Tähtihetki

Reilun neljäntuhannen sanan essee siitä, miksi tähti on ihana.

Sulattajan paras apu

Muuton loppusiivoukseen kuuluu pakastimen sulattaminen. Kissasta tippuva vesi ja outo uusi komero olivat tietenkin mittaamattoman kiehtovia.

Saturday night freezer -tanssin perusasento.

"Tää pyyhe on läpimärkä, kannattaisko vaihtaa?"

Jääkylmät vesipisarat eivät saa estää perinpohjaista pakastintutkimusta.

Pakastimen ritilöistä tipahteli silloin tällöin oivia pelivälineitä. Tuutusen harmiksi ne sulivat muutamasta tassukosketuksesta.

Latvojan paras apu

Rumaksi venähtäneen chilin latva koki loppunsa valtakunnan saksissa. Toisinaan omatoimisiakin latvontoja järjestävä johtava tarhuri Penninraha seurasi leikkausten kulkua ja jakoi esteettisiä näkemyksiään auliisti.

"Tuosta voisi leikata lisää. Ja tuosta."

Tarhuri Penninrahan ohjeilla chilistä ei jäänyt kuin tynkä, mutta pelivälineiksi kelpaavia latvapätkiä syntyi runsaasti. Pistokkaiksi valikoidut latvat olisivat toki kiinnostaneet luvallisia enemmän, mutta ikävä kyllä Unna sai leikkeihinsä vain niitä tylsempiä. Muuttolaatikosta "kasvavia" saksittuja latvoja oli kuitenkin ihan mukavaa täppäillä ja nuuskutella.



Kummitätikissojen hellässä huomassa Otto-poika on jatkanut huimaa kasvuaan. Otto auttaa ahkerasti lumitöissä ja syö sitäkin uutterammin pysyäkseen Lyyti-neitiä painavampana.

Alkukantainen pystykorva 10 viikkoa.

Pudotus

Lumenpudottajat piipahtivat. Alimpaan kerrokseen ei juuri ryminää kuulu, mutta lumi- ja jääpaakkujen kopsahtelu pikkuparvekkeisiin herätti kissan mielenkiinnon. Unna Tuutikki kipaisi siis kiireen vilkkaa vartioon.


Putoavaa lunta olikin sitten kytättävä korvat tanassa kiipeilypuun alatason suojista koko lumenpudotuksen ajan. Hankalasta paikasta huolimatta virkeästä vahdista sai muutaman paremmankin kuvan, joista näkyy, kuinka terävänä ulos kurkistellaan.

Reipas tyttö!

Ja niin koitti pelätty eläinlääkäripäivä. Saatuaan valjaat päälleen Tuutti alkoi epäillä pahinta ja otti suunnan sängyn alle. Viekkaudella ja julmuudella, jotka tällä kertaa aineellistuivat sateenkaarenväriseen hihnaan, matka kuitenkin pysäytettiin alkuunsa ja urhea vapaustaistelija joutui koppaan.

"Kutsukaa poliisi! Ja palokunta! Kutsukaa poliisi, tää on pahaa unta!"*

Eläinlääkärikäynti oli rauhallinen ellei suorastaan staattinen. Vain Tuutusen sydänparka hakkasi ylikierroksilla. Kissa sai olla koko ajan kopassaan, mitä nyt katto hävisi hetkeksi. Tervettä kissaa ei tarvinnut paljon pyöritellä ja rokotuksetkin menivät vallan huomaamatta. Kiitokset eläinlääkäri Jussi Laitiselle ymmärryksestä pienen pelkuriraukan käsittelyssä ja siten vähiten pelottavasta eläinlääkärikokemuksesta.

Reipas tyttö sai palkkioksi kuivattua maksaa ja samanlaisen huipputähden kuin Ransulla ja Mustilla oli ja Seijastiinan Monalla on. Se on hyvä. Naksut ja leikki eivät tosin heti maistuneet, koska eläinlääkärijärkytyksestä toipuminen kesti kelpo tovin (=naksuihin uskalsi kajota vasta 20 minuutin päästä kotiin paluusta).

"Heippa! Oliks sun vanhemmat simpukoita ku oot tommonen hummeri... eiku... " Tuutin luontainen charmi puree itsetietoisiin tähtösiinkin.

*Unna Tuutikki Penninraha lainaa tässä Niiden Luumäkien kappaletta Motelli (Kutsukaa poliisi). Kaikki kunnia heille näistä osuvista sanoista.

Muutoksia

Tuutusen basaari muuttaa 1.2. uuteen osoitteeseen. Muutos tapahtuu tosin vain fyysisessä maailmassa, joten mahdolliset kirjanmerkit pysyköön ennallaan. Blogikirjoitteluun lienee silti luvassa viivästyksiä ja ikäviä taukoja, mistä sekä Tuutti että kansalaiset ovat kovasti pahoillaan.

"Ikea-hiirtä ette kyllä pakkaa mihinkään! Vien sen ite."

Kasvua

Koiranpennut eivät pysy pitkään pieninä, mikä ei liene ihme, kun Otto-poikakin on kasvattanut massaansa viikossa kokonaisen kilon. Pelkistä kissapäivityksistä pitävät pääsevät siis pian eroon koiranpentupäivityksistä, mikäli kasvu jatkuu tätä tahtia.

Oton tassujen asento on topakka kuin Tuutusella konsanaan.

Vaikka pentu alkaakin olla painoltaan jo ylemmässä painisarjassa, päihittävät kissat pikku pönttö-Einarin kaikissa lajeissa sisäsiisteydestä hippaleikkeihin. Eräänkin kerran Vappu oli kuulemman ottanut Oton useamman kerran peräkkäin hipaksi taputtamalla koirantekelettä kynnettömällä käpälällä päähän. Liekö kuulostellut, onko kuuppa täysin ontto?

Vapun ja Lyytin ilmeistä voi ehkä lukea hienoista ansaittua ylenkatsetta muuan maanmatosta kohtaan.

Edit. 15.1.

"Huoh... Onko kukaan ees kertonu tälle painisääntöjä?"

Painikavereilla on tällä hetkellä massaeroa kolmisen kiloa eli Otto on painoltaan lähes kaksinkertainen Vappuun verrattuna. Vapun elonpainosta tosin noin kilon verran tuntuu olevan järkeä ja kylmiä hermoja, Oton onneksi. Ytyä on kissaneidissä silti siinä määrin, että Otto tulee varmasti korjatuksi, jos alkaa liiaksi hyppiä viiksille.