maanantai 14. maaliskuuta 2011

Sano muikku!

Vaikkei edellisessä postauksessa avattukaan grillikautta saati krillikautta, hankittiin valtakuntaan kuitenkin pian muuta syömäkelpoista ruokaa. Valtakunnan muikkutarjoilu tapahtuu sietämättömän hitaasti kala kerrallaan. Kansalaiset luulevat näin välttävänsä sotkua ja maton alle talletettuja kalan osia. Neiti Penninraha kuitenkin epäilee, että kansalaiset haluavat vain kiusata nälkiintynyttä pientä kissaa.

Tyrmäävä tuijotus ja tutkaviikset muikkuun lukittuina.

Muikut eivät yleensä ehdi siirtyä tarjoilijan kädestä ruokakuppiin asti, minkä vuoksi myös muikkujen kuljettaminen suljetussa kädessä on riskialtista. Ruokakupin nostaminen lattialta on vähintäänkin yhtä vaarallista. Vipattava kädessä roikutettava muikku on puolestaan oiva maali nälkäiselle kissalle. Kylliksi silmänruokaa nautittuaan sinkoutuukin hämmästyttävä ohjuskissa kohti maaliaan.

Muikunsyöntitaustasta saattaisi olla hyötyä myös ammattilaiskoripallossa.

Keskimääräinen tarjoilukuva: kissaohjus on ilmiömäisen nopea.

Kansalaisen poistaessa kymmeniä sumeaa mustavalkoista pyrähdystä esittäviä kuvia kamerasta ehtii neiti Penninraha jo ikävystyä vakavasti ja miltei kuolla nälkään.

"Lisempää muikkuja, kiitos!"

12 kommenttia:

Taina kirjoitti...

Heh,kyllä Unna osaa muikun tahtomis taidon ja mitkä viikset,vau,jos ei noilla pysty tutkaamaan,niin..Viimesin kuva on hyvä tosiaankin♥..

Harmaa kirjoitti...

Sä oot niin pehmee... ja päättäväinen. Ihana neitokisu. Miaau! Arvostan!

ella kirjoitti...

Tansku: Juu-u, kyllä palvelualttiit kansalaiset vähemmästäkin uskovat, että kissan on saatava muikkunsa. Tämänkin kuvaussession aikana kuului olohuoneesta "Ei saa kiusata kissaa!" -huikkaus keittiöön, kun Unna sydäntäsärkevästi ilmaisi tahtoaan :D

Harrrmaa: Je, oon kaikinpuolin hieno ja pystyvä, kiitti kun sanoit sen! *pusku*

Terkuin Unna Tuutikki

Merja kirjoitti...

Voi mahoton :D ! Siis nämä on niin ihania, jos näistä olis kiinni, niin kauppalistalla olis kyllä aina muikut <3 !

Mamma N kirjoitti...

Juu- ja taas tuli tuo väärä nimi kummittelemaan...se tekniikka, se tekniikka. Mutta etteköhän te meidät tunnista :)

Saila kirjoitti...

MUIKKUU!!!!???
Hani, oota, mä tuun viivana! Jätä mullekki!
RANSU

ella kirjoitti...

Naukulan Mamma: Tunnistamme toki :) Ja kun nämä on niiin ihania, niin meillä on aina vähintään pakkasessa muikut tahi silakat. Ei voi ymmärtää, miten autuaaksi ne pienen kissan tekevät :)

Ransu: Tuu! Mulla on salajemma maton alla ja pakastimesta saa lissää!

Terkuin Unna Tuutikki

Jolindha kirjoitti...

Mahtavia kuvia söpöläisestä! ♥ Pitäisi varmaan täälläkin testata muikkuja, Niiskutin kun tuntuu ymmärtävän herkkujen päälle huomattavasti edellistä kattia paremmin. ;)

L-L kirjoitti...

Juuri noin, viikset asentoon tiukka tuijotus ja tassut haralle!

ella kirjoitti...

Jolindha: Muikkujen testaus ei ainakaan ole kallista ja jos ei kissalle kelpaa, voi tarjoilija paistella kalat itselleen :) Tuosta paketista on nyt pakastimessa herkkuruokaa vielä monelle aterialle.

L-L: Niin niitä muikkuja pyydetään! Kalastelun sijaan Tuutti on vain keskittynyt hieman vauhdikkaampaan pyyntimuotoon ja sieppaa muikkunsa ilmasta :)

Meei kirjoitti...

Ah, neiti muikunmetsästäjä. On ne vaan suloisen rasittavia silloin, kun haluavat jotain. Komiat tutkaviiksetkin tosiaan!

ella kirjoitti...

Meei: Muikut onneksi olivatkin ihan kissaa varten hankittuja, joten niitä sai halutakin :) Vain tuoreherkkujen kohdalla esiintyy näin rankkaa haluamista ja komentelua, jonka aikana kissa tietenkin pyörii jaloissa taukoamatta ;D