Höpsismin ja kissatieteen uranuurtaja U.T. Penninraha avaa ylösalaisuuden saloja: kätteleminen sujuu ylösalaisin jouhevammin vasemmalla käpälällä.
Kissatieteellisen insti-Tuutin viimeisin tutkimus käsittelee ylösalaisten kissojen geometriaa. Ylösalaisuuden laboratorion alustavissa tutkimuksissa on toistaiseksi havaittu kaksi vakiintunutta ylösalaisuuden muotoa: akrobaattinen paraabelimuoto ja maksimaaliseen alustakontaktiin pyrkivä "velliä pussissa"-muoto.
Kaavio 1: Akrobaattinen paraabeli
Kaaviossa yksi esitetyssä akrobaattisessa paraabelimuodossa takajalkojen asento pysty tai suppea, mikä johtaa kokonaisuuden ylöspäin aukeavaa paraabelia muistuttavaan leikkauskuvioon. Selkä luo kontaktin alustaan ja jättää kissan tasapainoilemaan kapean kontaktipinnan päällä. Kontaktipinnan kapeus ja asennon kiikkeryys korreloivat kissan luisevuuden ja asennon korkeuden kanssa. Kissan runsauden lisääntyessä tasapainoilun tarve vähenee alustakontaktin määrän kasvaessa. Tästä huolimatta ylösalaisuuden ensimmäinen muoto vaatii aina enemmän tasapainoilua kuin ylösalaisuuden toinen muoto vastaavan kokoisella kissalla.
Kaavio 2: Maksimaalinen, liki nestemäinen alustakontakti
Kaavio kaksi havainnollistaa ylösalaisuuden toista muotoa, jossa lavea takajalkojen asento avaa takaneljänneksen ja mahdollistaa kissan leviämisen maata vasten pussitetun nesteen lailla. Kontakti alustaan on laajempi kuin paraabelisessa ylösalaisuudessa, eikä asento vaadi erityistä tasapainoilua. Auringonpaiste edesauttaa kissan sulamista alustaa vasten (ks. myös kuumajooga).
Ylösalaisuuden tutkimus on alana nuori, ja Penninrahan tiedeinsti-Tuutti on edelleen kiinnostunut myös kaikista kenttähavainnoista, kuten ylösalaisuuden eri muotojen vaikutuksista äkillisen liikkeelle lähdön nopeuteen ja erilaisten kissatyyppien ja olosuhteiden vaikutuksista ylösalaisuuden geometriaan.
21 kommenttia:
:-D
Voi hitsi kun ei ollut kameraa käsillä eilen illalla sängyssä, kun olimme menneet nukkumaan. Velli pussissa -asento yhdistettynä kippuravarpaisiin ja hitaasti kohoileviin vatsauntuviin olisi takuulla tuottanut uutta tutkimusaineistoa. Kun varpaita hipelöi, asentoi muuntui hieman lähemmäs paraabelimuotoa siirtyäkseen taas vaivihkaa vellityyppiin.
Kissatieteellinen insti-Tuutti kiittää havainnoistanne. Akrobaattisen paraabelin vaivihkaisesta sulamisesta velliä pussissa -muotoon on saatu viitteitä myös laboratoriossamme, ja lisähavaintonne vahvistavat ja monipuolistavat käsitystä ylösalaisuuden muotojen välisestä vaihtelusta ja niihin vaikuttavista ärsykkeistä. Lisäämme varpaiden kutittelun tutkittavien ärsykkeiden listalle.
Minä harjoitan noiden asentojen käyttöä myös. Tuota ensimmäistä asentoa käytän silloin kun on oikein turvallinen olo. Toista voi käyttää muutoinkin. Ymmärräthän että siitä ensimmäisestä asennosta ei vaaran tullen pääse niin nopeasti liikkeelle kuin jälkimmäisestä. Toivottavasti tästä hypoteesistäni on apua. - Max
Kiintoisaa! Kissatieteellisen insti-Tuutin hypoteesi asentojen vaikutuksesta oli juurikin päinvastainen eli lähtökohtaisesti kiikkerää ja siten lihaksia aktivoivaa paraabeliasentoa arveltiin löysää velliasentoa toimintavalmiimmaksi. Lisätutkimukset ylösalaisuuden geometrian vaikutuksista liikkeen lakeihin ovat selvästi aiheellisia.
