Nääntyvän kissan kuolonkorinoita.Neiti Penninraha selvisi tilanteesta fyysisesti vahingoittumattomana, mutta henkiset arvet ovat syvät. Mihin kissa voi enää luottaa, jos perustarpeidenkin tyydyttäminen tuottaa kansalaisille näin suuria vaikeuksia?
maanantai 30. elokuuta 2010
Pula-aika
Tänään koitti pula-aika. Aamupalaksi nautittiin vielä rauhallisesti Mjau-tölkin viime rippeet, mutta sitten: tragedia! Kaapissa ei ollutkaan enää uutta tölkkiä. Elämän yltäkylläisyys oli vakavasti uhattuna usean tunnin ajan ennen kuin kansalaiset selvisivät kauppaan valtakunnan muonavarantoja kartuttamaan. Kelvotonta hidastelua, kommentoi tuntien piinasta pahiten kärsinyt Unna Tuutikki Penninraha.
Nääntyvän kissan kuolonkorinoita.
Nääntyvän kissan kuolonkorinoita.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
17 kommenttia:
Huoh. Ihmisiä saa aina olla valmentamassa!
Mua ei kyllä vakuuta noi kuolonkorinat! ;-D
Neidillä on pikkasen pyöreässä masussa varmaan vararavintoa ja ilme vaikuttaa enemmänkin päikkäreillä köllöttelevää neitoa. Mutta, tietysti, ihmisen on aina syytä pitää huolta siitä, että jos oma ruokakaappi onkin tyhjä on kissan oma kaappi täysi. Miksi ottaa kissaa jos sitä ei palvo ja hemmottele...?
Luulin, että vähintään kuolen! Ja mitäs peliä se semmonen on, että alkuosa aamupalasta on lammaspaloja kastikkeessa kissanpennuille ja loppuosa jauhettua naudanlihaa hyytelössä? Eipä juuri makuhermoja hivele!
Terkuin Unna Tuutikki
Saila: Ei ehkä vakuuta nuo korinat ketään muutakaan ;D Palvontaa silti riittää, ja niin kyllä oikeasti ruokaakin :)
Nääntyvän kissan korina kuului tänne asti. ;)
Mutta onneksi sait kuitenkin masun täytettä.
Pörrömassua on täytettävä säännöllisesti, jotta se pysyy sopivassa kuosissa: pehmeänä ;D
Vaikkei nyt aivan kuolonkorinaa, niin dramatiikkaa kyllä alkaa löytyä, jos evästä ei kuulu totuttuun aikaan. Tuloksetonta keittiöpyörähtelyä seuraa ensimmäisenä vimmainen huonekasvinyrkkeily.
Apua! Teillä on tosissaan ollut dramaa... Onneksi tilanne korjattiin pian.
Totta totisesti oli draamaa, sillä muuten hyväkuntoinen kissahan kuolee käsiin heti, jos aamupalaa on ruokalusikallinen vähemmän kuin tavallisesti ;D
Voi, minkä teit. Nyt hänet pitää viedä terapiaan toipumaan kokemuksesta.
Meilläkin tuli makuuhuoneen oveen melkein reikä tänä aamuna, kun en noussut riittävän nopeasti : )
Onneksi tilanteesta selvittiin! :) Kissalle tiukka paikka, jos ruoan määrässä tai laadussa tapahtuu muutoksia tai ruoka myöhästyy, hui.
Mayo: Syyttävä kissankatse sen kertoo: "Olet epäonnistunut surkeasti, ihminen. Olen pettynyt."
Sirpa & Kollo: Täpärälle meni, mutta ehkä sain hieman anteeksi, kun Hänen Korkeutensa iltaruoka sentään tarjoiltiin ajallaan ;D Muuten Unna onkin kiitollisen "hyvä syömään" ja miltei kaikki maut maistuvat, kunhan ei mitään pateeta tyrkytetä.
I know the feeling. Mutta me oltiinki ilman raksuja kaks (2) päivää. Näin mun elämän filminauhana. Sielä mä leikin pentuna keittiössä... Oli tunneista kyse.
No meil oli raksuja, mut ei niitä voi aamupalaks tai iltaruuaks syyä, kun ne on iltapala. Kyllä mullakin jo silmissä vilisi, kun olin ihan aliravittuna melkein koko aamun! Pitäsköhän meiän huonosti syötettyjen perustaa joku yhistys?
Terkuin Unna Tuutikki
Meilläkin on eväät loppu. Anni joutuu tänään tyytymään kanan siipiin (jota se ei tajua kun niissä on luuta), kun kaikki muut on loppu, tai on meillä jauhettua hevosta mihin ei todellakaan kosketa pitkällä tassullakaan. Eilen kävin lihakaupassa, mutta siellä ei ollut kun luisia lihoja ja jauheita, joita kumpaakaan Anni ei syö! Torstaina vasta pääsen toiseen lihakauppaan jossa toivon mukaan on myös lihaa paloina. En vielä tiedä mitä huomenna syödään, ällöttävää heppaa vai huonoa märkäruokaa.... Raksua sentään on.
Oi Annia :) Moni kissa varmasti pitäisi ainakin kanansiipiä herkkunaan. Jauhelihaa ostin kerran tarjouksesta Tuutille, ja melkoisen tovin katti ihmetteli ennen kuin yhdisti mössön syömistarkoituksen kanssa :D
Oli varmaan kamalaa - vaikka ei me Ossun kanssa taideta kunnolla ymmärtää, kun meille ei jostain syystä tuo sapuskapuoli ole niin hirmu tärkeää. Syödään raksuja just sen verran ettei oo enää nälkä, märkäruokaa ei ikinä syödä kaikkea mitä kupissa on. Lopuks mä aina kaavin mielikuvitushiekkaa niiden tähteiden päälle.
Fusku
Sapuska ei ole tärkeää? No johan ootte poikia! Kiva silti, että tekin välillä kommentoitte. Komeita kolleja ei oo koskaan liikaa.
Itekin kaapasen ruuat piiloon pahan päivän varalle, jos on jotakin niin ällöö, että mieluummin oottelisin parempia eväitä. Ei paljon auta.
Terkuin Unna Tuutikki
Lähetä kommentti