maanantai 12. elokuuta 2013

Diplomaattista lahjontaa

 "Nää on mun ja muut on teiän."

Palkkioksi siitä, ettei Unna Tuutikin tarvinnut matkustaa tätilään tälläkään kertaa kansalaisensa mukana, osoitti neiti Penninraha tätikissoilleen vietäväksi kolmanneksen Mjau-nälänhätäänsä hankitusta Carny-valikoimasta. Neiti itse arvosti muonaa, vaikka suureksi yllätykseksi se olikin pateemuotoista, eikä totutussa "paloja kastikkeessa"-mallissa. Kansalaiset jännittivät kuitenkin turhaan, kelpaako koostumus, johon ei ole juuri koskettu sitten pentuaikojen. Kelpaa.

Nuuh!

Minkäänlainen patee ei kuulu tätikissojenkaan ruokasuosikkeihin, mutta hämmästyttävästi ainakin ensimmäinen tölkillinen on kissojen massuihin uponnut. Jopa syömisistään huomattavan tarkka Vappu on malttanut mutustaa  muhjua ennen aamu-ulkoiluaan kaikkiruokaisesta Lyytistä puhumattakaan. Nähtäväksi jää, onko kyse vain uutuuden viehätyksestä vai maistuuko eväs jatkossakin.

Usein Vappu ehtii syödä aamiaisestaan vain nokareen ennen ulos lähtöä. Tässä toisin.

7 kommenttia:

Saila kirjoitti...

On aina yhtä jännittävää, kelpaako ruoka vaiko ei :-D

Me Like kirjoitti...

Niin tuttua tuo jännitys.. uudet ruoat eivät kyllä meillä yleensä ikinä kelpaa

Zepa kirjoitti...

Hyvillä arvauksilla eteenpäin kissojen ruoka-asioissa, niin aina...

Myrsky ja Minna kirjoitti...

Lahjahevosen suuhun ei saa katsoa. Näin neuvotaan ihmisiä. Kissoilla on kuitenkin toiset säännöt...

Mutta erittäin kiva että tuliaiset maistuivat!

Mamma N kirjoitti...

Täytyy olla hyvää pateeta kun kaikille sopii evääksi!

Mirene kirjoitti...

Meille ostettiin kanssa tuota purkkiruokaa molemmille kissoille omaansa, mutta odotellaan vielä pennun saapumista ennen maistelua. Toivottavasti maistuisi, sillä viljattomaan kuivamuonaan vaihdettua eivät kaupan märkäruuat ole enää kelvanneet Kajsalle, eivät edes ne vanhat suosikit...

ella kirjoitti...

Kiitos kommenteista. Kissatädit olivat kokopäivätoimisesta palvelijasta niin onnellisia, etten hennonnut poistua seurastaan edes kommentteihin vastaamisen verran.

Uuteen ruokaan siirtyminen on hirvittävää, hermoja raastavaa arpapeliä vähänkään valikoivamman kissan (saati kissalauman!) kanssa. Pelkällä uutuuden viehätykselläkään kun ei pitkälle pötkitä päivittäisessä ruokinnassa. Kissojen maun muuttuminen tuntuu myös olevan täysin ennalta-arvaamatonta, kuten Mirenekin on ilmeisesti saanut huomata. Toivottavasti uudet sapuskat kelpaisivat sielläkin!