Sinä hetkenä maailmassa oli vain kaksi: juusto ja kissa.Eräät maidosta juoksettamisen ja maitohappokäymisen avulla valmistetut kiinteät elintarvikkeet ovat nousseet valtakunnan toiveruokalistalla liki silakan veroiseen asemaan. Emonsa hoivista muutettuaan Tuutti ei nimittäin lempinimestään huolimatta perustanut pitkään aikaan mistään maitoherkuista.
Seuraavissa kuvissa ei ole kyse tarkoituksellisesta saati lavastetusta kissan kiusaamisesta. Onneksi muuan aktiivinen kansalainen oli silti valppaana paikalla kameroineen, kun eräs pieni kerjäläinen kapsahti sohvan käsinojalle kesken iltapalan juustoleipää tavoittelemaan.
Yltäisinkö paremmin vasemmalla...
... vai oikealla käpälällä?
10 kommenttia:
Kissoilla on hyvät työvälineet (kynnet) herkkujen poimimiseen ulottuville. :) Kollo kauhoo jogurttia mukin pohjalta tassuilla, kun pää ei mahdu mukiin.
Heh, tuollaista jugurtin syöntiä en ole nähnytkään! Jugurtinhimoiset kummitätikissatkin vain siivosti lipsivät purkin reunoilta sen, minkä yltävät, mutta Kollo onkin sitten astetta kekseliäämpi herra :)
Meilläkin Juuso tykkää nykyään juustosta :D Ennen hieman yli vuosi sitten aloitettua laihista eivät juustot yhtään kiinnostaneet, mutta sen myötä alkoivat ensin maistua rasvaisemmat juustot ja viimein herra on alentunut jo siihen pisteeseen, että meillä yleensä käytössä olevat kevytjuustotkin uppoavat :D Muita maitotuotteita (voita lukuunottamatta)Juuso ei suostu syömään, vaikka joskus olenkin yrittänyt tarjota ties mitä, että saisi vähän ylimääräistä kalsiumia...
Meilläkin juustot alkoivat todella hiljakseen maistua, ja niiden suhteen Tuutti onkin ollut melkoinen kulinaristi: valkohomejuusto ja kermajuusto olisivat joka päiväistä ruokaa, jos kissa saisi päättää. Sen sijaan esimerkiksi Arkijuuston ensimmäiset siivut eivät kelpaa vieläkään :D
Juuston lisäksi maitotuotteista on maistunut puoli teelusikallista kuohukermaa ja tätilässä ollessa myös täysmaito, kun muutkin kissat sitä joivat. Onneksi ns. oikea ruoka maistuu Unnalle mainiosti, vaikka onhan se kiva, kun on jokin erikoisherkkukin olemassa erikoishetkiä varten :)
Naukulan likat haluavat tietää: "Onnistuitko? Saitko juuston käpälääsi?"
Syöjä sai pitää leivänpäällisensä muutamasta onnistuneesta täppäyksestä huolimatta. Toki lopulta kuvauspalkkioksi oli annettava palanen juustoa kelpo kisulle. Se oli melkein yhtä hyvää kuin itse leivältä pihistetty! :D
Sama tyyli meilläkin, mutta kun annan juustopalan maistettavaksi, sitä vain nuolaistaan. Täytyy kuitenkin varmistua, että mitä se emäntä syö.
Ihanat tavoittelukuvat : )
Teillä on siis viralliset hovimaistajat, ettei emäntä vain tulisi myrkytetyksi! :D
Toinen kummitätikissoista on tuttavapiirissä miltei kuuluisa "mitäs söit?" tarkisteluistaan: kyseinen kissa työntyy estottomasti nuuhkimaan jopa vieraiden suuta ja hengitystä (etäisyys kissan nenän ja vieraan suun välillä on tällöin max. 1 cm), mikäli arvelee näiden syöneen jotakin makoisaa... Selitä siinä sitten, että "sen mielestä olet syönyt jotain hyvää!" :D
Saitkos sen? Ja kummalla oli helpompaa?
Oikea käpälä oli ehdottomasti parempi, koska se jäi voileivän pitelijältä ns. sokeaan kulmaan ja täten isku oli vaivihkaisempi ja yllättävämpi ;D
Lähetä kommentti