lauantai 30. heinäkuuta 2011

Kuinka "äkäpussi" madotetaan?

Unnahan ei ole äkäpussi lainkaan, vaan mutustaa Mirrixinsä vaikka aamupalan kastikkeena. Vahvempia kalmanmakuisia tabletteja ei ole koettu tarpeellisiksi neidin ollessa pääasiassa sisäkissa, jonka saalistusretket ulos pilaa äänekkäästi perässä tömistelevä kansalainen tai useampi.

Purrito.

Lyytikin on rauhallinen ja hoitomyöntyväinen, eikä tee madotuksesta koskaan kamppailua. Apupyyhettäkään ei välttämättä tarvittaisi, mutta se tekee kissan käsittelystä varmempaa. Oppikirjaneuvojen mukaisen madotustapahtuman jälkeen Lyyti kehrää heti ensimmäisestä silityksestä aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

Tosin kolmannella Flubenolin annostelukerralla selvisi, että lääke ei olekaan Lyytistä inhaa. Se on hyvää. Neiti yllätti madottajansa täysin ryhtymällä nuolemaan ylipursunutta lääketahnaa kädeltä ja annosteluruiskulta. Hullu paljon työtä tekee, näemmä...

"Tykkään kyllä olla pyyherullassaki, mut syön mieluummin omaa tahtia, kiitos!"

Varsinaisen äkäpussin eli Vapun madotuksesta ei ole kuva-aineistoa, mutta siihen kuuluu napakasti vilttiin kiedottu kissa reisien väliin nakitettuna ja tehokkaimman kertapillerin vikkelä siirtäminen villisilmäisen pedon terävähampaiseen kitaan. Toimituksen jälkeen kita on pikimmiten suljettava ja koetettava pitää siinä tilassa, kunnes lääke on varmasti nielty. Irti päästyään lääkitty luimistelee piilossaan, eikä huoli hyvityksiä lihapalojen muodossa ellei niitä tarjoilla suoraan lymypaikkaan. Vertailun vuoksi kerrottakoon seuraavaa:

"Jees, tää välipala oli vissiin tässä, joten tää jatkais nyt unia, jos sopii?"

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Tuutupuu

Tätilän pihalla kasvaa yksi puu. Tätilän kansalaiset ovat koettaneet paikata tilannetta asentamalla pihalle muutamia pihlajanriukuja, mutta toistaiseksi moisia kepakkoja ei pidä puiksi kutsuman. Eiväthän ne kestäisi edes kissan kiipeillä.

Maastokuvio.

Olemassa oleva puu sen sijaan on mitä erinomaisin: rapiseva ja mustavalkoinen. Siispä ilmiselvästi kyseessä on tuutupuu. Puu on myös erinomainen syöksymiskohde. Jopa niin erinomainen, että hitaan kansalaisen ja lyhyen fleksin syöksyyn aiheuttama pysähdyskään ei intoa lannista. Syöksy jatkuu entisellä vauhdilla, kun narua jälleen riittää.

Tuutupuussa riittäisi kiipeilykorkeutta, kuten varjosta näkyy.

Syöksyn aiheittamasta nykäisystä huolestunut kansalainen sai apua ongelmaan yllättävältä taholta. Tätilässä ulkoillessaan Tuutilla on nimittäin vastaisuudessa käytössään lainafleksi, joka on ainakin kaksi kertaa oman fleksin mittainen.

Yksi huono puoli fleksissä kuitenkin on, ja se tulee ilmi muun muassa silloin, jos tuuli sattuu kesken ulkoilun kääntymäänkin. Nuuhkauskin fleksinarusta saa kissan silmät rävähtämään ammolleen ja hännän pörhistymään äärimmilleen. Tuutuselle ei liene epäselvää, että fleksissä muinoin kulkenut koira ei ollut kissojen ystäviä!

*nuuh* ja PuFF! Jostain läheltä kantautuu vaarallisen pedon löyhkä.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Tyttöjen juttuja

Yksi epäonninen unohdus ja tätilän Internet poksahti taivaan tuuliin. Korvaajana palvelee väliaika-Internet, joka toisinaan toimii ja toisinaan ei. Siispä Tuutusen basaarin päivitykset saattavat myöhästellä tavallista enemmän, sillä jatkuvasti pätkivä yhteys ja Blogger eivät ole yhdistelmistä parhaimpia.

Viikolla kansalainen ompeli tyllialushameen noudattaen Prinsessa Seinäruususen ohjetta. Ohje oli toimiva, vaikka siinä ei kerrottu, että jokaista käytettävää tyllimetriä kohti paikalle ilmaantuu myös yksi kissa-avustaja... Kolmen neitikissan taloudessa tämä ei tietenkään ole yllätys, olisiko tulos sama, jos valtakunnan kissajakauma olisi maskuliinisempi?

