keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Tuutupuu

Tätilän pihalla kasvaa yksi puu. Tätilän kansalaiset ovat koettaneet paikata tilannetta asentamalla pihalle muutamia pihlajanriukuja, mutta toistaiseksi moisia kepakkoja ei pidä puiksi kutsuman. Eiväthän ne kestäisi edes kissan kiipeillä.

Maastokuvio.

Olemassa oleva puu sen sijaan on mitä erinomaisin: rapiseva ja mustavalkoinen. Siispä ilmiselvästi kyseessä on tuutupuu. Puu on myös erinomainen syöksymiskohde. Jopa niin erinomainen, että hitaan kansalaisen ja lyhyen fleksin syöksyyn aiheuttama pysähdyskään ei intoa lannista. Syöksy jatkuu entisellä vauhdilla, kun narua jälleen riittää.

Tuutupuussa riittäisi kiipeilykorkeutta, kuten varjosta näkyy.

Syöksyn aiheittamasta nykäisystä huolestunut kansalainen sai apua ongelmaan yllättävältä taholta. Tätilässä ulkoillessaan Tuutilla on nimittäin vastaisuudessa käytössään lainafleksi, joka on ainakin kaksi kertaa oman fleksin mittainen.

Yksi huono puoli fleksissä kuitenkin on, ja se tulee ilmi muun muassa silloin, jos tuuli sattuu kesken ulkoilun kääntymäänkin. Nuuhkauskin fleksinarusta saa kissan silmät rävähtämään ammolleen ja hännän pörhistymään äärimmilleen. Tuutuselle ei liene epäselvää, että fleksissä muinoin kulkenut koira ei ollut kissojen ystäviä!

*nuuh* ja PuFF! Jostain läheltä kantautuu vaarallisen pedon löyhkä.

11 kommenttia:

Mamma N kirjoitti...

Tuutupuu! Kyllä on pienellä kissalla hyvät oltavat :) kunhan ei siis haistele liikoja!

Jenni kirjoitti...

Tuutupuu on hieno! Me voitais vaihtaa se peuraruusuun, kiinnostaiskos?

ella kirjoitti...

Naukulan Mamma: Unna karauttaa puolentoista metrin sylikoppikorkeuteen tuon tuostakin ulkoillessamme, pysähtyy ja katselee ympärilleen. Sitten kiepsahtaa ympäri rungolla ja hilpaisee maahan kuin orava. Vaikuttaa siltä, että Unna haluaa lisätä kotiinpaluuehtoihinsa hyvän kiipeilypuun etsimisen :D

Jenni: Peuraruusu kuulostaa harvinaiselta! Mahtaako Saaripalstan Sailakaan tuntea noin jaloa lajiketta? :D Tätilän kansalaisten halukkuutta vaihtokauppaan ei ole turhaan tiedusteltu, mutta Unna suunnittelee siirtävänsä tuutupuun omalle parvekkeellemme, joten kauppa estynee.

Sirpa kirjoitti...

Unna ja puu ovat aika sävy sävyyn. Unna voi maastoutua puun rungolle. :)

ella kirjoitti...

Näin on. En ole aiemmin tullut ajatelleeksikaan, että mustavalkoinen Unna on täydellisesti suojavärittynyt juuri koivukiipeilyä varten :)

Mamma N kirjoitti...

Siis tuutupuukiipeilyä varten, jos pienen korjauksen sallit ;)

ella kirjoitti...

Tottahan toki sopii korjata. Hyvä, että kommentoijat ovat tarkkoja tuollaisista epäasiallisista lipsahduksista! :D

tuutäti kirjoitti...

Vihdoinkin tätilän nettiyhteydet toimivat entisellä tasolla! Tätilän virallinen tuutupuu on kuin luotu kissojen kiipeilypuuksi, koska sen kuori on tontinraivausaikana vaurioitunut pahoin ja suo siten erittäin hyviä tarttumispintoja kisujen kynsille.

ella kirjoitti...

Kellä toimii, kellä ei :) Huomattavasti paremmin kuitenkin! Tuutupuu on mitä erinomaisin pintamateriaali sekä kiipeilyä että kissamaisia tiedonantoja varten, sillä rapeassa pinnassa pysyvät niin kynnet kuin hajumerkitkin.

Heidi kirjoitti...

Voi tuota alimman kuvan ilmettä, onneksi se on vain se haju niin ei tarvitse sähähtää!

ella kirjoitti...

Kissan käytös kyllä muuttui täysin aina, kun remmi sattui haisteltavaksi. Liikkeet hidastuivat hiipiviksi, silmät olivat apposen auki ja häntä paksuni pulloharjaksi. Juttelulla ja silityksillä Unna onneksi tyyntyi pian :)