Helteestä huolimatta kissaneidin kerkeät käpälät tapailivat tänään pitkän tovin uusia leluja. Sopii arvata, kumpi kuvan lelupareista oli suuremmassa suosiossa...
Raksupallo oli toki yön aikana tyhjennetty, mutta hauskaa se ei missään nimessä ollut ja siksi muutama raksu olikin jätetty jäljelle mielenosoituksellisesti. Kyllähän tuota henkensä pitimiksi pyörittelee.
Päivän hittituote oli kuitenkin muovinen rinkula, joka putosi mehupullon suulta. Kyllä kelpasi vuoroin neppailla menemään ja piilotella mattojen alle! Vanhaa klassikkoa, pussinsulkijaa, ei tietenkään yksi muovirenksu pysty syrjäyttämään etenkin, kun pussinsulkija-apaja on niin paljon mehupullonsuurenksuapajaa riittoisampi. Pussinsulkijoiden viehätystä lisää entisestään, että kyseiset leikkivälineet julmasti riistetään pois aina, kun Tuutti on jalomielisesti vapauttanut ne tavanomaisista tehtävistään.
Tämän riehakkaampaa kontaktia ei Ikea-hiirulaiseen ole otettu vahingossakaan. Tuutti torjuu kohteliaasti kaikki leikin yrityksetkin poistumalla vähämielisten hiiren heiluttelijoiden läheisyydestä pikimmiten.
4 kommenttia:
Kollostakin ei-alunperin-kissalle -lelut ovat mieluisimpia. :) Lankarullan hylsyt, korkit, foliopallot ja muu pikkutavara ovat Kollon mieleen.
Kissoilla on oivaltamisen iloa.
Usein paras lelu tosiaan on se, mikä ei ihmisestä ole lelu ja kissakin näkyy sen tietävän... Monesti olen nähnyt Tuutin pinkaisevan yhtäkkiä jonkin pudonneen pikkuesineen perään ja sitten pakoon (=eteiseen leikkimään) se hampaissaan, ettei uutta aarretta heti otettaisi pois :D
Jep, ostolelut eivät ole mitään itse keksittyihin verrattuna.
Kiva blogi, liityin lukijaksi :)
Furensic Evidence: Kiva, jos tykkäät! :)
Kissan itsekeksimille leluille häviävät yleensä myös luvan kanssa annetut lelut paitsi tietenkin ne ihanaiset foliopallot. Meillä tosin on harmittavasti pelivälineitä syövä sohvanalunen, josta aina siivouksen yhteydessä löytyy pallo jos toinenkin... :D
Lähetä kommentti