Ikioma salapaikka

On aika esitellä Tuutusen ikioma salamaja tätilässä. Raollaan oleva kaapin ovi ja kenkähyllyn tarjoama koroke luovat oivat puitteet tarkkailla talon tapahtumia. Roikkuvat takit taas tuovat piiloon suojaisuutta ja lisäävät entisestään lisävalottoman kaapin hämäryyttä. Tätikissat eivät hyödynnä vaatekomeron huippuominaisuuksia lainkaan, mistä Unna-neiti on tietenkin hyvin iloinen.

Kuvaushetkellä valitettavan huono takkitilanne ja salaman käyttö pilasivat kaapin kotoisan hämärän.

Näppäräkäpäläisenä neitinä Unna on nopeasti oppinut säätelemään oven kulkuaukkoa, joten päiväuniaikeita eivät suinkaan estä kansalaisten piintyneet tavat pitää kaapin ovia suljettuina. Tomera tuuppaus tassulla ja reitti on selvä!

"Just sopiva kulkuväylä!"

Kaappi toimii myös nokkelana pakopaikkana siinä tapauksessa, että Lyyti-täti on juuttunut kannoille. Lyyti ei koskaan hoksaa Unnan pujahtaneen komeroon, vaan kipittää aina ohitse. Ei elämä sentään jatkuvaa hippasta ole. Siitä todisteena tämä kuvasuikale, johon ilman panoraamakuvaustaitojakin mahtuivat kaikki kolme neitokaista.

Mikäs sen somempaa!

Pantteri ja Pulla

Kansalainen vieraili omassa tätilässään juhannuksena. Erinomaisina ihmisinä heilläkin on kissoja taloudessaan.


Hirmuinen suurpeto ja pantterijantteri mustasavu Sakari osallistuu innolla perheen muonitukseen ja tuo saaliistaan kymmenykset talon portaille. Hurjan pojan elkeissä on paljon mahtavilta viidakkokissoilta perittyä, mutta sisätiloissa piipahtaessaan komistus löytää aikaa myös neitojen hurmaamiseen.

"Jos nyt sitten vähän rapsuttaisit... lisää."

Aku-neiti puolestaan on oikea pyöreyden perikuva ja pehmoisessa söpöydessään milteipä täydellinen vastakohta Sakulle. Fiini yksityiskohta neitokaisen ulkonäössä ovat valkoiset korvankärjet, jotka ovat ilmestyneet Akulle vasta aikuisiällä. Mattaharmaa söpöliini liikkuu pumpsein askelin ja koettaa tuoda tädille pötyä pöytään siinä missä Sakukin.

"Kutsuvat minua Pullaksi. En yhtään ymmärrä miksi."

Käärme?

Ei sentään oikea käärme, mutta hirmuisen pitkä ja iso kuminauha. Tuutunen ei halunnut leikkiä kameran nähden, mitä nyt vähän malliksi nakerteli.


Tomera Vappu sen sijaan jaksoi pelittääkin.

"Hiiop!"

Vaikka onkin kyse noin hauskasta lelusta, jota kuljettelee suussaan milloin mikäkin kissoista, on kuminauhaleikkiä valvottu tarkasti. Nauhaa ei ole jätetty kissoille valvomattomaan leikkiin, sillä neidit eittämättä pilkkoisivat käärmeen ja ehkä nielisivät palaset saman tien. Lisäksi suosittu peliväline pysyy pitempään leikkikelpoisena ja "tuoreena", kun se on välillä kissojen ulottumattomissa.

Vaarallisten kumilenkkiyliannostusten sijaan Tuutunen haluaakin toivottaa kaikille lukijoilleen rauhaisia kylpyhetkiä juhannuksen seutuna.

Maissin kasvatus for dummies

Unna alkoi viherpurtavan tarpeessa ikävästi näverrellä tätilän ruukkukasveja ja kukka-asetelmia, joten kansalaisen oli pistettävä pystyyn maissiviljelmä pikimmiten. Samalla muistin luvanneeni Saaralle kuvallisen postauksen aiheesta.

