"Hu-huu, oon kummitus! Pysykää poissa!"
Viime viikolla täällä yritettiin parvekeulkoilua heikoin tuloksin. Kissa tahtoi äkkiä sisään. Sittemmin Unna löysi omatoimisesti arvolleen sopivamman yksityisterassin.
Kansalaiset epäilevät, että oppi on lähtöisin tätilästä, jossa tuuletusikkunoiden syvennyksiin pääsi usein esteettä. Ulkoilma tuoksuu hyvältä, eivätkä edes tungettelevat kansalaiset pysty pilaamaan terassinautintoa.
"Oisko tällä terassilla mitään vip-tilaa vaan ylemmille henkilöille?"
9 kommenttia:
Aika hyvä terassi, puuttuu enää tarjoilu. Eihän terassilla ilman voi olla, ehkä silakoita?
Luulen, että tuolla terassilla ainakin erilaiset kärpässnacksit ovat usein aivan käpälän ulottuvilla. Toistaiseksi Unna ei ole kompensoinut tarjoilun puuttumista viemällä omia eväitä terassille. Odotamme jännityksellä milloin neiti vilahtaa ensimmäisen kerran terassille kala hampaissaan :D
Suojattu yksityisterassi, luksusta! Nyt enää kruunu päähän :-)
SIINÄ ois tyyliä!
Prinsessaisin terveisin Unna Tuutikki
Jopas on mukavan turvaisa terassi peikonlehtien suojassa. Ja näkymätkin ovat kovin rajoitetut, vain pientä tirkistelyä voi suorittaa. Ulkopuoliset eivät sitä voi huomata. Onko Tuutusesta tulossa kerrostalokyttääjä?
Neidillähän on merkittäviä meriittejä mm. viemärikuuntelun saralla, joten tie "huolestuneeksi naapuriksi" on ollut avoin jo pitkään ;D
Hieno terassi! Aika moninaisiksi ovat pienen kissan tehtävät muodostuneet ja viemärin lisäksi tarvitsee vielä tuollakin päivystää. Kova työ, enemmän silakoita?
Hu-huu tuota ekaa kuvaa, aika hurja!
Naukulan Mamma: Tuo taitaa olla sitä kutsumustyötä :D Itse on pikkukatti virkansa valinnut, mutta ehkä niin saa kokonaisvaltaisemman käsityksen naapurustosta? Silakkapalvelu pelaa edelleen entiseen malliin :)
Viivi: Nii! Olin siinä huikeen pelottava räppänän kummitus!
Terkuin Unna Tuutikki
Lähetä kommentti