sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Tuutulit eivät kaivaudu

Tuutuleiden (Snoozius sleepius) lajityypilliseen käytökseen ei kuulu minkäänlaista kaivautumista. Ne välttelevät luolamaisia rakenteita, kuten kuljetuskoppia, eivätkä mielellään peitä päätään. Luonnontieteellisen tietämyksen valossa seuraava ei siis missään nimessä ole tuutulinkeko.


Eikä tässä pilkistä tuutulin häntä.


Kenties kyseessä on jokin salaperäinen ja tuntematon karvakäärme?


Kuvausryhmän äänet saivat eläimen havahtumaan ja poistumaan omin jaloin, jolloin mukana olleen tutkijaryhmän diagnoosi karvakäärmeesta romuttui. Yksityisyyden suojan vuoksi jouduimme sensuroimaan osan tunnelin toisesta päästä hitaasti ja rauhallisesti paenneen eläimen kasvoista. Poistuessaan eläin näytti kameralle kieltä.


Jälkeensä eläin jätti huomattavasti luolaa muistuttavan rakennelman. Rakennelman koko ja muoto viittaavat siihen, että eläin viettää huomattavan ajan vuorokaudesta nukkuen. Ravintonsa se hankkii pääasiassa söpöilemällä.

23 kommenttia:

Zepa kirjoitti...

Luonto on ihmeellinen!

Naukulan Mamma kirjoitti...

Ella: Tiedät varmasti mistä tämä lainaus on: "Some cats feel it is bad for discipline to let humans up on the bed. But be generous and share. They do so love sleeping next to you." Ihana tarina teillä :D

ella kirjoitti...

Zepa: Peiton alle ryömineen kissan havaitseminen oli niin ihmeellinen herätys, että kansalaiskunta havahtui välittömästi kameraa noutamaan. Ei väsyttänyt yhtään :D

Naukulan Mamma: Osaanpa hyvinkin arvata, mistä nämä viisauden sanat ovat peräisin ;D Olen oikein kiitollinen Unnalle, että saan nukkua sängyssä. Tietokonetuolissa istuminen ei ole lainkaan niin pakollista..

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Kollo on Tuutusen kanssa samoilla linjoilla - ei kuljetukopalle ja nukkuminen tapahtuu mieluiten peiton päällä, ainakin silloin, kun ihminen on näkemässä. :D

ella kirjoitti...

Hyvä Kollo! Varovaisuus maan perii :D

Tätä ennen Tuutunen on kömpinyt peitteistä vain kerran niin, että kukaan on sitä sattunut todistamaan. Ehkä neiti nukkuukin peitteissä salaa?

Saila kirjoitti...

Hei!
Ei nukkuvaa neitoa saa häiritä, se on kauneusunilla!!!
Sitäpaitsi peiton alla on ihan hyvä olla, kaikkea te ihmiset luulettekin. Me ollaan NIIN paljon monipuolisempia kuin mitä te edes kykenette kuvittelemaan. Peiton alla on hyvä aamuisin, kömmin sinne mamman kylkeen niin että hännänpää vaan jää mamman poskea kutittamaan tai sit ehkä ei edes se. Ni!
Unna, stemppiä, nää on taas niin yksinkertasia.
RANSU

ella kirjoitti...

Moi Ransu ja kiitti tuesta! Ja ei saakkaan häiritä! Olin just patoamassa kaunettani tuolla peiton alla ja sit herätettiin ja meni kaikki uusiks. Ei siis oo mikään ihme, että paljon kukaan ei oo nähny mua peiton alla nukkumassa, kun eihän mun anneta olla rauhassa siellä!

Terkuin Unna Tuutikki

Minni kirjoitti...

Kyllähän me Tuutusen kanssa tiedetään mikä on paras paikka kauneusunille, ei tarvitsis siihenkin tulla kameralla zoomailemaan :(
( http://kissiminni.blogspot.com/2011/03/missa-minni.html )

ella kirjoitti...

