Purrito.Lyytikin on rauhallinen ja hoitomyöntyväinen, eikä tee madotuksesta koskaan kamppailua. Apupyyhettäkään ei välttämättä tarvittaisi, mutta se tekee kissan käsittelystä varmempaa. Oppikirjaneuvojen mukaisen madotustapahtuman jälkeen Lyyti kehrää heti ensimmäisestä silityksestä aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.
Tosin kolmannella Flubenolin annostelukerralla selvisi, että lääke ei olekaan Lyytistä inhaa. Se on hyvää. Neiti yllätti madottajansa täysin ryhtymällä nuolemaan ylipursunutta lääketahnaa kädeltä ja annosteluruiskulta. Hullu paljon työtä tekee, näemmä...
"Tykkään kyllä olla pyyherullassaki, mut syön mieluummin omaa tahtia, kiitos!"Varsinaisen äkäpussin eli Vapun madotuksesta ei ole kuva-aineistoa, mutta siihen kuuluu napakasti vilttiin kiedottu kissa reisien väliin nakitettuna ja tehokkaimman kertapillerin vikkelä siirtäminen villisilmäisen pedon terävähampaiseen kitaan. Toimituksen jälkeen kita on pikimmiten suljettava ja koetettava pitää siinä tilassa, kunnes lääke on varmasti nielty. Irti päästyään lääkitty luimistelee piilossaan, eikä huoli hyvityksiä lihapalojen muodossa ellei niitä tarjoilla suoraan lymypaikkaan. Vertailun vuoksi kerrottakoon seuraavaa:
"Jees, tää välipala oli vissiin tässä, joten tää jatkais nyt unia, jos sopii?"
16 kommenttia:
Kissapurrrritoita on täällä kohta kaksi kappaletta, Paavo ja Harmi inhoavat molemmat matolääkettä yli kaiken!
Niin totisesti Vappukin! Eikä ole Lyytillekään ennen noin hyvin maistunut, vaikka taisteluitta onkin selvitty. Onnea madotukseen!
Huoh, joo näkispä sen helposti lääkittävän. Tai Harmaa ehkä vois olla, se ainakin luottaa minuun enemmän kuin Musta.
Musta-parka on menettänyt kaiken luottamuksensa nyt ainakin väliaikaisesti. Olen kastiton paskapää-pyyhekiduttaja.
Otan osaa ja toivotan voimia pyyhekidutukseen. Vappu lienee samaa laatua Mustan kanssa, mitä tällaiseen julmaan pakkohoitoon tulee. Anteeksiantoa ei sydämettömälle rääkkäjälle helpolla heru.
Varmasti jokainen kissaihminen toivoo terveyttä otuksilleen, mutta erityisesti Vapun kohdalla toivon, ettei se ikinä joudu pitemmälle kuurille. Jo pari kertaa vuodessa tapahtuvasta rutiinimadotuksesta katti on puoli päivää nyreissään, enkä voi kuvitella mikä olisi tilanne, jos lääkintää yritettäisiin useampina päivinä peräjälkeen.
Meillä Jerryn kanssa menee siitäkin huolimatta hyvin, että annan sille usein matokuurin.
Kaksi ensimmäistä madotuspäivää on menneet varsin sutjakasti, sillä kaivoin purkin L-neitien purkkiruokaa näkösälle. Jerry syö kesäkaudet niin myyriä, hiiriä kuin pikkulintujakin, joten purkitettu broilerinliha on mukavaa vaihtelua.
Ja Poika on niin lunki, ettei kerrassaan voi olla vihainen ihmiselle joka tarjoilee heti ison tabletin jälkeen herkkuruokaa :D
Voi mikä kissapaketti tuossa ylimmässä kuvassa! :)
Kollo riuhtoisi päätään madotuksen aikana niin yritän pitää kissan päätä niskasta paikoillaan. Kollolle joskus Flubenol maistuu ja joskus taas ei. :D
Kissat ovat varmasti yksiä epäluuloisimpia lääkittäviä, mitä on! :D
Burrito :D Täällä käytetään sitä Profenderiä jota hierotaan niskaan. Naukulan äkäpussin (Wilma) kannalta se on paras ratkaisu.....
L-L: Jerry on rento poitsu :) Tuolla kesäruokavaliolla reipas suhtautuminen madotuksiin on varmasti erityisen hyväksi kissalle. Vappu tuppaa katoamaan madotuksen jälkeen mököttämään, joten hyvitysruoan tarjoilu ei aina onnistu.
Sirpa ja Kollo: Lyytistä saa vielä melkoisen soman kissapaketin, typsy kun tykkää olla rullattuna muutenkin. Vappu sen sijaan syöksee tulta ja tulikiveä polkien samalla takajaloilla vauhtia, jotta pääsisi käärinliinastaan.
Naukulan Mamma: Täälläkin käytetään valeluliuoksia toisinaan ja etenkin silloin, kun en ole itse madottamassa Vappua. Muilta eivät nuo pillerinannot taitaisi aina onnistuakaan. On se hyvä, että näitä rakkaita äkäpussejakin varten on valmisteensa :)
Lyyti-purrito :D. Varmaan sitä on hieman mietityttänyt pyyhkeen tarkoitus, jos tahna maistuukin kerta hyvälle. Eikä laisinkaan yllätä, että Unna on hupsuna kaikenlaisiin kummallisiin kastikkeisiin :P
Tuskin Lyytiä on pyyherullakaan mietityttänyt, sillä pyyherullassa olohan on KIVAA! Samoin matto- ja vilttirullissa. Ja mikäs siinä ollessa, jos vielä tarjoilukin pelaa? :D
Hih, varsinaisia burritoja! Mutta joo, taisi palvelijan luottamuksessa olla kohentamisen varaa, kun piti noin järeisiin toimenpiteisiin ryhtyä, vaikka toinen herkkuna lääkkeen olis ottanut!
Palvelusväki se osaa olla höpsöä ja epäluuloista toisinaan. Tottahan Lyyti-neiti viisaana kissana ymmärtää oman parhaansa? ;D
Kalmanmakuisia... EWWWW!!! Hyvin muotoiltu ja sopii joihinkin ihmistenkin lääkkeisiin.
Kyllä sen taas tänään huomasi, ettei Drontal ole minkään muun kuin kalmanmakuista... Vappu jäpitti leukojaan lukossa ja kuolasi inhoten niin tabletin oton välillä kuin sen jälkeenkin. Onneksi lihalautanen oli lähellä ja tarjoomukset maistuivat hetken syljeskelyn päästä.
Muutama tunti sitten tultiin maalta ja äsken tungin kissalle tablettia kitusiin. Voi jee. Aiemmin homma on toiminut suht nätisti kun on tabletin eka voissa pyörittänyt, mutta nää nykyset on isompia, puolitettava tabletti ja annettava kolmena päivänä (eli 2 palaa per päivä kolmena päivänä!).
Huomenna on leikattava Annilta kynnet ennen kun alan tunkea mitään sen kitusiin. Rullaa en viitsi pistää kun isompi taisto on saada kissa rullaan. Anni antaa kyllä leikata kynnet, putsata korvat ja jopa pestä suihkun alla, mutta suuhun ei saa koskea. :(
Sea: Kynsienleikkuu on kyllä ihan ehdoton juttu taistelukissaa madotettaessa. Onnea koitokseen!
Vappu on sellainen eläjä, että rullaamattomana jää madottamatta ja jokainen yritys tuottaa uudet "kiihdytysjäljet" madottajaan, kun kissa potkaisee itsensä vauhdilla vapauteen.
Lähetä kommentti