perjantai 2. lokakuuta 2015

Sydämellä Saaripalstalta

Sydäntä sydänlautaselta.

Kuten aiempi vierailuraportti paljasti, oli tieto Unna Tuutikin intohimosta ruokaan kiirinyt valtakunnan halki Saaripalstallekin ja tuliaispaketista paljastui Sailan tienaamaa laadukasta naudan sydäntä Ahvensaaresta. Lähetys oli rasiaa myöten sydämellinen.

Kissaneitoa ei konvehtirasioilla hurmata.

Sydämenasioista puhuttaessa neiti Penninraha tunnustaa erityisen sydämeenkäyväksi suomalaisessa iskelmämusiikissa käsitellyn pettymyksen:

 "Mutta jäljennös on arvoton,
Jos suklaata vain sydän on.


Suklaasydän, kaunis päältä, tuskin paljon lohduttaa
Suudelmatkin tuntuu jäältä, aitoa kun en mä saa. "

(Suklaasydän, 1956)

Tällä paketilla viestityt lämpimät tunteet olivat kaikkea muuta kuin valheellisia, sillä sydänkin oli läpikotaisin aitoa tavaraa. Tuutunen nautti herkkua antaumuksella selkä ja häntä puolipörrössä, ja tarjoilijan käsille suodut pusut olivat suorastaan tulisia.


Vaikka sydän taitaakin olla erityisesti Mustin mieleen (huhut kertovat Ransun ehdottaneen myyrää), ovat Saaripalstan pojat oletettavasti nyökytelleet hyväksyvästi paketille: Vain mieluista basaarittarelle. Ruokailun jälkeen Unna jäi aina vaateliaana toivomaan santsikierrosta.

Sataisiko taivaasta mannaa?

Kiitos Sailalle, Mustille ja Ransulle osuvasta ja ravitsevasta lahjasta. Se oli ajatuksella valittu ja siitä riitti iloa useampaan otteeseen.

 "Lisempikin kelpais... Oliks niitä peuroja teillä kuinka paljon?"

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Kunniavieraita basaarissa

Ennen kissablogosfääriä kuohuttanutta kissakahvilatapaamista basaariin saapui arvovieraita etelän kaukaisista valtakunnista. Omat edustajansa olivat lähettäneet matkaan Naukulan Sulo ja Namu, Trio MiuMau ja Herra Nilsson sekä Musti ja Ransu Saaripalstalta. Pyörähtipä ovensuussa Unnaa ihastelemassa vielä Pirkkokin. Kansalainen ei täpinöissään ymmärtänyt kuvata kohtaamista, mutta virallisia kyläilykuvia voi kurkkia ainakin Naukulasta. Yleisestä sirkutuksesta päätellen Chisun kappale Ihana summannee vieraiden mielipiteen ujosta basaarittaresta.

 Ylväs mustavalkopantteri ja basaaristi.

Kaukaa viisaat kissatädit olivat perillä basaarin herkkusuun mausta, ja tuliaisista paljastui kanatikkuja, pakastekuivattua ankkaa ja naudan sydäntä. Hieman hitaasti lämpiävänä tunnettu neiti Penninraha otti namien ristitulessa kursailematta kontaktia vierailijoihin.

Mitä nyt joskus ujostuttaa.

Urheilupuoltakaan ei oltu tuliaisissa unohdettu, joten kissaneidin linjat varmasti säilyvät herkuista huolimatta. Triolan raadin hyväksi havaitsema huiska sai erinomaiset arvostelut myös Tuutuselta.

 "Kautta pussihousujeni!"

"Tämä on oivallinen kapine!"

Naukulasta saatu pitkähäntäinen hiirihuiska innosti aluksi, mutta hetken päästä mieleen hiipi epäilys: Onko viaton pinkki hiiri sittenkin käärme valepuvussa? Illalla Unna päätti, että on parempi paeta sängyn alle kuin katua kalkkarokäärmeen puremana. Jos käärmettä ei saada kesytettyä, joululahjoitetaan huiska hurjina saalistajina tunnetuille tätikissoille. Huolissaan ei villin käärmehiiren vuoksi siis tarvitse olla, sillä ei basaarissakaan yöunia menetetty.

Edustaminen uuvuttaa, olivat vieraat kuinka mukavia tahansa.

Kiitos MammaN:lle, Tarulle, Sailalle ja Pirkolle vierailusta!

torstai 17. syyskuuta 2015

Lukitarin loppu


Tietämätön saattaa pohtia, onko kuvassa roska tai onko kissaneiti viimein sortunut viiksilisäkkeisiin? Tosiasiassa kyseessä on hiljainen oodi tarujen jättiläishämähäkin, Lukitarin, voittajalle. Kerkeäkäpäläiselle kaunottarelle, joka teki lopun kahdeksanjalkaisen hirviön terrorista valtakunnan salin lattialla.

 

Mitä siitä, jos yksi kahdeksasta jalasta jää roikkumaan suupielestä? Ei se sankarittaren sädekehää himmennä.

Valtakunnan aikakirjoihin merkittäköön, että lukkien pahanmakuisuutta on luonnontieteen oppaissa vahvasti liioiteltu.

torstai 3. syyskuuta 2015

Ylösalaisuuden geometriaa

Höpsismin ja kissatieteen uranuurtaja U.T. Penninraha avaa ylösalaisuuden saloja: kätteleminen sujuu ylösalaisin jouhevammin vasemmalla käpälällä.

Kissatieteellisen insti-Tuutin viimeisin tutkimus käsittelee ylösalaisten kissojen geometriaa. Ylösalaisuuden laboratorion alustavissa tutkimuksissa on toistaiseksi havaittu kaksi vakiintunutta ylösalaisuuden muotoa: akrobaattinen paraabelimuoto ja maksimaaliseen alustakontaktiin pyrkivä "velliä pussissa"-muoto.

