Hurrrmaava blogi

Naukulan ihana Helmi luovutti Unna Tuutikille mitä mainioimman tunnustuksen:

Tunnustus ei edellytä toimenpiteitä, vaan sillä saa kissamaiseen tyyliin sopivasti tehdä, mitä lystää. Sen vuoksi esittelemmekin ennen julkaisemattoman otoksen tunnustuksen saaneesta hurrrmaajattaresta ja annamme tunnustuksen eteenpäin triploista nelikoiksi muuttuneille Trio Miumaulle & Herra Nilssonille sekä Maagin täydentämälle Kolmen kissan koplalle. Mielestämme molemmat blogit osoittavat, ettei hurrrmaajista vain voi saada kyllikseen.

Hurmaantukaa vapaasti, olkaa niin hyvät.

Korvaava välipala

Rapeiden ampiaisten sijaan Unna-neidille on tarjoiltu luvallisiakin välipalavaihtoehtoja. Yläkuvan parsa ei päätynyt jatkoon välipalalistalla, vaikka tulikin huomioiduksi erittäin mielenkiintoisena viheriäisenä. Kansalainen oli nimittäin saada kissan lautaselleen tuoksun perässä. Saman muotoista, mutta rapsakampaa pureskeltavaa kissaneiti löysi kanankauloista.

Syöntiotteet kohdallaan.

Kuivatut kaulat ovat kovia, mutta kansalaiset epäilivät Tuutusen purukalustoa ja -vahvuutta aivan turhaan. Hurja peto teki ensimmäisestäkin makupalastaan selvää alle parin minuutin. Ajanottoon sisältyi uudenlaisen purtavan vaatima ihmettely. Valvomatta ei lohkeilevia kauloja parane tarjota, mutta muuten ne vaikuttaisivat sopivalta välipalaherkulta kohtalaisen rauhallisesti syövälle kissalle.

Rapea välipala

Jo edellisenä kesänä Unna tunnusti salaiseksi paheekseen ampiaisten syönnin. Sama harrastus tuntuu jatkuvan jälleen, mutta tämän kesän ensimmäisen pistiäisen lätkäisi hengiltä kansalainen. Kissaneitiä ei ole kuitenkaan tarkoitus erityisesti usuttaa piikikkäiden saaliiden perään, sillä mahdollinen pistos pään alueelle kauhistuttaa.

Kun ampiainen kopsahti kanveesiin testasi neiti Penninraha turvallisuuttaan arvostavana yksilönä vielä ampiaisen ampaisutodennäköisyyttä reippaalla taputtelulla. Ei ampaissut.

Ampiaiset selvästi maistuvat valtavan hyviltä Unnan mielestä. Kansalaisista touhu on yhä arveluttavaa, mutta myrkky ei ilmeisesti ole läheskään kyllin tymäkkää aiheuttamaan kissalle vatsanpuruja hyönteisen mukana syötynä.

Unna näyttää ampiaiselle, kuka tällä parvekkeella pistelee poskeen ja ketä.

Hyvää äitienpäivää emolle

Unnan äitimuori asuu kaukana, mutta on varmasti ylpeä tyttärestään. Pihapiirin varastosta on ponnistettu pitkälle kissamaisin saavutuksin. Kuvaterveiset tiivistävät muutamia ylpeyden aiheita.

"Oon ihana. Mun ihmiset tykkää musta."

"Osaan tosi hyvin mm. pureksia."

"Aika usein tuntuu, et oon elämässä siellä, missä haluankin olla eli esim. sohvalla."

Onnellista äitienpäivää myös kaikille muille emoille, kissamammoille, äitiliineille ja -muoreille!

Tahnamaistiaisia

 "Mitä siinä on? Anna minulle sitä."

Hammaspesurutiiniin pääsemiseksi valtakunnan hammastahnamakokoelmaa oli kartutettava. Vaikka hammastahnoissa perinteisesti suositaankin raikastavia ja minttuisia makuja, hankittiin Unnalle kananmakuista laatua, sillä kyllä kansalaisetkin pesisivät mielellään suklaalta tai lakritsalta maistuvalla tahnalla, jos valinnanvaraa olisi.

