tiistai 23. elokuuta 2011

Terassi


"Hu-huu, oon kummitus! Pysykää poissa!"

Viime viikolla täällä yritettiin parvekeulkoilua heikoin tuloksin. Kissa tahtoi äkkiä sisään. Sittemmin Unna löysi omatoimisesti arvolleen sopivamman yksityisterassin.


Kansalaiset epäilevät, että oppi on lähtöisin tätilästä, jossa tuuletusikkunoiden syvennyksiin pääsi usein esteettä. Ulkoilma tuoksuu hyvältä, eivätkä edes tungettelevat kansalaiset pysty pilaamaan terassinautintoa.

"Oisko tällä terassilla mitään vip-tilaa vaan ylemmille henkilöille?"

9 kommenttia:

Saara kirjoitti...

Aika hyvä terassi, puuttuu enää tarjoilu. Eihän terassilla ilman voi olla, ehkä silakoita?

ella kirjoitti...

Luulen, että tuolla terassilla ainakin erilaiset kärpässnacksit ovat usein aivan käpälän ulottuvilla. Toistaiseksi Unna ei ole kompensoinut tarjoilun puuttumista viemällä omia eväitä terassille. Odotamme jännityksellä milloin neiti vilahtaa ensimmäisen kerran terassille kala hampaissaan :D

Musta kirjoitti...

Suojattu yksityisterassi, luksusta! Nyt enää kruunu päähän :-)

ella kirjoitti...

SIINÄ ois tyyliä!

Prinsessaisin terveisin Unna Tuutikki

tuutäti kirjoitti...

Jopas on mukavan turvaisa terassi peikonlehtien suojassa. Ja näkymätkin ovat kovin rajoitetut, vain pientä tirkistelyä voi suorittaa. Ulkopuoliset eivät sitä voi huomata. Onko Tuutusesta tulossa kerrostalokyttääjä?

ella kirjoitti...

Neidillähän on merkittäviä meriittejä mm. viemärikuuntelun saralla, joten tie "huolestuneeksi naapuriksi" on ollut avoin jo pitkään ;D

Naukulan Mamma kirjoitti...

Hieno terassi! Aika moninaisiksi ovat pienen kissan tehtävät muodostuneet ja viemärin lisäksi tarvitsee vielä tuollakin päivystää. Kova työ, enemmän silakoita?

Viivi kirjoitti...

Hu-huu tuota ekaa kuvaa, aika hurja!

ella kirjoitti...

Naukulan Mamma: Tuo taitaa olla sitä kutsumustyötä :D Itse on pikkukatti virkansa valinnut, mutta ehkä niin saa kokonaisvaltaisemman käsityksen naapurustosta? Silakkapalvelu pelaa edelleen entiseen malliin :)

Viivi: Nii! Olin siinä huikeen pelottava räppänän kummitus!

Terkuin Unna Tuutikki