keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Unohdetut viikset


On viiksityynyistä pitkinä ja glamorööseinä kurottelevia varsinaisia viiksiä, kulmakarvoja eli otsaviiksiä, luonteikkaita leuka- ja poskiviiksiä. Mutta entäpä ranneviikset?


Ne pidetään visusti piilossa. Tiivis istuma-asento kätkee etujalkojen sirot tuntokarvat.

Etujalkojen salaviikset: 3 kpl, ranteen vaaleanpunaisesta suuntamerkistä peukalonmitan vasemmalle.

Teknisesti ottaen käsiviiksien korrekti nimi saattaa olla myös kyynärviiksi, mutta mitään kainalokarvoja ne eivät missään nimessä ole.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Viiksi-itsetunto koetuksella

Kissojen movember on startannut loistokkaasti ympäri blogosfäärin ja toinen toistaan pörheämpiä viiksiä tulee vastaan joka suunnalta. Mustavalkoiselle neitikissalle tämä on aiheuttanut tiettyjä ulkonäköpaineita.

"Jos roikutan päätä tälleen sohvalta, niin vetäskö painovoima mun viiksiä pitemmiks?"

 "No ents, jos painan ne tähän sohvaa vasten, niin tulisko kiharat?"

"Hei harakka, onks sul kreppirautaa lainata?!"

Huijaamaan ei sentään vielä ole alennuttu, ja kansalainen on ankarasti peruuttanut kaikki Unna Tuutikin varaamat ajat viiksien pidennyksiin.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Kaupallista kosiskelua


Muiskuttelija ja muiskut.

Kansalaisen kotiuduttua kissakahvilareissulta keittiöstä kantautui outoa ruminaa. Neiti Penninrahahan se siellä kekkuloi ruokapöydällä tuliaispussien mukana tulleita esitteitä pussailemassa. Kaupallisten toimijoiden läpinäkyvän lipevällä lääppimisellä ei kuitenkaan taideta pitää blogin lukijoita kiinnostuneina.

Mainostajien nuoleskelu ei saanut myöskään PrimaCatin lahjakassia täyttymään uudelleen.

Kansalaiselle kissakahvilareissun tuotelahjonta aiheutti enemmän päänvaivaa kuin kissalle. Onhan basaarissa riemuittu silakoista ja jauhettu kieliä, mutta muuten ruokapuolesta on pysytty perin hissuksiin, sillä kissaakaan ei kiinnosta arkioloissa, mistä pussista kansalainen apetta lappaa, vaikka laatuun salaa pyrittäisiinkin. Tuutti ei ole nirso tai allerginen, joten perusruokinta ei ole vertaistukea vaativa ongelma, eikä "ostin kissanruokaa, kissa söi ruuan" täten mitenkään kiinnostava postausaihe. Ilmaiseksi saaduista ruoista kirjoittaminen tuntuu kuitenkin velvollisuudelta ja blogin tavallisen ruokalinjauksen vuoksi oudolta sellaiselta, vaikka lahjojen yhteydessä ei esitettykään mitään ehtolauseita bloginäkyvyyden saati nuoleskelun osalta.

"Ihmiset miettivät liikaa. Ruoka on hyvästä," tuumivat Unna ja masu.

Aiheeseen liittyvät ihmishuolet huomioiden ruokalahjojen menekistä tullaan todennäköisesti raportoimaan blogissa aikanaan sopivilla kaupallisuusvaroituksilla kuorrutettuna. Kissallehan puolueeton arviointitehtävä ei tuota ongelmia, sillä neiti Penninraha itse ei ole maksanut eväistään ennenkään. Penniäkään.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Ravistettuna, ei sekoitettuna


 "Muutin mieleni. Ehkä sittenkin vispattuna."

Basaarissa jo pörhistellään Triolan tulevaa viiksi-challengea varten. Aiemmissa uraauurtavissa kissatieteellisissä tutkimuksissa huiska on todettu vertaansa vailla olevaksi viiksien tuuheuttajaksi. Tämänvuotisissa esivalmisteluissa neiti Penninraha vannoo viiksien reippaan vispauksen nimeen.

