tiistai 3. tammikuuta 2012

Salaiset kansiot

"Silmät keltaiset kuin kulta, toisinaan ne iskee tulta!" runoiltiin Laura Latvalan Pikku-Marjan eläinkirjassakin.

Täpärästi ennen lähtöä löytyi tätikissojen valtakunnan tietokoneen tyhjennyksessä kuvakansioita, joissa oli muutamia kuvia Tuutin ihka ensimmäisestä Tätilän vierailusta. Tuona jouluna viisikuinen oli vielä aivan pitelemätön karvapallo ja Tätiläkin sijaitsi satojen kilometrien päässä nykyisestä. Kuvat ovat kissan arkuuden vuoksi etäältä otettuja ja epätarkkoja, mutta erottuupa niistä silti minituutulin verraton söpöys.

Silloin ennen omenatkin olivat niin kovin suuria.

7 kommenttia:

Otto Kulta kirjoitti...

Kyllä silmien palosta Tuutin tunnistaa, vaikka kuvisssa onkin kunnioittavaa hajurakoa.

Neidin dimensiot ovat jännästi muuttuneet sitten pikkukissa-aikojen: tuxedo on itseasiassa kasvanut peittämään hartiat ja valkoinen paidanetumus on hieman pienentynyt. Nythän mittasuhteet ovat huippistasoa ja ylikin eli just täydelliset♥

ella kirjoitti...

Tarkkasilmäistä! Värialueet ovat hieman muotoutuneet sitten pentuaikojen, mutta muutoin kissan tyyppi on säilynyt. Käpälät ovat erinomaisen topakat ja yleinen malli pörheän pyöreä. Pentuaikojen ihanaa supertalviturkkia tosin ei ole kasvatettu takaisin, sillä Unna on sittemmin järjestelmällisesti kieltäytynyt ulkoilemasta kylmässä saati viimassa.

Myrsky kirjoitti...

Voi pientä, ihan minikokoinen, hieman kukkaruukkua kookkaampi! Vauvakuvat ovat kivoja:)

Otto Kulta kirjoitti...

Jep,kiitos! Täällä Oton matte napsauttaa kotkankatseensa päälle aina kun on kisseistä kyse :D

Tuutti on fiksuna kissana säätänyt ulkoisia ominaisuuksiaan.Talviturkkiominaisuuksista on säästetty selviytymisstrategisesti tärkeät ympärivuoden pörhöiset masukarvat♥. Ne toki lämmittävät talvikauden kylmemmillä lattioilla, ja (mikä tärkeintä) ovat kansalaisten suuresti arvostama ominaisuus.

Pörhöpehmeyden lisäksi näyttää Tuutusella olevan kissaneidoksi vahva hartialinja ja rintamus. Ja tosiaan tassut näyttävät oikein päteviltä eivätkä miltään rimpuloilta.

Itsevalaisevista pitkistä täältä lisää :D
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/nain-liikut-turvallisesti-pimeassa---katso-uskomaton-keksinto/art-1288438825388.html

Saara kirjoitti...

Tui-tui pikku pallero. Aika söpö on ollut pienenä, varsinkin ekassa kuvassa. (Toisaalta rumat kissanpennut on kyllä aika harvinaisia...)

Saila kirjoitti...

Unna.neito! Olet syötävän suloinen pikkuneiti talviturkissa ♥ Voisit kasvattaa taas sellaisen niin oltais samikset, paitsi mulla ei nyt ole sitä vaan vasta toukokuussa tulee kunnon talviturkin aika. Siihen mennessä olen vakuuttunut siitä, ettei ole kesä. Nyt olen uikkareissa siinä toivossa, että pääsisin rannalle esittelemään rintakarvoja kaltaisillesi typyille turskastuksen ohessa.
Pus!
RANSU

ella kirjoitti...

Myrsky: Samaa mieltä, ainakin kissavauvakuvista! Pykälän pienempänä Tuutti oli kynttilänjalan korkuinen :)

Otto Kulta: Linkissä oli todella mainiot ja viralliset turvakissat! :)

Kotkankatseesi on näköjään kiinnittynyt juuri niihin samoihin piirteisiin, joita kansalaisetkin Tuutusessa ylistävät :) Näyttävät hartiat ja ylväs rintakehä ovat sellaisia seikkoja, jotka Unnasta erottuvat esimerkiksi siron pyöreisiin tätikissoihin verrattuna. Tehotassuja tietenkään unohtamatta ;)

Saara: Aivan. Toisessa kuvassa onkin jo hieman korvat luimussa, kun paparazzi on liian lähellä. Pennun kuuttimainen ulkoasu on kuitenkin korvautunut mitä ihanimmalla luonteella, joten muutos ei juuri harmita ;)

Ransu: Ite päätän varalta, ettei oo kesä heti, kun nurmikko on märkä ja sit alan taistella valtavasti ulkoilua vastaan. Ties vaikka jäis vahingossa sinne kylmään? Koska esim. kun synnyin luulin, et aina on kesä ja sit olikin aika pian KYLMÄ! HUIJAUSTA! Talviturkki tosin kelpais. Ihanku ois viltti päällä koko ajan! Pus, sulle ja sun turkille <3

Terkuin Unna Tuutikki