyvää itsenäisyyspäivää! Täällä senioripantteri riehuu kuin pentu ikään ja manuli pohtii varmaankin Töpöhäntä-tarinan syviä merkityksiä tuhisemalla pyykkitelineen uumenissa. Luimme kirja-arvion henkeä pidätellen: koskettavaa dramatiikkaa!

ella kirjoitti...

Tähän teokseen oli tartuttava vähintään kaksin käpälin, sillä niin rankkoja ja tänäkin päivänä puhuttavia aiheita Töpöhännän avausosa sisältää. Saa nähdä, ovatko jatko-osatkin yhtä ytyä tavaraa vai saadaanko niiden kohdalla nauttia jo kepeämmistä analyyseistä. Nyt kirjallisuussivistäjä Penninraha rentoutuu kellottamalla ylösalaisin sohvapöydän alla minttusammakon kanssa.

Mainiota itsenäisyyspäivän jatkoa Saaripalstalle!

Pena ja Punkku kirjoitti...

Hih, näin kerrottuna Pekan seikkailut joutuivat ihan uuteen valoon. :D

Otto Kulta kirjoitti...

Kirjallisuuskriittinen (ylipäätään any) kommentointi on just Ottokullan heiniä ellei peräti (wiipurilaisten esiäitien) sydämen asia. Täytyy nyt tarttua Töpöhännän seikkailuihin ja etsiä uusia näkökulmia tulkintohin! Mahtavaa Itsenäisyyspäivää neiti Penninrahalle henkilökuntineen!🔥❤️🇫🇮

ella kirjoitti...

Pena ja Punkku: Ei ole syytä aliarvioida kissakirjallisuuden klassikoita saati kuvitella, että ne olisivat vain lapsille sallittuja. Kenties Penan ja Punkun tulokulmana aiheeseen voisi olla Töpöhäntä-sarjan lokalisointi; asuuhan Pekka alkuteoksessa Uppsalassa, kun taas suomennoksessa Töpöhäntä saattaa tassutella Helsingin katuja ja vierailla Linnanmäellä!

Otto Kulta: Avosylinen tervetulotoivotus neiti Penninrahan yleissivistävään kirjapiiriin! Blogin nykyinen super slow blog -päivitystahti mahdollistaa kirjapiiriin osallistumisen mainiosti myös siinä tapauksessa, että jotkin Knutssonin herättämistä ajatuksista vaatisivat hieman pidemmän marinoinnin.

Anonyymi kirjoitti...

Kissatieteellisen InstiTuutin kirjallisuustieteellinen osasto tekee vaikuttavaa työtä!

ella kirjoitti...

Frieden valtakunta: Jo vain. Jotta kaikki ei pyörisi työn ympärillä, sopii kirjallisuustieteellinen keskustelu mitä mainioimmin myös after work -silakan oheen kevyeksi aivojumpaksi.

Ana kirjoitti...

Onpa siitä aikaa kun olen lukenut Töpiksen! Tai ehkä juuri _tämä_ versio on jäänyt välistä *krhhhmkököh* Kiitos, neiti P!

Oikein hyvää joulunaikaa ja rakkautta pörrätköön ilmassa!

Zetor, Ilo, Ana

ella kirjoitti...

ZIA: Töpöhännän seikkailuista voi tehdä monia tulkintoja :D

Hurisevat kiitokset <3 Pehmeästi kehräävää ja kiiltäväkarvaista joulunaikaa myös teille!