Voi vitsit, Unna, sä oot luonnontieteellinen NERO. Me tiietään vaan että massa kertaa kissa on tosi hyvä juttu. Mut sä ootkin perehtynyt ihan tosissaan. Rispekt.
terv
Ilona ja Zetor
Kiitti, tää on armottoman tutkimusrupeaman tulosta! Niinkun tiiätte, nerous vaatii 99 osaa hikeä ja yhen osan silakoita ja kissat hikoilee tosi nuukasti. Aurinkoläikät auttaa prosessissa. Massa kertaa kissa, hmm.. Joo, paan muistikirjaan.
Terkuin Unna Tuutikki
Kissatieteellinen insti-Tuutti on taidokkaasti tuottanut kiinnostavaa tutkimustietoa. Sailan kokemuksien johdattamana aloin pohtia varpaiden hipelöinnin seurannaisvaikutuksia. Ainakin Mindy-yksilö levittää varpaansa kuin räpyläjalkaisilla oli alla sitten paraabeli tai maksimaalinen alustakontakti. Tosin joskus varpaiden levittelyn sijaan seurauksena on närkästynyt katsekontakti.
-Susan
Kiitoksia panostuksestanne kissatieteen alttarille, Susan! Kausaliteetti varpaiden hipelöinnin ja ylösalaisen asennonmuutoksen välillä ei siis ole ehdottoman varma. Laajamittaiset varpaidenkutitustutkimukset varmasti paljastavat myös räpyläilmiön yleisyyden.
Olemme perehtyneet enimmäkseen pallomuotoihin, joiden on todettu vaikuttavan ihmisrotuun rauhoittavasti. Ihmisen saa rentoutumaan erityisesti muodossa, jossa häntä ja takajalat liittyvät nenään muodostaen täydellisen ympyrän.
Selän köyristäminen ja karvojen nostaminen pystyyn taas saa aikaan ihmisrodussa hilpeyttä.
Ehdotammekin, että Kissamuotojen vaikutus ihmisrodun käytökseen voitaisiin ottaa mukaan kissatieteellisen insti-Tuutin tutkimusohjelmaan.
:D Loistava insti-Tuutti! Vaan senhän me tiesimme jo entuudestaan ♥
Joo-o, hienot kaaviot oot saanut aikaan! Ei jaksa ihmisen pieni pää enää ees pysyä kunnolla perässä :D
Sofia ja Olga: Varteenotettava ehdotus! Pallo ja ympyrähän ovat muotoina hyvin täydellisiä (eli jotain, mihin ihmisillä ei usein rahkeet riitä) ja pallomuodon omaksunut kissa tuo ihmiselämään täydellisyyden elementin. Kissamuotojen vaikutusten tutkimus olisi aiheellinen lisä myös ihmistieteisiin, sillä ihmisethän toimivat tässä pääasiallisina hyötyjinä. Kissatieteen on kenties silti tehtävä pohjatyö ja raivattava tietä näissä edistyksellisissä tutkimusaloissa.
Mamma N: Kiitoksia, insti-Tuutissa älynvalo loistaa toisinaan sokaisevan kirkkaana :)
Kattimanialaiset: Ihmisen on ehkä parempi keskittyä pienempiin ja ymmärrettävämpiin yksityiskohtiin, kuten masuvillojen ja kissavarpaiden ihasteluun, ja jättää suuret linjat kissojen huoleksi ;)
Vau, tässähän ihan kiinnostuu geometriasta!
Kannattaisikohan Unnan hakea silakkarahoitusta uraa uurtavalle tutkimukselleen?
Kylymä: Kissatieteellinen insti-Tuutti pyrkii saamaan maksimaaliset määrät erilaisia silakka- ja siankieliavustuksia, ja anomuksia esitetään U.T. Penninrahan toimesta taukoamatta eri tahoille. Näiden avustusten myöntäminen olisi mielestämme sekä tutkijan että yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta tärkeää.
Nyt saimme mekin valaistumisen mitä geometriaan tulee. Innolla odotamme insti-Tuutin uusia julkaisemuksia.
Kiitos insti-Tuutille kissatieteellisestä selonteosta. Lyyti-täti oli hyvin otettu päästyään tutkimusaineistoksi ja vaatii tietenkin pientä palkkiota tekemästään mallintyöstä.
