lauantai 3. elokuuta 2013

Indikaattorinenän salat ja nenän lyhyt historia

 Basaaristin konservatiivisen kokovaaleanpunainen nenä.

Alusta alkaen Unna-neiti on osoittanut olevansa varsin nenäkäs tapaus. Nenä edellä on mentävä niin kynttilään kuin kiukaaseenkin vaatekomeroista ja pölyisistä nurkista puhumattakaan. Nenään tarttuneen nöyhdän määrä on suorassa korrelaatiosuhteessa päivittäisen tutkimusmatkailun määrän kanssa. Myös kissan innokkuus on suoraan indikaattorinenästä tarkistettavissa. Kalpea vaaleanpunainen kertoo vain vähäisestä innosta, mutta intensiivisen pinkillä nenulla varustettu kissa on kiihdyksissä.

Nenän täydeltä nöyhtää.

Jo kansalaisten hoteisiin muuttaessaan kissanpentu kolhi käkättimensä matkalla ja näyttelikin sitten viikonpäivät mustaläikkäistä nenää. Pentukuvasta on havaittavissa jälleen eräs indikaattorinenän erikoisominaisuus. Oikealla puolella oleva arpi ärtyy ja helahtaa punaiseksi stressin seurauksena. Nenän perusteella kansalaiset viimeistään ymmärtävät kohdelleensa järkyttävästi kaltoin kissaparkaa ja paapovat nöpönenää taas hieman aiempaa palvelualttiimmin.

"Ahistais."

16 kommenttia:

Mamma N kirjoitti...

Viimeisestä kuvasta on tosi pitkä matka! Ihana nenä ja ihana tarina. Snif.

Saila kirjoitti...

Unnan kaikkiin erinomaisiin ominaisuuksiin kuuluu siis myös erehtymätön indikaattorinenä! Voi pientä ♥

ella kirjoitti...

Viimeisestä kuvasta on tosiaan tultu pitkälle, onneksi <3 Söpöhän se nenänomistaja on kuin vietävä, mutta kyllä elo on niin paljon leppoisampaa kesyn kissan kanssa :)

ella kirjoitti...

Saila kerkesikin väliin :) Unnan erinomaisuus jatkuu ehdottomasti aina nenänpäähän saakka!

Taru kirjoitti...

Voi pikkuruista, pelokasta Unnaa♥

Indikaattorinenä
on kyllä kätevä. Meillä Börje on varustettu moisella ja se jaksaa täti-ihmistä ilahduttaa väriskaaloineen joka päivä!

eritoten muuten pidän kuvasta nöyhtää nenän täydeltä, siinä on tekemisen maku ;)

ella kirjoitti...

Börjekin on siis hienosti erikoisvarusteltua laatua! Kauhean näppärä tuo nenäindikaattori onkin ja helppokäyttöisempi ja hyödyllisempi kuin yksikään sääasema :D

Myrsky ja Minna kirjoitti...

Voi tuota pikkuista Unnaa ♥ Onneksi ei enää ahista!

ella kirjoitti...

Myrsky & Minna: Maitopurkkiin mahtuva rääpäle oli surkuhupaisa tapaus, mutta hyvä kissa siitä on tullut <3 Nykyisin ei ahista juuri muu kuin koppamatkailu ja eläinlääkärit, mutta arki sentään on letkeää :)

Zepa kirjoitti...

Oho, onpa söpön nenun seurana melkoiset silmät alimmassa kuvassa! Mitäs tässä muuta kuin sydämiä sydämiä, Unna on kaikkineen neidoista suloisimpia!

Herra Harmaalla väriä vaihtaa innostuksen mukana lähinnä tassunpohjat :-)

Elina kirjoitti...

Muiskunenuli! ♥

sea kirjoitti...

Onkohan se pinkkinenien oikeus, muuttaa väriä mielen mukaan? Annin nenu nimittään myös tummenee kun jotain erikoista tapahtuu. :)

ella kirjoitti...

Zepa: Typykäinen on siinä toista päivää uudessa kodissaan ja ehdottoman kauhuissaan aamupalatarjoilusta _IHMISELTÄ_. Saatat arvata, ettei kesyyntyminen vielä oikein ollut vauhdissa :D

Elina: Pusuteltava on koko nassu :)

Sea: Hyvin todennäköistä, että kyseessä on vaaleanenäisten etuoikeus. Kiihtynyt verenkierto ei varmaankaan erotu yhtä hyvin tiilenpunaisesta nenusta, saati mustasta?

Mirene kirjoitti...

En ole koskaan aiemmin kommentoinut, vaikka jo pidemmän aikaa olen nauranut blogin teksteille ja ihaillut söpöjä kuvia. Mutta ihanan humoristinen blogi, tykkään kirjoitustyylistäsi!

ella kirjoitti...

Mirene: Mukavaa, että astuit esiin kommenttiboksissakin! On aina hauska kuulla, jos joku tykkää blogista :)

AnnaS kirjoitti...

Meiltäkin löytyy yksi pinkkinenäinen.
Sulo sotkee nepsunsa harva se päivä ruokaan, jolloin indikaattorinenä saa uusia sävyjä. Sievät kissatytöt kuten Unna, eivät varmastikaan tee niin.

ella kirjoitti...

AnnaS: Voi Suloa <3 Tämä sievä kissatyttö on niin kova syömään, ettei haaskaa murentakaan nenän päälle. Eihän nenällä edes maistella! :D