14.6. Maissinjyvät levitettynä kostealle mullalle.

14.6. Lähempi kuva kostutetusta viljelmästä.

17.6. Jyvät ovat alkaneet itää.

19.6. Kelmeä viljelmä itää jo selkeästi.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan ohjeet kuuluvat seuraavasti:
1. Ripotellaan kerros maissinjyviä (suolaamattomia, paistamattomia, kuivattuja) huolellisesti kostutettuun multaan. Hyvinkin köyhä multa käy, eikä lannoittaakaan tarvitse.
2. Ei peitetä kannella saati kelmulla, koska jyvät homehtuvat herkästi. Kuivumista pelkäävät voivat taputella päälle hieman multaa, joka sekin kostutetaan.
3. Unohdetaan tiskipöydälle. Kostutetaan vesilorauksella, jos multa näyttää kuivalta. Ei kostuteta, jos kipossa on outoja hahtuvia.

Jatkamalla kolmosvaihetta riittävän pitkään on ainakin tässä valtakunnassa aina saatu lopulta maissi itämään. Itse ehdin kastella viljelmää vesilorauksella kahdesti ennen piippojen ilmestymistä. Kastelun jatkaminen myös itämisen jälkeen lisää maissin elinikää.

Näitä ruukullisia ajatellen itämispaikka olisi saanut olla valoisampi ja lämpimämpi, jotta itäminen olisi ollut tehokkaampaa ja kelmeän vinolta haamumaissilta vältytty. Viimeisen kuvan jälkeen hoksasin nostaa maissit valoisalle ikkunalle hieman vihertymään päiväksi ennen varsinaista tarjoilua.

Omia viljelysvinkkejä voi mieluusti jakaa kommenteissa.

Tallessa

Pienet punaiset tupsupallot ovat erinomaisia leikkivälineitä. Toisinaan ne joutuvat hukkaan ja toisinaan ne löytyvät varmastakin tallesta. Eräänä päivänä kansalainen tuli katsahtaneeksi ylös seisoskellessaan portaiden alla.

Näkymä: eteisen katto, pallontalletusrako ja portaiden alapuoli palovaroittimineen.

Myöhemmin löytyi myös wc:n peränurkasta korikärryn ja lavuaarin tason alta mainioksi kissanleluksi osoittautunut pieni muoviomena. Voitaneen todeta, että kissat ovat erinomaisen päteviä säilömään omaisuuttaan mitä varmimpiin piiloihin.

Prinsessaleikkejä

Pienten kisuprinsessojen leikkeihin kuuluu tavallisesti hempeitä höyhenpuuhkia ja glamouria. Toisinaan pitsinen päiväpeittokin riittää prinsessan leikkikentäksi. Ymmärtämättömät kansalaiset eivät tosin ensin tajunneet, että kyse on telmivästä prinsessasta, eikä verkkoon takertuneesta kissaraukasta.

Salaperäinen kaunotar.

Pitsimajassa vietettiin mitä ilmeisimmin jonkinlaisia tanssiaisia, sillä sellaisia pyrähdyksiä neitokainen otti. Kansalaiset kohottelivat peitettä tarjoten uloskäyntiä, mutta mustavalkoinen prinsessa katsoi kutsumattomia vieraita oudoksuen. Kyllä terävä mieli löytää aina tien ulos pitsisokkelosta!

"Missään jumissa oo! Tääl on kivaa!"

Hui sentään - ei herkille

Töiltään palaavia kansalaisia odotti tänään ikävä yllätys: Veritiploja päiväpeitteellä, matolla ja lattialla. Siispä valtakunnassa otettiin äkkiä luku kissoista (kaikki tallessa) ja ryhdyttiin sitten tarkastamaan vahinkoja tarkemmin.

Rikospaikkatutkimusta.

Ensin ei vuotokohta ollut ottaa löytyäkseen, mutta viimein rokama pisti silmään Lyytin nassusta. Silmien väliin oli paukautettu monikyntisesti ja ilmeisen osuvasti veritippojen määrästä päätellen. Lyyti saa kiittää onneaan, että sai pitää molemmat kauniit silmänsä tämänkin episodin jälkeen.

"Nassuni! Kaunis valkoinen nassuni! Miten nyt käy mallin urani?"

Syyllisestä ei ole tarkempaa tietoa, vaikka Lyyti itse se ei luultavasti ole ja tarhassaan köllöttävä töppötassuinen Ottokin on poissalaskuista. Myötävaikuttajana jurmuunsa kissaneiti on tosin todennäköisesti toiminut oli sivaltaja kuka tahansa. Edes Tuutti ei ole täysin ilmeinen syntipukki, sillä Vappukin on käyttäytynyt tänään harvinaisen äkeästi Lyydia-neitiä kohtaan. Kysyttäessä kukaan ei tietysti ollut syyllinen.