Tammikuun puolen välin tienoilla Tuuttia sai ensimmäisen kerran silittää sen ollessa puolihorroksessa. Sitä edeltäneet kaksi kuukautta pikkukatti olikin pakoillut lähestymisyrityksiä enemmän tai vähemmän, eikä sitä sitten väkisin yritettykään sylitellä. Omaehtoisena otuksena Tuutikki kyllä saattoi tulla syömään lihapaloja kädestä tarjoiltuna ja ajautua leikittäessä hyvinkin lähelle leikittäjäänsä, mutta kaikenlainen käsittely oli ehdottomasti epäilyttävää, minkä vuoksi neidin sukupuolikin säilyi epävarmana aina sterilointiin saakka.
Tuutti "3 kk ja risat" valmiina ottamaan huiskalta luulot pois!Melko vähällä harjoittelulla Unna oppi hakemaan silityksiä ihan itse, ja nykyisin neiti onkin kaikkialle seuraksi tuppaava hyrinäkone. Meluisat vieraat saavat kissan edelleen vetäytymään, eikä pienenä syntynyttä kuljetuskoppakammoa ole vielä täysin selätetty, mutta eiköhän näissäkin asioissa hiljalleen opettelemalla edetä.
2 kommenttia:
Unna on tottunut hyvin ihmisseuraan. :) Ahkera leikittäminen ja kädestä syöttäminen ovat varmasti auttaneet.
Mahdollisimman pakottomasti olikin tarkoitus pikkukissaa kesyttää etenkin, kun kaikenlainen pakko on tälle omaehtoiselle otukselle hirvitys. Totuttelua varmasti helpotti myös se, että varovaisuudestaan huolimatta Unna on ollut alusta alkaen luonteeltaan erinomaisen utelias ja virkeä otus :)
Lähetä kommentti