"Tätä samaa vois ostaa valkosena kans, niin tulis tyylikkäämpi kokonaisuus. Lisempää tylliä, kiitos!"

Tyttömäisyys on korostunut myös ulkoilureissujen matkailukohteissa. Vaaleanpunainen angervo vetää Unnaa puoleensa kuin vesimyyrä Ransua, joten kukkapuskan keskelle on joka retkellä sukellettava ilakoimaan.

"Kattokaa, kun mun kieliki sointuu näihin kivasti!"

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Koira-asiaa

Kuten tunnettua, tätilän vartiointiliikkeeseen kuuluu myös kelpo annos hönttiä lihasvoimaa, jota edustaa 8 kuukautta vanha Otto-koira. Kovinkaan tehokkaasta vahdista ei toistaiseksi ole kyse, sillä jos tunkeilija ei ole hirvi, ottaa Otto sen vastaan häntä onnellisesti vispaten. Tosin niin voisi käydä hirvenkin tapauksessa, vaikkakin haukun kanssa. Tämä sopii tätilän väelle varsin hyvin.

Kissoihin Otto suhtautuu loputtomalla uteliaisuudella ja ystävällisellä innokkuudella siitäkin huolimatta, että Lyyti on kyllä useamman kerran takonut Otto-pojalle päähän kissojen etikettiä. Valjasteleva Tuutti vaikutti Otosta joka tapauksessa varsin lystikkäältä kaverilta.

"Juu, kuule pysy siellä vaan... Haastat niin kovaa, et hyvin kuuluu tänneki asti!"

Unnakin lähestyi outoa kaveria häntä pystyssä ja kiinnostuneena, mutta peruutti hieman, kun tyyppi kävi liian tuttavalliseksi. Varsinaista pelkoa ei kisukatti osoittanut, eikä yrittänyt tapaamisesta poistuakaan. Tapahtuman jälkeen molemmat osapuolet saivat palkkioksi hienosta käytöksestään raksuja.

Otto luottaa villahousuihin kesät talvet.

maanantai 18. heinäkuuta 2011

Hammashuoltoa

Usein kuulee sanottavan, että kuivaruoka puhdistaa kissojen ja koirien hampaita. Monikohan näistä sanojista puhdistaa omat hampaansa esimerkiksi keksejä syömällä? Etenkin tätilässä kissojen hampaita puunataan raksujen puputtelun lisäksi myös lihaisia hirven jänteitä narskutellen. Toisaalta kansalaiset joutuvat tunnustamaan, etteivät itse käytä tätä hampaidenpesutapaa, joten sen tehoa ei ole ihmiskokeella todistettu.

Lyyti-täti demonstroi.

Jännepurkan kanssa syöttäjän sormet ovat todellisessa vaarassa, sillä kissa joutuu jauhamaan jännettä ihan tosissaan, eikä paksumpaa kappaletta saa välttämättä purtua poikki ollenkaan. Samasta syystä jänteestä on kuitenkin pidettävä tiukasti kiinni, sillä ainakin nämä ahmatit nielevät koko sitkeän suikaleen, jos irti päästää. Liian ison palasen nieleskelyä on taas seurannut poikkeuksetta yökkäys.

Puhtaus on puoli ruokaa ja tuikea ilme ainakin puolet puhdistuksen tehosta!

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Unna Tuutikki Penninraha, kaksi vuotta.

Syntymäpäiviä on vietetty perinteisin menoin. Viime kerrasta oppineena kansalainen ei tyrkyttänyt kissalle joutavia paketteja, vaan syntymäpäivälahja ja -lounas olivat samaa tavaraa.

"Se on light, koska oon niin kevyt!"

Lahjaostoksille Mustiin ja Mirriin piipahtanut kansalainen nimittäin bongasi puoleen hintaan myytäviä muonasäkkejä, ja raksuthan maistuvat aina. Valintaan saattoi vaikuttaa sekin, että eräällä valtakunnan prinsessoista saattaisi olla tarvetta pienelle kevennykselle. Paljastettakoon, ettei kyseessä kuitenkaan ole Unna, eikä Vappu, jotka syövät useammasta laadusta sekoitettuja raksuja.

Nomnomnom...

Lounaan jälkeen maittoi kissamainen lötköttely, mitäpä sitä syntymäpäivillään turhia hötkyilemään.

"Palvelija, laskekaa torkkupeitto ylleni!"

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Arkista juhlintaa

"Oon jo niin viisas, et erotan heinät liljoista!" tuumii neiti kesäheinä kissakuvahaastetta varten.

Syntymäpäivien jälleen siintäessä horisontissa on kohtuullista juhlia merkkihetkiä puuhastelemalla mukavia asioita hieman tavallistakin enemmän. Näihin kuuluu esimerkiksi mielikansalaisen kanssa ulkoileminen.