Valo-olosuhteet ovat ratkaisevassa asemassa ensiluokkaisten viiksikuvien nappaamisessa, joten pimenevä marraskuu nostaa tuoreiden viiksikuvien vaikeustasoa. Jos olosuhteet eivät ole ihanteellisen kirkkaat, on kokemus osoittanut kevyen vastavalon paljastavan pituuden ja tuovan esiin neitiviiksien keijumaisen kauneuden.

Vastavalossa vispattua.

lauantai 18. lokakuuta 2014

Kurkistus kissakahvilaan

Postauksessa mainitut palvelut ja tuliaistuotteet saatu.


Seuraa blogimaailmalle tyypillistä yletöntä hypeä: Tänä lauantaina kissabloggareita hemmoteltiin tutustumiskäynnillä vielä virallisesti avaamattomaan tamperelaiseen Kissakahvila Purnauskikseen. Paikalla hyöri jo monenlaisia naukulaisia kissatätejä hurmaamassa, eikä kissoilla ollut rapsuttelijoista, ihastelijoista ja leikittäjistä pulaa.



Keskeneräisenäkin kissakahvila ihanine hurisijoineen ja kissamaisine yksityiskohtineen vaikutti oikein viihtyisältä niin siellä asuville kissoille kuin vieraileville kissanystävillekin. Tutustujille tarjottiin herkkuja, eivätkä kissatkaan ilman jääneet. Tästä hehkutuksesta innostuneille kerrottakoon, että Purnauskiksen avajaiskekkereitä vietetään kaikille avoimena puistojuhlana 31.10. ja kahvila palvelee seuraavasta päivästä alkaen.



Unnan mielestä parasta kansalaisen huippukokousmatkassa olivat tuliaiset. PrimaCatin ja Hurjan ruokalahjat veivät mustavalkoisen huomion välittömästi siinä missä rapsutustuliaisille varattiin aika myöhemmäksi.

 "Mitäs...?"

"Kiinnostavaa!"

Hurja mikä hurja.

Kiitoksia blogitapahtuman järjestämisestä elämää ja elämyksiä -blogin Pirkolle sekä Kissakahvila Purnauskikselle. Iltapäivää tuskin olisi voinut mukavammin viettää, mistä kiitos kuuluu tietenkin kissojen ja kissaihmisten riemukkaalle seuralle.

Kokous

 "Ai huippukokous? Tuleeks sinne muita? Onks ne mun tuttui?"

"Ai ihmisiä vaan... Ite en sit kans pääse. On valitettavasti just päällekkäin paljon huipumpi kokous tän kärpäsen kanssa."

Kansalainen puolestaan ei malta odottaa tätä suurtapausta.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Nimipäiväformula

Mustavalkoisten kissojen kalenteri kertoi Unna-neidin nimipäivän koittaneen. Mustavalkoisten kissojen kalenteri on tietenkin lähteenä tinkimättömän luotettava, joten kansalaisten oli aktivoiduttava tiedottamaan päivänsankarin voivan oikein mainiosti.

Merkkipäivä suurennettuna.

Nimipäivän kunniaksi esittelyssä harvemmin taltioitu asentosuosikki: formula-asento.

 "Vroom. Oon varikolla."

Asento on sukua Naukulasta tutulle puluasennolle sekä tätikissojen suosikkipuuhalle eli mukottamiselle. Erona näihin huomattakoon kuitenkin prominentit takaraajat eli kissaformulan takarenkaat. Usein myös etukäpälät on aseteltu pyöreästi, kuten yllä, eikä niitä ole viikattu tiiviisti vartalon alle tätikissojen mallin mukaisesti. Asento on myös selkeästi litteämpi, mikä osaltaan helpottaa renkaiden erottamista linjakkaasta kokonaisuudesta. Valokuva ei tee oikeutta kissaformulalle, jonka menopelimäisten piirteiden hahmottaminen luonnossa on monin verroin helpompaa.