Jea Minni, ei mitään paparazzausta! Jaan kauneudenhoitoniksejä säännöllisesti just siks, ettei toisten tarviis urkkia ja häiritä mun kauneusunia. Nih.

Terkuin Unna Tuutikki

L-L kirjoitti...

Ehkä Tuutuleilla on vielä tuntematon alalaji johon filmausporukka pääsi tällä kertaa tutustumaan?

Minä jos joku tiedän että mustavalko-tuutuleiden lajityypillisen käytöksen havainnointi ja luokitettelu on äärimmäisen haasteellista hommaa ja siihen menee aikaa. Sinun Tuutuli on kuitenkin ehkä vielä vähän ujo ja nuori :)

ella kirjoitti...

L-L: Samaa minäkin arvelin, sillä tuutulit ovat kovin arvoituksellinen ja monimuotoinen laji. Onneksi lajin havainnoinnille omistautuneita henkilöitä on paljon. Kenties jonain päivänä on olemassa edes hatarasti kattava kartoitus alalajeista höpötuutulista salatuutuliin ;D

Nessu ja Maiselmo kirjoitti...

Haha, kyl meilläkin peiton päällä eläimet nukkuvat, että joitakin leluja/luita nyt sinne peiton alle viedään. =D

ella kirjoitti...

Nessu & Maiselmo: Peiton alla onkin loisto jemma! Ehkäpä siis piilottajakin käy toisinaan peitteissä mönkimässä :D

Jenni kirjoitti...

Koeta kestää, Unna! Ihmisistä tuutulit ovat vaan niin ihania, ettei niitä voi olla kuvaamatta ja häiritsemättä. :) On kyllä varmasti rankkaa olla niin kaunis ja suloinen tuutuli päivästä toiseen!

ella kirjoitti...

Jenni: Elämä söpöilevänä nököstiininä on yllättävän rankkaa ja haastavaa. Täytyy mm. loikoa selällään lattialla ja sanoa välillä "mnjeh!", jotta saisi ylimääräisiä maksanaksuja. Tämä muodostaakin tuutuleiden toiminnan perusprosessin, jossa tuutulit muuttavat erilaisia liha- ja kala-aterioita puhtaaksi söpöydeksi. Toiminta on siis tärkeydeltään rinnastettavissa kasvien yhteyttämiseen.

Katjusha kirjoitti...

Noihin pikku kolosiin ja pesiin olisi ihana itsekin käpertyä. Niissä on varmasti niin lämminkin!

ella kirjoitti...

Katjusha: Niinpä, ollapa itsekin kyllin pikkuinen moiseen :) Mielestäni on muutenkin hauskaa ajatella, miten erilaisena kissankokoiset (ja vielä pienemmätkin) pikkuotukset maailman näkevät.

tuutäti kirjoitti...

Nytpä arvaankin! Palvelusväen kännykkä onkin ollut Tuutulin luolaston perillä jemmassa. Nyt ymmärretään täälläkin. Ja Tuutuli hekottelee!

ella kirjoitti...

Myös kännykän äänettömälle laittaminen voi hyvin olla näppärän tuutulieläimen ansiota. Puhelimessa puhuva kansalainen heiluttaa pelihuiskaa laiskasti!

tuutäti kirjoitti...

Kuulunee samaan sarjaan kännykän laturinjohdon pätkiksi puremisen kanssa. Eivätpähän kansalaiset soittele, kun eivat saa akkua ladatuksi. Arvoisa Vappu on näin tehnyt jo kahdesti!

ella kirjoitti...

Vappu taitaa nämä hommat! Töpöttelin neuvostasi kirjahyllyn öljyllä ja tänään myöskin sen Ikean peilikehyksen. Täytynee piakkoin postata aiheesta blogiinkin... :D

tuutäti kirjoitti...

Arvaan, että tuutulieläin oli auttamassa, mikäli käytit sitä herkkuöljyä! Siis parafiiniöljyä.

ella kirjoitti...

Oikein arvattu, ja namia oli!