keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

Viimeinen silaus

"Siitä uupuu jotakin..."

Viikonloppuna teetettiin ja asennutettiin korskea trofee linnan sisäänkäynnin yläpuolelle. Trofeena komeilee tietenkin Unna Tuutikin mielikala, silakka, sillä millä muulla sisustukseen (vai ulostukseen, onhan trofee periaatteessa linnan ulkopuolella?) saataisiin viimeinen silaus? Silavallako?

Nyt sopii tepastella.

Trofee tuli ehdottomasti tarpeeseen, sillä muuan rakennustaidetta ilmeisesti tuntematon kolli ehti jo arvella Linnaa häpeällisesti bordelliksi... Herran jestas, kyseessähän on Castle of Kitteh-lot! Myös kummitätikissat Lyyti ja Vappu arvostavat kovasti sisustukseen valittua perinteistä maurikunnaslaista linjaa. Ilmeetkin ovat hyvin arvostuneet.

Jalatonta arvostusta.

8 kommenttia:

Sirpa kirjoitti...

Totta kai hieno linna vaatii oven ylle trofeen ja Unnalle juuri aiheeltaan sopivan. :)

Kollolla jos olisi linna niin oven yllä olisi perhonen tai lintu - Kollolle ei kannata linnaa rakentaa pahvista, kun kissa muokkaisi heti seiniä hampaillaan. :(

Kummitätikissat ovat kuvassa hyvin arvokkaan oloisesti. :)

ella kirjoitti...

Kollon värisukulaisella, Vappu-kissalla on muuten juuri samat taipumukset pahvin työstämiseen.

Vapun vaakunaeläimenä voisi olla saaliiden perusteella joko tirppalintu tai päästäinen, Lyytillä ehkä kärpänen tai kastemato :D

Sirpa kirjoitti...

Kissoista löytyy monentyyppisiä kulinaristeja. :)

Mayo kirjoitti...

Arvostuneet ovat ilmeet arvokkailla tädeillä : )

ella kirjoitti...

Kyllä kypsässä kuuden vuoden iässä jo kelpaa arvostella, arvostaa ja arvuutella, tuumivat arvoituksellisuuteensa tyytyväisen tädit :)

Musta ja Harmaa kirjoitti...

Me ei varmaan ikinä saaha mitään noin hienoo. Okei, on siihen syykin. Koska me ei kumminkaan käytetä mitään joka ois suunniteltu meille. Hähähä!

ella kirjoitti...

Ymmärrän, mutta se onkin vähintään kohtuullista kostaa käyttämättömyydellä ja ylenkatseella kansalaisille se, että saa liian vähän ja harvoin kaikkee hienoo ;D

Mamma N kirjoitti...

Vau. Hieno :)