Muhkea minttu ennen operointia.Kerran aiemminkin blogissa nähty kissanminttu on kasvanut niin mittavasti, että kansalaiset näkivät parhaaksi napsia osan kuivamaan ja säilöön. Nyt kun vielä keksisi, minne mintut pitäisi laittaa kuivumaan niin, ettei mestarivaras Penninraha niitä kaikkia tuoreeltaan pistele massuunsa.
Kaikkiin kuviin ei tarvitse kissaa houkutella. Parturoitu kasvi (vas.), lehdykät ja narkomaani Penninraha.Saksin kasvista melko varovaisella kädellä pois ensin vanhat, kuivahtamaan rupeavat lehdet puskan sisäpuolelta ja sitten pisimmät latvat, jotta minttu haarautuisi ja tuuhenisi hieman hillittömän pituuskasvun sijaan. Enemmänkin olisi varmaan ollut vara leikata, mutta ehtiihän sitä myöhemminkin. Kolme pientä mutta paksuvartista latvaa tökkäsin toiseen ruukkuun juurtumaan, sillä entinen alkaa käydä jo nykyisillekin asukeille ahtaaksi.
11 kommenttia:
Jopas nyt on Tuutusella kissanminttuisat päivät! Siellä vain odottelee ihanassa tuoksussa saaliin kuivumista! Mikäli kuvatuspaikka on tarpeeksi tassujen ulottumattomissa.
Kummitätikisut lähettävät terveisiä: viikonloppuna siivotessa löytyivät sekä violetti että vaaleanpunainen pompppupallo! Ihanaa peliä riitti aamuyölle!
Tänään on satanut koko päivän silkkaa vettä. Otto-poika oli vissiin istunut asiaa ihmettelemässä terassillaan suurimman osan päivästä, kovin oli turkki kostea. Vaan ei toki vielä märkä.
Otto-poika ei liene huomannut, että sisällä hirsihuvilassa olisi kuivempaa...
Ihanaa, että suosikkipomppupallot löytyivät. Ainakin toiselle tätikissoista, nimiä mainitsematta, tekee extra urheilu pelkkää hyvää!
Voin kuvitella pikkuisen pörröisen Oton ihmettelemässä sadetta ja kenties huomaamatta, että samalla kastuu ;-D
Ihanainen Tuutikki, pitkänenäinen kissaneito! <3
Niin juuri, eihän Ottokaan IHAN KAIKKEA voi aina huomata :D
Neiti Tuutikki puolestaan vastaa, että venyisi omakin nenäsi, jos noita minttuja nuuskuttelisit!
Onhan se Otto vissiin pikkuisen pöljä, koira kun on, mutta minkäs teet. Ja Sailalle tiedoksi, että pikkuinen pörröinen Otto-poika on jo aika iso, ikää liki 5 kk ja painoa huikeat 18 kg. Mutta pentu mikä pentu.
Tuutäti: Pöljempi kuin edeltäjänsä, mutta ilmeisesti onneksi myös muuten leppeämpi. Tuolla kasvuvauhdilla Otto-poika taitaa hurauttaa Tuutädistä kiloissa edelle alta aikayksikön! :D
Ihanalta Pikku-Otto kuulostaa <3
Pitänee pysyä erossa kissinmintuista, nenäni on jo ihan tarpeeksi pitkä! (Siksi käytän hymiöitä joissa on nenä)
Oma viljelmä! Missäs se teillä kasvaa? Lukitussa vitriinissa? Kuinka ikinä noinkin taitava kepulikatti jättää sen rauhaan?
Saila: Tuutädin täytynee siis lähetellä Otto-koiran faniklubin mieliksi uusia kuvia blogiin laitettavaksi ;D
Naukulan Mamma: Kissanminttu on saanut olla aivan rauhassa tiskipöydällä. Lattialle nostettuna se kiinnostaa kuten mikä tahansa muukin kasvi, muttei villitse välittömästi. Vasta "rikki menneet" kasvinosat eli esimerkiksi murskatut lehdet houkuttavat Unnaa tosissaan :)
Oho. Vaikka namit haistetaan kaapista, suljetusta pussista?
Namikepponen tuli kyllä todellisena yllätyksenä kansalaisille. Samoin kissanmintun rauhaan jättäminen, vaikkei Unna mikään kukkaterroristi ole ollut muutenkaan. Mitä nyt pienempiä taimia maistellut, isompiin kasveihin kiivennyt ja keskikokoisia härkkinyt käpälällä, kun kansalaiset eivät ole kissaa kylliksi huomioineet...
Lähetä kommentti