Kaksivuotias on jo iso tyttö, jota ei pelota melkein mikään. Ajossa olevaa ruohonleikkuriakin Tuutti paarusti katsomaan määrätietoisin askelin tuumien, ettei se voi olla mitään imuria pahempaa. Pörhistelläkään ei tarvinnut, vaikka Otto-poika muutaman kerran ohi kulkevalle kissalle häkistään haukahtikin. Neiti vain vilkaisi ja tuumasi kaverin olevan yhä vaaraton. Vuosi sitten Unna sai pihalla paniikkikohtauksia rauhallisesti liikkuvista ihmisistäkin.

"Nyt otetaan selvää mikä pörisee!"

Unnan suhde pihanmaata kohtaan on omistava.

Ulkona Unna jaksaisi hiippailla vaikka millä mitalla, eikä todellakaan ymmärrä, miksi kansalainen ei ymmärrä lähteä kissan kanssa tutkimaan tarkemmin metsäistä rytelikköä. Sisälle kannettu tyty ei kuitenkaan turhia protestoi vaan käy sopuisasti tutimaan, minnekäs muuanne kuin eteisen kaappiin.

Reippaus on väsyttävää.

lauantai 9. heinäkuuta 2011

Salilla

Öisten pikajuoksulenkkien lisäksi sutjakka neitosemme viettää mielellään aikaa myös urheiluvälineiden parissa. Unnan treenirutiini selvinnee parhaiten kuvasta.


Treenissä vaikuttaisivat korostuvan etenkin venyttely ja lepo.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Ojasta allikkoon

Toistuvista ulos livahduksista on jopa kansalaisten hitaalle järjelle pääteltävissä, että Unna tahtoo ulos. Itseoikeutettu ensimmäinen pysähdyspaikka oli pihasepeli, tuo kieriskelyalustoista miellyttävin.


Otto-koirasta uusi tuttavuus olisi ollut ehdottomasti tutustumisen arvoinen ja varmaankin lysti leikkitoveri. Unna ei ollut aivan yhtä innokas hieromaan tuttavuutta, mutta näytti kuitenkin Otolle mittavan häntäkarvakokoelmansa matkalla läheiseen ojaan.

"Äläs ala! Mulla on isompi ku sulla!"

Ulkona kaikki maistuu paremmalta.

Kun syödyt heinät alkoivat asiaan kuuluvasti oksettaa ja Otto haukkua kakovalle kissalle, siirtyi ulkoilu rauhallisemmalle puolelle pihaa. Kuten arvata saattaa, silläkin puolella riitti ihmeteltävää.

"Miksei mun maissit kasva tämmösiks?!"

Tätikissojen pihaa reunustaa oja, joka on Unnasta aivan emähieno keksintö. Ojan hienouksiin kuuluu mm. se, että kansalaiset eivät tule sinne perässä ja se, että siellä voi istua hienoisesta vesimäärästä huolimatta. Todennäköistä onkin, että ensi jouluna toivelistalla onkin oma vallihauta tai edes puro neiti Penninrahan valtakunnan olohuoneeseen.

"Ai mikset tuu perässä?"

"No en kyllä itekään tuu ainakaan pois täältä sitte!"

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Suomuisia herkkuja

Vaikka silakat eivät kuulu tätilässä jatkuvan tarjoilun piiriin, saavat tätikissat nauttia kansalaistensa ruokavalion ja harrastusten eduista muuten. Kalastus ja hirvenmetsästys hyödyttävät kissojenkin ruokataloutta usein ympärivuotisesti, sillä kansalaiset ovat kyllin viisaita pakastaakseen osan muonasta myöhemmäksi.

Järvikaloista saatavat makupalat tosin on pakastettava huolellisesti ennen ensimmäistäkään raakaa suupalaa, jotta matovaaralta vältyttäisiin. Vappu tosin arvelee, ettei hauen päässä välttämättä olisi sentään niin paljon matoja, etteikö sitä voisi heti maistella.


Perkausavustajiksi pyrkivät kissat eivät toisinaan voi vastustaa kiusausta, vaikka loishäätöjä inhoavatkin. Eräänä päivänä Unna pihisti perkaajien nenien edestä suuren ahvensuikaleen ja kipitti se suussaan ylpeänä karkuun kuin juoksusilakan kanssa ikään. Ikävä kyllä neiti joutui luopumaan herkustaan ennen kuin ehti nauttia siitä sen enempää.

Luvallisiakin kalamaistiaisia kissaneideille on herunut. Esimerkiksi päivänä, jona kansalaiset söivät muikkuja, saivat kissatkin oikeaa pääruokaa. Unna Tuutikin arvosana aterialle oli erinomainen.

Täällä syödään päätä, eikä häntää.