perjantai 4. maaliskuuta 2011
Kyläilyn ilot
Valtakunnassa kestittiin vierasta, joka olikin tuttu. Kyseessä oli Unna Tuutikki Penninrahan mielisukulainen, tätikissojen altis palvelija Tuutäti, joka syöttää hirvenlihaa kädestä. Siitä hänet parhaiten tunnetaan.
Kestitseminen oli tosin heikonpuoleista, mutta ainakin kelpo peti kyläilijälle tarjottiin. Unna oli tästä oivallisesta kiitoradasta innoissaan ja toi Ikea-hiirenkin kanssaan leikkimään.
Viikonloppuna saapunee uusi vieras, jolloin kiitorata jälleen avataan. Nähtäväksi jää kelvanneeko kuitenkaan leikkeihin, kun vieraskin on oikeasti vieras?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 kommenttia:
Vastapedatut pedit on kissoja varten luotu. Se on selvä se :D. Tutun näköinen Ikea-hiiri seikkailee teilläkin...
Tuo peti oli nukkumisen jäljeltä täysin siisti, mutta muuan kissa mylläsi sen tuohon kuntoon...
Ikea-hiiressä on osattu suunnitella jotakin harvinaisen oikein :) Tätikissojen luona ruskea ja harmaa Ikea-hiiri nauttivat suunnatonta suosiota toiselta kissalta ja yhdeltä koiranpennulta, joka kuulemman kanniskelee hiirulaista suussaan hyvin varovaisesti autuas ilme kasvoillaan :D
Voi söpöläistä! Ihana on kyllä tuo Unnan turkki. Seuraavalla Ikean reissulla tännekin on varmaan saatava tuollainen hiiri.
Etenkin viimeisessä kuvassa on perin Tuuttimainen söpöysilme :)
Ikea-hiirtä kannattaa ehdottomasti testata. Se riemu maksaa vain euron ja hiirulainen kelpaa varmasti vaikka tuttavien kakaroille, mikäli prinsessat ja kuningattaret sille nyrpistävät nenäänsä :) Blogin alkutaipaleelta tosin käy ilmi, ettei Ikea-hiiri heti alkuun ollut aivan näin ihana Unnasta.
Minä olen ikävä ja omista kaksi ikea-hiirtä (vai råttaa?), mutta kissat eivät pääse niihin käsiksi, kun hiiret asuvat makkarin hyllyssä.
Mustilla on vielä asiaa:
Moi Unna! Mä oon reenannu ahkerasti, ooks huomannu? Lisäks tuli kysymys joltakulta ihmiseltä et saaks se liittyä joukkueeseen: http://saaripalsta.blogspot.com/2011/03/aurinko-aurinko.html
Mä en uskaltannu luvata ku sä oot Päävalmentaja.
MUSTI
Tuutusella ja hiirellä on mukava peti. :)
Saila: Råtat ovat aika isoja, muistelen nähneeni hyllyssäsi juurikin näitä hiirulaisia kurkkimassa. Somiahan ne ovat, eikä meilläkään kaikki pehmoeläimet Unnan ole ;D
Musti:
Hyvää treeniä, näkyy et otat harjottelun tosissas!
Kyllä mun mielestä saa osallistua kaikki, jotka vaan malttaa treenata tarpeeks. On kuitenki kyseessä melko tuore laji nii osallistujia on vielä sikski vähän. Suomen olosuhteet ku on vähän mitä sattuu joskus ton auringon kanssa, niin ei voi tarpeeks korostaa kuivaharjottelun merkitystä aurinkotreenin lisäks. Ite treenaan joskus jopa ihan pimeessäki!
Terkuin Unna Tuutikki
Sirpa & Kollo: Satunnainen peti on mitä erinomaisin seikkailupaikka Tuutusesta :)
Pusipusi Unna-neito! Mä heräsit just iltaunilta ihailemaan sun söpöyttä. Voisin kellahtaa uudestaan unille sun viereen ♥
Mut ekaks porsaankylkiviipale-iltapalaa!
RANSU
Ransu: Kelpais mulleki tommoset iltapalat! Täällä ei tarjoilla ku nappuloita ja vettä. Kostoks ryöstän verhonnipsuja ja täppäilen niitä sohvan alle. Pörrösiä unia <3
Terkuin Unna Tuutikki
Osaa ne niin nauttia ihmisen pedissä!
Ja on muuten kaunis pussilakana. Tulee aivan mieleen mun lapsuuden täkki.
Kyllä Tuutunen on ihana. Ja leikkisä. Ja onneksi olemme jo melkein tuttuja, tietty välihän on kuitenkin pidettävä. No, yöllä Tuutunen hiukan hilpaisi kiitorataa pitkin kiipeilypuuhun. Tuo Ihana Tilkkupussilakana on ehkä vuodelta 1973 ja se ostettu Kuopion Sokokselta. Ei niitä enää saata siellä olla. Ihan vaan tiedoksi. Mainio, vaikkakin nykyisiin täkkeihin pienehkö kooltaan.
Katjusha: Minustakin tuo kirjavainen tilkkupussilakana on ihana! Ja sopii oikeastaan minkä tahansa maatiaiskissan väritykseen :)
Tuutäti: Kiitos lakanatiedoista :D Välimatkaa on Tuutusen pidettävä, koska et tällä kertaa tarjoillut lihapaloja kädestä, vaikka kissaneiti jaloissa kiertelikin.
Lähetä kommentti