 Kaavio 1: Akrobaattinen paraabeli

Kaaviossa yksi esitetyssä akrobaattisessa paraabelimuodossa takajalkojen asento pysty tai suppea, mikä johtaa kokonaisuuden ylöspäin aukeavaa paraabelia muistuttavaan leikkauskuvioon. Selkä luo kontaktin alustaan ja jättää kissan tasapainoilemaan kapean kontaktipinnan päällä. Kontaktipinnan kapeus ja asennon kiikkeryys korreloivat kissan luisevuuden ja asennon korkeuden kanssa. Kissan runsauden lisääntyessä tasapainoilun tarve vähenee alustakontaktin määrän kasvaessa. Tästä huolimatta ylösalaisuuden ensimmäinen muoto vaatii aina enemmän tasapainoilua kuin ylösalaisuuden toinen muoto vastaavan kokoisella kissalla.

Kaavio 2: Maksimaalinen, liki nestemäinen alustakontakti

Kaavio kaksi havainnollistaa ylösalaisuuden toista muotoa, jossa lavea takajalkojen asento avaa takaneljänneksen ja mahdollistaa kissan leviämisen maata vasten pussitetun nesteen lailla. Kontakti alustaan on laajempi kuin paraabelisessa ylösalaisuudessa, eikä asento vaadi erityistä tasapainoilua. Auringonpaiste edesauttaa kissan sulamista alustaa vasten (ks. myös kuumajooga).

Ylösalaisuuden tutkimus on alana nuori, ja Penninrahan tiedeinsti-Tuutti on edelleen kiinnostunut myös kaikista kenttähavainnoista, kuten ylösalaisuuden eri muotojen vaikutuksista äkillisen liikkeelle lähdön nopeuteen ja erilaisten kissatyyppien ja olosuhteiden vaikutuksista ylösalaisuuden geometriaan.

tiistai 25. elokuuta 2015

Kukkahattutäti

 Kukkahattutätien toiminta kestää päivänvalon.

Valan vannoneiden kukkahattutätien tietotoimisto muistuttaa suojautumisen tärkeydestä erityisesti aurinkoisella säällä. Varjojen puuttuessa riittävän kokoinen kukkahattu suojaa tehokkaasti sekä auringolta että katseilta ja takaa näin ollen niin paremmat päiväunet kuin saalistusonnenkin.

Letkeä ulkoasu pettää. Kukkahatun varjossa valvotaan.

Valan vannoneilta kukkahattutädeiltä mikään ei vilahda ohi huomaamatta. Ei edes kärpäslätkä.


sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Laitumella

Mm-mmuu.

Toisinaan kansalaiset eivät millään jaksa uskoa, ettei Unna Tuutikki ole tosiasiassa friisiläinen märehtijä. Silloin innokkaasta ruohon hamuamisesta ja taidokkaasta lehmäkuosisesta asusta hämääntyneitä on syytä muistuttaa asioiden oikeasta laidasta. Sukkela loikka kohti lehmämäisen harmittoman käyskentelyn lomassa paikallistettua viiitasammakon lymypaikkaa paljastaa salaisen agenttimme todelliset vaikuttimet ja petomaisen luonnon. Salakuunteleva sammakko saa äkkilähdön, mutta pakenee pihalta vahingoittumattomana liean loppuessa kesken kaiken. Kansalaiset on ravisteltu seesteisistä luuloistaan: hihnan päässä kulkee kitukasvuisen ammun sijaan eittämättä ovela peto.

"Tollot, oon peitetehtävissä. Ne ei ikinä epäile lehmää!"

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Unna Tuutikki Penninraha, kuusi vuotta.

Unna Tuutikin synttäriviikot ovat sujuneet protokollan mukaan: On syöty hyvin, kestitty onnittelijoita ja saatu lahjoja.

"Alatte jo osata nämä synttärihommat."

Lahjojen paljous oli hämmästyttävä. Kisu ry:n kojulta kansalaiset onnistuivat löytämään juuri oikeanlaisen virkatun hiiren, ja muuan kyläilijä toi Tuutulille kissanminttusuihketta vanhojen lelujen virittelyä varten. Suihke jätettiin odottelemaan laimeampia aikoja, mutta tuore villahiirulainen arvioitiin suorilta käpälin pökerryttävän erinomaiseksi.

Hyväksyvä neliraajakimputus.

Toisen kansalaisen lähikissat lahjoittivat Tuutuselle käyttämättä jääneitä kuivattuja lihaherkkuja, jotka sankari otti vastaan mielihyvin. Synttäriherkkuina maisteltiin myös pakastimen antimia, kuten kanankauloja ja hirvenlihaa.

 "Niinku jääkana, sä sulat ku mä jauhan sua,
Vaik koitat olla viilee" kissapeto tapailee kesän "Kanoja"-hittibiisiä.

Yksittäistä yllätysvierasta lukuunottamatta vieraat saavat säilyttää anonymiteettinsä. Pikkuinen vapaasti ulkoileva mustanaamio tassutti naapurista onnittelemaan jääden kohteliaasti puutarhalaatoille ihmeteltäväksi.

"Tulen rauhassa."

"Ok, mut pysy sit siellä kans."

Arvon kuusivuotias suhtautui vierailuun mielenkiinnolla ja kohtuullisella jännityksellä. Tätä yksittäistä onnitteluvisiittiä lukuun ottamatta mustanaamio on kunnioittanut valtakunnan rajoja ja Unna Tuutikin yksityisyyttä pysyttelemällä hissukseen omassa pihaviidakossaan.

Sankarin ollessa kiireinen onnittelut voi osoittaa niille varatulle valkoiselle alueelle.