keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Mustavalkopantteri Edit.

Mustavalkopantteri on pienehkö, mutta pörheä kissapeto, joka viihtyy erityisesti häkkimäisissä rakennelmissa kuljetuskoppaa mukaan lukematta. Eläinsuojelullisista asioista huolestuneille kerrottakoon, että pienpantterilla on täysin vapaa kulku häkistään.

Peto häkissään.

Bambujakkaraihastus on ilmeisesti jatkoa Unnan keittiöjakkararakkaudelle, joka leimahtaa aina uudelleen jakkaran sattuessa sopivasti hollille. Bambujakkaran suosio on sikäli ymmärrettävää, että ennen mustavalkopantteriakin ovat erinäiset ihmislapset leikkineet leijonaa samaisessa häkissä

Edit. Tuutätin suosiollisella omistautumisella valokuva-albumien kaivelulle valtakunnan haltuun päätyi valokuva vielä ihmisleijonastakin. Kyseinen ihmisleijona on sittemmin tullut tunnetuksi Unna Tuutikin ensisijaisen kansalaisen isoveljenä.

17 kommenttia:

Saila kirjoitti...

Haa! Selvä leijona/pantterihäkki! Hurja peto aiheuttaa välitöntä pako- eiku pusureaktiota! Pus pus! (Meiltä kaikilta)

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Unnallakin näyttää olevan mieltymys pieniin, rajattuihin tiloihin. :) Onkohan tuo taipumus jotenkin kissojen geeneissä! :D

ella kirjoitti...

Saila: Pusut välitetty :) Pienpantterista on hauskinta, jos pienojen välistä voi käpältää vielä saalistakin. Kuvassa häkin vasemmassa reunassa näkyykin juuri häkkiin kaapattu karvahiiri.

Sirpa & Kollo: Paljon mahdollista, sillä onhan olo varmasti turvallisempi paikassa, jonne mikään kissaa suurempi ei mahdu livahtamaan perässä. Vastapainoksi Unna ainakin tuntuu karttavan kovin avaria paikkoja, kuten laajoja nurmikenttiä.

Naukulan Mamma kirjoitti...

Hieno häkki! Mutta aika pieniä ovat lapset saaneet olla, jos tuonne ovat mahtuneet! Tai sitten olen arvioinut mustavalkoprinsessan koon hyvin väärin....

ella kirjoitti...

Naukulan Mamma: Rinsessa on pörheästi rakennettu nelikiloinen, mutta istuu kuvassa hämäävästi lähellä etulaitaa. Tilaa siis olisi vaikka useammallekin suurpedolle!

Kovin suuria eivät ole olleet leijonalapsetkaan. Tätikissojen alttiilta palvelijattarelta, Tuutädiltä, ehkä löytyisi tarkempia ikä- ja kokotietoja ellei jopa kuvatodisteitakin, jotka toki julkaisisin jos ne hallussani olisivat :D

Musta ja Harmaa kirjoitti...

Kiehtova mukavankila! Tykkäämiskelpoinen!

ella kirjoitti...

Musta ja Harmaa: Kyl! Mun puolesta kuljetuskopan vois vaihtaa tohon ihan vakiona. Ei siis todellakaan huono asia mun mielestä, että joka suuntaan pääsee livistämään!

Terkuin Unna Tuutikki

tuutäti kirjoitti...

Leijonalapsista oli kyllä kuva - taitaa olla kaukaa paperikuvien aikakaudelta. Löytyisihän se jostain albumista, jos vain ne albumit löytyisivät, kun vasta äskettäin, 1½ vuotta sitten muutettiin...mutta ihan rupesi kiinnostamaan!
Bambujakkaroita oli silloin kolmea eri kokoa, liekö tuo Tuutusen jakkara se keskikokoinen?

ella kirjoitti...

Kappas! Kun arvelisin sen olevan suurinta mahdollista kokoa. Tuo toinen on pienempi, eikä lainkaan mustavalkopantterin arvolle (eikä vyötärölle) sopiva.

Viivi kirjoitti...

Voi että tuota ilmettä - ilmetty häkkipantteri!

ella kirjoitti...

Viivi: Näin on, vaarallinen ja hurja! :D

Katjusha kirjoitti...

Huiiii, todella pelottava kissapeto :)

ella kirjoitti...

Katjusha: Tuollaiset kommentit hivelevät kissapedon itsetuntoa :)

tuutäti kirjoitti...

Jellonan kuva löytyi! Ihmislapsi on siinä 2 v 4 kk, joten sen kokoinen poika mahtuu kyllä ihan hyvin juuri tuollaiseen häkkiin kuin Tuutunenkin.

ella kirjoitti...

Tuutäti: Hih, nykyisin taitaisi olla suurin ongelma mahduttaa sen leijonapojan hartiat noin rajattuun tilaan :D Kiitos historiatiedosta!

tuutäti kirjoitti...

Ihan hurja! Jellonahan täyttää piakkoin 23,joten onnea hänelle! Voitaisiin ottaa jutun jatkoksi uusi kuva! Paitsi, ettei hän taida todellakaan enää häkkiin mahtua!

ella kirjoitti...

Tuutäti: Näin on, onneksi hankin Namiappron sivutuotteena Jellonalle sopivan kortinkin! Voit siis arvata, että kyselen piakkoin osoitetta sähköpostitse ;)