 
Unna Tuutikki arvosti ostoksilla käyneen kansalaisen makuvalintaa. Toisaalta, voisiko kissa, joka pitää parafiiniöljyä ja matolääkettä herkullisina kastikevaihtoehtoina, inhota hammastahnaa? Tuoksuva tahna ei ainakaan ole lakannut kiehtomasta kissaneitiä, vaikka kansalaiset jostain omituisesta syystä jakelevatkin maistiaisia varsin kitsaasti ja tarjoilutapakin on poikkeava.

Kahden käpälän kiinnostus.

Hymytyttö 2013

 Herkullinen annos kastikkeineen.

Seuraa katsaus terveydenhuoltoon. Neiti Penninrahan sisäisestä kauneudesta on huolehdittu loishäädöllä, minkä lisäksi kissapedon pepsodent-hymyä kirkastettiin eläinlääkärivisiitillä. Tätikissojen siisteihin hymysuihin tottunut kansalainen järkyttyi taannoin kissaneidin suuhun vilkaistessaan, ja olipa hammaskiven kertymä eläintenhoitajankin mielestä huomattavan mittava etenkin kissan ikään nähden. Kansalainen on huolimattomuudestaan kovin häpeissään, mutta ehkä joku "kissa hammaskivi" -hakuavaimilla tietoa etsivä hyötyy seuraavasta kuvasta.

Poskihampaat ovat hammaskiven peitossa ja ienraja punertaa.

Hammaskivihakusanalla blogiin saapuville voitaneen neuvoa, että suuhygieniasta kannattaa huolehtia ennen kuin kissan poskihampaat ovat ruskeat, vaikka hammaspoistoitta tällä kertaa selvittiinkin. Hammaspesuun ryhtymisestä ja saavutetun pepsodent-hymyn ylläpidosta kenties myöhemmin, sillä nyt potilas tuijottelee mietteliäänä seiniä rauhoituksen jälkimainingeissa.

"Älkää ampuko. Rauhoitettu." mutisee potilas sekavana.

Tuutulinpönttö

Pohjustettakoon seuraavia kuvia toteamalla, kuten blogia seuranneet jo tietävät, että tuutulit eivät kaivaudu. Koska kansalaiset pitävät tuutuleista on olohuoneeseen jätetty niiden oleksimista varten tuutulinpönttö. Koskapa tuutulit ovat lajina kokolailla miellyttäviä ja kansalaiset uskovat, että moni halajaa niiden seuraa, seuraa sananen lajille mieluisasta pöntöstä.

 Tuutuli lepää pesässään. Näkymä ylhäältä.

Erityisesti keväisin tuutulit pesivät laajoissa avoimissa pöntöissä, joissa on mieluiten jonkinlainen sisustus tuutulin maun mukaan. Sisustuksen tulisi täyttää kuitenkin tietyt kriteerit, joihin kuuluvat rapiseminen, pehmustamis- ja eristysominaisuudet sekä parannellut piiloutumismahdollisuudet. Mikäli piiloutumismahdollisuudet ovat erinomaiset, voi käynti pönttöön olla hyvinkin avoin. Pesintä ei johda jälkeläisiin, mutta söpöyden lisääntyminen tuutulien elinympäristön välittömässä läheisyydessä on empiirisin tutkimuksin todistettu. Kasvu on tilastollisen tarkastelun avulla todettu merkitseväksi tuutulittomiin ympäristöihin nähden.

Pönttöön tuutulit asettuvat lepäämään niin, että voivat jatkuvasti tarkkailla ympäristöään. Tällöin niiden pää saattaa olla näkyvissä, mutta sisustusmateriaalin ominaisuuksista riippuen pesässään oleksiva tuutuli voi olla myös kokonaan piilossa ulkomaailmalta, eikä ulkomaailma laisinkaan tiedä olevansa alati tarkkaavaisen tuutulin seuraama.