Mä niin anon pääaineen vaihtamista, opiskelu insti-Tuutissa on takulla leppoisampaa, kun nykyisessä opinahjossa. :P
Meidän havainnot tukevat insti-Tuutin havaintoja siitä, että lämpötila ja alustakontaktin suuruus ja muoto korreloivat: lämpimällä alustakontaktin on suurempi kuin viileällä. Viileä saa aikaan enemmän pallomaisia tai pyöreitä alustakontakteja, lämpimässä kontakti on insti-Tuutin tulosten mukaista pitkänomaista tyyppiä. Samoin tuloksemme tukevat Insti-Tuutin tuloksia siitä, että turvallisissa olosuhteissa alustakontakti on suurempi kuin epäilyttävissä olosuhteissa. Liikkeellelähtönopeuteen ylösalaisuuden tyypit eivät meidän havaintotutkimuksen perusteella ole vaikuttaneet merkitsevästi, mutta tämä saattaa olla mittariin (ihmisaistit) liittyvää epätarkkuutta. Meidän tulosten perusteella kuitenkin varpaisiin koskeminen saa herkästi aikaan koko tutkimustilanteen keskeytymisen ja kissan kääntymisen ylösalaisesta tilasta normaaliin tassut maata kohti -tilaan.
Nestettä pussissa -tyyppin ominaisuuksiin kuuluu toisella kissayksilöllä (uros, sinitäplikäs, n. 7,5v.) toisinaan valuminen: yksilö on maksimaalisessa alustakontaktissa, tyypillisesti valuntatilanteessa kyljellään pöydän tms. päällä ja rupeaa siirtymään hiljalleen reunaa kohti ja vähä vähältä reunan yli, kunnes yksilö pudottautuu tassuilleen lattialle. Tämän tulkitsemme tukevan koko nestettä pussissa -olomuototyypin olemassaoloa.
Myrsky ja Minna: Geometrian kissatieteelliset sovellutukset ovat oikein kiehtovia! Kansalainen tosin joutuu aina hieman perehtymään kunkin aihepiirin käsitteistöön ennen kuin laatii kissatieteellisiä raportteja U.T. Penninrahan sanelusta.
Tuutäti: Tietenkin Lyyti-kulta on ansainnut asianmukaisen kompensaation arvokkaasta kissatieteellisestä työstä <3
Sea: Palkallisten ruokataukojen ja päiväunien määrä saattaa hämätä, mutta ei täällä laiskotella. Kissatiedettä tehdään vuorokaudet ympäri sunnuntaita myöten ja usein ylösalaisin :D
Frieden valtakunta: Suurkiitokset kattavasta kenttäraportoinnistanne! Ihmisaistit todettakoon liian epätarkaksi mittariksi liikkeellelähtönopeuden arviointiin. Lähtö- ja olomuodonmuutosnopeuden tutkimiseksi ehdotetaan suurnopeuskameraa.
Kiitoksia myös erittäin tarkasta havainnoinnista nestettä pussissa -ilmiön kuvaamiseksi. Etenkin kuvauksen loppuosa saa pohtimaan, onko kissa ei-newtonilainen, dilatantti neste, koska nestemäinen olomuoto muuttuu äkisti kiinteämmäksi nopean lattiakontaktin seurauksena.
Ei-newtonilainen, dilantantti neste, niinpä tietysti! Mielenkiintoisia selvityskohteita olisivat myös lämpötilan vaikutus kyseiseen nesteeseen (tämähän on alustavasti jopa karkeilla mittareilla (ihmissilmät) havaittavissa) ja se, onko korkeuden vaihteluilla vaikutusta; meidän tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että nestettä pussissa -olomuoto pyrkisi esiintymään erityisesti pöydillä, kirjahyllyn päällä, kiipeilytelineessä ja muilla lattiapintaa korkeammilla paikoilla.
Frieden valtakunta: Lämpötilan vaikutuksia kissanesteeseen onkin havainnollistettu aiemmin kissatieteessä seuraavalla diagrammilla tutkija Patrick McDonnellin toimesta: http://40.media.tumblr.com/68436f2351393c0b8179d85581810b80/tumblr_nsnb5qrDLd1swrrbuo1_1280.jpg
Tarkempi selvitys olosuhteiden vaikutuksista on kuitenkin ehdottomasti paikallaan ja kissatieteen tulee pyrkiä ymmärtämään ilmiö perinpohjin. Täkäläinen aineisto tuo muuten variaatiota korkeushavaintoihinne, sillä nestettä pussissa -muotoa tavataan täällä nimenomaan lattioilla, sohvalla sekä sängyssä, ei koskaan erityisen korkealla. Huomio alleviivaa riittävän otannan merkitystä kissatieteellisessä tutkimuksessa, jotta yksilölliset ominaisuudet, kuten korkeuskammo, eivät aiheuta vinoumaa.
Lähetä kommentti