lauantai 12. marraskuuta 2011

Kylmän kostean minä tunsin nurmikon...


Valtakunnassa on ulkoiltu menestyksellä pitkin syksyä. Iltamyöhäisinä ulkoiluhetkinä kamera on jäänyt kotiin ja blogimaininnatkin siksi kutistuneet kommentteihin. Huonoa tuuria on, että kamera sattui mukaan syksyn tähän saakka epämieluisimmalla ulkoreissulla.


Ylimmässä kerroksessa asuvina kansalaiset käyttävät ulkoreissuilla hissiä, sillä Unna ei ehkä malttaisi sylissä koko matkaa portaita alimpaan kerrokseen asti. Seisomajärjestelyt hississä ovat oma lukunsa, sillä hissin liikkuva seinä hieman kammottaa Tuuttia, mutta poiskaan ei voi kääntyä, sillä vastakkaisessa suunnassa sama yökköseinä näkyy peilistä.


Itse ulkoilussa ei sinänsä ollut tälläkään kertaa vikaa, mitä nyt sää oli lannistavan kylmä ja kostea. Lähistöllä kiljahdelleen lapsen äänet kissa kuitenkin tulkitsi saalistushuudoiksi ja päätti suoria takaisin ovelle. Siispä retki jäi lyhyeksi nuuskuttelu ja ruohonmaistelu piipahdukseksi.

Nurmessa oli kiva sivumaku. Multa.

"Siellä oli märkää... Nenä kastu!"

13 kommenttia:

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Hyviä ilmeitä! :) Kollonkin saavat äänet suuntaamaan kotia kohti.

Musta kirjoitti...

Hih, sun ilme! :-DD Mut kukas kylmästä tykkäis, ei nätti neitikissa aianakaan. Mä tiedän!

Naukulan Mamma kirjoitti...

Jännittävä retki! Sen huomaa selkeästi ilmeistä :)

ella kirjoitti...

Sirpa & Kollo: Olemme yleensä pyrkineet ulkoilemaan mahdollisimman lapsettomaan kellonaikaan, sillä nuo ääntelijät tuntuvat olevan Unnasta kamalimpia. Hiljaiset ohittajat eivät onneksi enää aiheuta muuta kuin matalaksi menon ja tarkkailua.

Musta: No NIIMPÄ! Ei taas yhtään aateltu, että mulla on uloslähtiessä vaan valkoset pyhäsukat eikä mitään talvikerrastoja päällä!

Terkuin Unna Tuutikki

Naukulan Mamma: Jännää oli! Aika paljon puhuviahan nuo Tuutulin ilmeet tosiaan ovat :D

Saara kirjoitti...

Ihana ilme ekassa kuvassa :) Niin monella tapaa tulkittavissa.

Hassua miten jotkut luulee että kaikki samanväriset kissat näyttää samalta, just tuo ilme on niin Unnaa ja on monissa teidän blogin kuvissa...

ella kirjoitti...

Saara: Tuutin sneaky action -face ;) Tuo ilme on palannut naamalle pennusta asti aina laser-metsällä ja huiskaleikeissä. Pupuliini vaanii aina niin ovelana laserpistettä korvat tanassa ja pupillit suurina, ja pöljät kansalaiset sen kuin hekottaa :D

Ominaiset ilmeet ja eleet vaativat tietysti hieman enemmän seuraamista, mutta onhan näissä kultamurusissa niin paljon muitakin tunnusmerkkejä. Valokuvat voivat tietysti joskus hämätä, kun niistä ei näe kokonaisuutta, mutta luulen, että useimmat kissaihmiset tunnistaisivat omansa livenä aika vaivatta. Muutamista kissattomista voin tosin todeta, ettei ole toivoakaan, sillä tuttavapiirissä on monia, jotka eivät vuosienkaan jälkeen erota toisistaan edes Vappua ja Lyytiä :D

sea kirjoitti...

Hissi aiheuttaa Annissa samoja oireita. Ihan järkyttävää kun ovet liikkuu tai jos ei liiku (muuton jälkeen) niin äänet ja liike muuten. Hirveä hinku aina pelottavalle ovelle vaikka siitä ei ulos pääse ennen kun se aukeaa ja kun aukeaa se on edelleen pelottava...

Vikassa kuvassa on iiiiinanat simmut. :)

Viivi kirjoitti...

Viimeisen kuvan ilme kertoo kyllä kaiken, äkkiä lämmintä ja kuivaa, kiitos!

ella kirjoitti...

Sea: Melkoiset hurjat pallosimmut ne onkin! :)

Unna oli paljon rauhallisempi entisen talon hississä, jossa ovet menivät kiinni niin ettei liikkuvaa seinää näkynyt. Hyvä kuulla kuitenkin, että reippaammillakin kissoilla on hissiongelmia, eikä pelkästään Unnalla.

Viivi: Niin, eihän ulkona voi tuollaisella säällä edes piehtaroida selällään! :D

Saila kirjoitti...

Mun prinsessa! Ihan järkyttynyt ja syystäkin! Tulisin heti viskaamaan viittani sun viluvarpaiden alle, jos saisin sen irti. Eli mun siis pitäisi heittäytyä fyysisesti sun alustaksi. Hmm. Pistää miettiin. Jäisikssä sit niinku mun päälle seisomaan ja tähystämään ympäristöä? Litistyisinksmä?
RANSU

Myrsky kirjoitti...

Kukapa nyt hississä viihtyisi? Voi se ihmisellekin pieni paniikki ja pakokauhu iskeä.

Mindy kirjoitti...

Onpa jännät paikat liikkuvassa kopperossa ja syksyn hämärässä, todellakin näkyy ilmeistäkin. Sitten onkin ihana palata kodin lämpöön ja rauhaan.

ella kirjoitti...

Ransu: Oo, urhea ritari! Et litistyis, koska painan vaan neitikissan verran ja kuivaisin vaan varpaat siinä. Sit mentäis villaviltille miettimään porsaankyljyksiä. *puss*

Terkuin Unna Tuutikki

Myrsky: Totta puhut. Hissin seinällä vielä lukeekin "Hississä on vaarallista!", joten ei ihme, ettei Unna olostaan nauti.

Mindy: Aivan, ja kyllä villaviltillä kellottelu aina koiranilman voittaa ;)