tiistai 20. heinäkuuta 2010

Terveisiä Lyyti-tädiltä

Tuutin kummitätikissa Lyyti muisti kummityttöään kuvaterveisin. Tuutista tämä on sikäli hämmentävää, että mikäli kuukauden takaisen vierailunsa oikein muistaa, juuri Lyyti piti pikkukattia kovassa kurissa ja muisti ahkerasti näyttää tulokkaalle soveliaan paikan (sohvan alla).

"Katinkontit minä sille mitään terveisiä lähetän..." tuumii Lyyti-täti.

Kuvassa Lyyti-täti ulkoilee huomattavan innokkaasti ja urheilullisesti. Lyytillä on hämmentävä taito kiertää valjastelulankansa pienimpiinkin esteisiin pihalla ja maata sitten onnettomana paikallaan vapauttajaansa odotellen.

Tuutin ollessa kylässä Lyyti tosin pyrki ulkoilemaan hieman liiankin vihmerästi ja pinkaisi useamman kerran oven raosta metsään karkuun. Saattoi kuvitella, kuinka kissa olisi halunnut kiljua mennessään dramaattisesti "Jos rakastaisitte minua, niin hakisitte minut takaisin!!" Metsästä Lyyti antoikin sitten aina kiltisti kiinni ja kehräsi sylimatkan takaisin sisälle... Näiden kohtausten raportoidaan loppuneen Tuutin lähdön jälkeen eli ei jää paljon arvailun varaan, mistä ne johtuivat.

4 kommenttia:

tuutäti kirjoitti...

Lyyti harrasti viikonloppuna ulkoilua maaten sisällä kerrossängyn yläpedillä koko päivän. Ulkona olisi ollut +27 astetta, sisällä viileämpää. Vain jääkaapin avausääni tai kalanhaju sai sen laskeutumaan lattiatasolle. Miksiköhän?

ella kirjoitti...

Välillä on otettava annos nokkaunibensaa, jotta jaksaa tutia yläpedillä kylliksi :)

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Kollo tekee samaa eli naru jää kissan eestaas ryntäillessä kiinni jonnekin ja kissa on onnettoman näköisenä, että vapauta mut heti.

ella kirjoitti...

Voi Kolloa :) Liikkumavapauden rajoittumista on kätevää ilmaista myös itkemällä ja parkumalla kansalaisia avuksi, kun antavat kissaparan moiseen pulaan joutua.