Unna Tuutikin joulukalenterissa (= aamupala) oli tänään kokonaisia silakoita. Aiemmin neiti on nauttinut tarjouksessa olleita silakkafileitä sekä pieniä muikkuja, joten näin isot kalat olivat aivan uusi aluevaltaus.
Isommat kalat saivat aikaan myös vakuuttavaa rutinaa ja narsketta, kun Tuutin suuhun rakentuneet kalasakset työskentelivät eväkkäiden parissa. Valokuvissa ei harmillisesti ole ääntä, eikä karmaiseva narskutus tarttunut videollekaan, mutta kissaihmisille kyseinen kurskutus lienee tuttu.
Silakkasakset työssään.Kokonaisissa kaloissa on enemmän työtä kissan lisäksi myös siivoojalle, sillä Unnasta on huomattavan jännittävää syödä kalaa vuorotellen eri päistä ja katsoa, kuinka paljon sotkua saa aikaiseksi. Kala-aarteen syöpöttelyhän ei useimmille kansalaisille täysin ilmeisistä syistä voi tapahtua paljaalla lattialla, josta olisi helppo siivota, vaan aarre on mieluiten kannettava mahdollisimman imukykyiselle matolle ja sitä on mahdollisuuksien mukaan vielä siirrettävä useita kertoja ruokailun aikana.
Silakan transportaatio matolle käynnistymässä.
11 kommenttia:
Ihana silakantuoksuinen neito minun makuuni!!!
RANSU
Saila jatkaa:
on se hienoa, että Unnassa tuli vakiovarusteena silakkasakset. Se rouskutus (sama myyrien kanssa) on niin vakuuttavaa ja ponnekasta, että luulen kissojen nauttivan ja tekevän homman mahdollisimman äänekkäästi. Minähän kuulen makkariin suljetun oven läpi myyrärouskut eteisestä kuin työ tehtäisiin korvan juuressa. Kissat vääntää nupit kaakkoon näissä asioissa.
Ihana Unna (minunkin mielestä!) siinä syödään silakkaa niin antaumuksella että vaaleanpunainen nenu on ihan vinossa <3
Se on sisäänrakennettu juttu. Veriset lihat ja yllätyksia sisältävät kalat täytyy ehdottomasti syödä maton päältä. Samoin kuin oksentaminen on myös tähdättävä matolle...
Ja siltikin kaikki kissaihmiset ovat onnellisia saadessaan jakaa arkensa juuri The kissansa kanssa <3
Saila: Luulisi "kokonaisen ruuan" syömisen olevan kissalle jollain tavoin virikkeellisempää kuin teollisen mössön mussutuksen, joten siitä riemusta on otettava kaikki irti. Etenkin, jos vakiovarustukseen kuuluu pätevät silakka-/myyräsakset :) Unna lähettää Ransulle mitä silakkaisimmat terveisensä!
L-L: Oksentelun mattohakuisuuden olen yhdistänyt siihen, että matolla seistessä on parempi pito tassuilla. Toisin sanoen kissa ei voimallisesti kuakkiessaan tuiskahda vahingossakaan nenu edellä yrjöönsä.
No, vauvallisethan taitavat saada ties mitä pukeloa päälleen harva se päivä, eivätkä mistään hinnasta luopuisi laatoittajistaan. Kissat osaavat syödä itse ja puklauttelevat (tavallisesti) harvemmin, joten en näe syytä olla millään tavalla onneton ;D
Kissan rouskutusta on ilo seurata - tehokkaat työvälineet suussa! :) Kollo ei pidä kalasta, mutta liha ja raksut pilkkoutuvat tehokkaasti sen suussa.
Pitäisikö lähettää vinkkiä Fiskarsin tuotekehittelyyn ;) ?
Ainakin koirien matolle oksentamistahan perustellaan just paremmalla tassujen pidolla, mutta mä en jaksa sitä kissojen kohdalla uskoa :D Meillä nimittäin ainakin istutaan aina maton reunan vieressä oksentamassa eli paljaalta lattialta tähdätään matolle :P Reiluja kavereita.
Täytyypä meidänkin testata onko meidän kissoilla toimivia kalasaksia vakiovarusteena vai tartteeko ne vähän harjoittelua :D Meidän aiemmat kissat ei ainakaan ole kalojen päälle ymmärtäneet.
Sirpa & Kollo: Mukavahan se on nähdä, että tarjottu ruoka maistuu :) Kissan suussa on kyllä sellaiset leikkurit, että kiitän onneani etten ole pikkujyrsijä :D
Naukulan Mamma: Tuskin Fiskarssilla ymmärtäisivät omaa parastaan. Pahimmassa tapauksessa aloittaisivat eläinkokeet :D
Kitinen: Jopas ovat epeleitä! Meillä yleensä rynnitään matolle niin, että tassut sille ulottuvat ja oksennetaan siitä keskemmäksi...
Unna Tuutikki kannattaa kalatestiä! Kokonaisten kalojen kanssa voi tosin mennä leikiksi, jos kissa ei ole tottunut syömään kalaa ylipäätään.
Söikö kokonaan vai kuten meillä eli pään ja pyrstön? Kerran työnsin jalkani kenkään ja siellä oli silakka! Arvaa huusinko.
Melkoinen yllätys kengässä marinoitumassa! Unna söi ensin pään ja pyrstön, sitten hetken mietittyään loputkin :) Kokonaiset kalat tarjotaan täällä yksi kerrallaan, eikä uutta saa ennen kuin entinen on syöty.
Me saimme kesällä kaloja suoraan järvestä, kun olimme mökkeilemässä. Olivat vähän eri merkkiä kuin silakat, joten moinen aluksi hieman ihmetytti! :)
Huh! Vappu-täti on noista kertonut, kuulemman ihan sätkivät ne kalat! Ootte te hurjia poikia.
Terkuin Unna Tuutikki
Lähetä kommentti