Syntymäpäivien jälleen siintäessä horisontissa on kohtuullista juhlia merkkihetkiä puuhastelemalla mukavia asioita hieman tavallistakin enemmän. Näihin kuuluu esimerkiksi mielikansalaisen kanssa ulkoileminen.
Kaksivuotias on jo iso tyttö, jota ei pelota melkein mikään. Ajossa olevaa ruohonleikkuriakin Tuutti paarusti katsomaan määrätietoisin askelin tuumien, ettei se voi olla mitään imuria pahempaa. Pörhistelläkään ei tarvinnut, vaikka Otto-poika muutaman kerran ohi kulkevalle kissalle häkistään haukahtikin. Neiti vain vilkaisi ja tuumasi kaverin olevan yhä vaaraton. Vuosi sitten Unna sai pihalla paniikkikohtauksia rauhallisesti liikkuvista ihmisistäkin.
"Nyt otetaan selvää mikä pörisee!"
Unnan suhde pihanmaata kohtaan on omistava.Ulkona Unna jaksaisi hiippailla vaikka millä mitalla, eikä todellakaan ymmärrä, miksi kansalainen ei ymmärrä lähteä kissan kanssa tutkimaan tarkemmin metsäistä rytelikköä. Sisälle kannettu tyty ei kuitenkaan turhia protestoi vaan käy sopuisasti tutimaan, minnekäs muuanne kuin eteisen kaappiin.
Reippaus on väsyttävää.
12 kommenttia:
Voi Unna, mikä superulkoilija! Ja loistavasti valittu lepäilypaikka, sieltä on helppo lähteä takaisin ulos.
Ihan kuin Unna ihan hymyilisi lepäilukuvassa. <3
Ihana ulkoilija! Ihan kuin pitelisi yhdessä kuvassa heiniä sivussa jotta näkisi mitä niiden takana on :D
Jenni: Sankarin on helppo hymyillä :) Lepäilypaikan strategisesta valinnasta olet enemmän kuin oikeassa: neiti seuraa ihmistöä komeron suojista ja yllättää pahaa-aavistamattoman ovenaukaisijan äänettömällä yllätyssyöksyllä pihalle..
Naukulan Mamma: Siinä kuvassa neiti heittäytyi penkkaan x-asennossa ihmettelemään, miksei kansalainen anna lisää fleksiä, jotta pääsisi KUNNOLLA tutkimaan naapuritontin heinikkoa :D
Unna! ♡ Reipas ja pohkea, eiku Rohkea! Pohkeetkin on varmaan noilla salitreeneillä kunnossa.
Mitkä valkoisina loistavat hampaat! Ja määrätietoinen askellus.
Ihana tyttö!
Ransu-potilas lähettää terveisiä olohuoneen matolta.
Saila: Askel on tosiaan ponteva ja häntä usein pystyssä kuin lippu retkikunnan johtajalla :) Terveiset ja ihastelut välitetty neitikäiselle.
Hyvä on ilme heiniä rouskutellessa :)
Katjusha: Se on vakavaa puuhaa se, vaikka paparazzi meinaakin tukehtua nauruun :D
Voi Unna, sun ihminen osaa otta hienoja kuvia just oikeella sekunnilla! Niinku tuo ruohokuva :-) kymppi!
Oot reipas ja kiva, me luetaan tosi mielellään sun juttuja.
Lady Musta & Sir Harmaa: Mun ihminen kyykkii vieressä, kun koitan ulkoilla ja sit vaan antaa kameran laulaa... Ei mitään käsitystä yksityisyydestä! Tosin aina parempi, että sen käpälät on kameran napilla eikä fleksin stopilla!
Itekin luen mieluusti teiän juttui, et kiva, kun tykkäätte näistäki.
Terkuin Unna Tuutikki
Oot sä reipas! Ehkä mäkin ensi kesänä sitten, vaikka olin kyllä menossa ruohopuskiin pidemmälle, kuin mut päästettiin. Voisin kokeilla tota haara-asentoa joku kerta, että näkis paremmin.
Tjaah, mitäs se Tuutti piilottelee siellä makuupaikkansa alla? Vaan onpas siitä tullut rohkea ulkoilija :)
Mindy: Suosittelen tukevaa asentoa ja valjaista pakittamista, jos heinikkoreissua ei kuulu! Sellanen saa ihmiset liikkeelle ja narukin löystyy samalle sopivasti *vink*
Terkuin Unna Tuutikki
Meei: Ei suinkaan Tuutti rohkeuttaan noista pulloista ammentanut :D Se on kansalaisillekin epäselvää, miten metallitölkit ja lasipullot voivat joskus olla kissasta se kaikkein paras nukkuma-alusta...
Lähetä kommentti