Niin matkustivat kansalaiset Unna mukanaan Pohjois-Savoon ja miltei samantien pelkällä ihmisporukalla Pohjois-Karjalaan. Kummitätikissojen valtakuntaan on nimittäin muuttamassa vuoden alusta uusi asukas.
Poikia oli norjan harmaa pentueessa kaksi, ja ne erottuivat joukosta rauhallisemman luonteensa ja suuremman kokonsa puolesta. Pojista kauniimpi oli mustanaamainen ja koko porukan suurin. Letkeän kylmähermoinen, vaaleampi veljensä muuttaakin sitten uudenvuoden jälkeen tätikissoja ilahduttamaan.
Koska itse olin vain koiria katsomassa, enkä suinkaan valitsemassa, olivat mielestäni ilahduttavimpia pentueen virkeät tyttöset. Neideillä riitti virtaa pyöriä vieraiden villasukkia puremassa ja kehuja kuuntelemassa. Siis ainakin sen 15 minuuttia, jonka karvapallot pysyivät tolpillaan kerrallaan. Tässä ajassa ne ehtivätkin jo vetää toisiaan hännästä, haukkua vieraita ja pissata n. 10 kertaa per pentu. Poitsut tyytyivät lötkömpinä lähinnä katselemaan "akkojen räpätystä" ja ihmettelemään heitä pyöritteleviä pennunvalitsijoita.
11 kommenttia:
Suloisia palleroita! :) Tätikissat varmasti kouluttavat heti tulokkaan kissojen tavoille. :D
Ei epäilystäkään. Lyyti-täti nimittäin koulutti urheasti myös aiempaa karhukoiraa ja näytti koiralle koiran paikan: arvojärjestyksessä noin kilometrin alempana kissaa, kuono kissan tuikean, vaaleanpunaisen käpälän alla.
Norjalaiset on parhaita!
RANSU
Saila jatkaa...
Ihania! "tätikissoja ILAHDUTTAMAAN" :-D
Voi tuota söpöntöpöä tyttöstä! Nappisilmäinen riiviö <3
Onkohan norjan harmaa sama kuin norjalainen hirvikoira? (Onko se norjanharmaahirvikoira tms.?) Täällä kylällä on yksi sellainen, tosin ei aina, vaan kakkosasuntoasukkaana. Ransu pelkää sitä koiraa ihan kauheasti. Ei suostu ohittamaa sitä taloa iltakävelyllä, niinpä siinä kohdassa käännytään aina takaisin jos koira on pihalla (20 metrin päässä narussa kiinni).
Norjan harmaalla tosiaan tarkoitin harmaata norjanhirvikoiraa eli mitä todennäköisimmin Ransun kammoama yksilö on saman rotuinen. Norjalaisia hirvikoiria on tosin olemassa myös mustia, mutta ne ovat omaa rotuaan.
Ransun ei suinkaan pidä hävetä, vaikka riistaverinen harmaa hirvittäisikin, sillä harmaat ovat luonnostaan ystävällisiä jokapaikan höyliä ja höveleitä hömpöttäjiä vain ihmisiä kohtaan :) Muut karvapäällysteiset ovatkin sitten saaliseläimiä ellei toisin sitkeästi neuvota (ja Lyytihän neuvoo!).
HYVÄ LYYTI!!!
Tulisikssä käymään vähän täälläkin konsultoimassa sitä hurttaa joskus.
RANSU
Ransu, välitän kannustuksen sanat ja kutsun Lyytille. Tosin kurinpito-ohjekin on vallan yksinkertainen: varmoin askelin koiran luo ja vihmerä paukautus kuonoon. Yhtä varma poistuminen. Kuonolainen jää ihmettelemään, mikä hiivatti oikein iski...
Oh...
(kunnioittava hiljaisuus).
Ooh.
Hui!
(puistatus).
RANSU
Ihania vauvoja siellä! Ja mitä mainiointa keskustelua täällä kommenteissa :D
Ransu: Niinpä, mutta Lyyti on urhea! Ja kenties luottaa yhden kissakilon voittavan tappelussa kymmenen koirakiloa...
Naukulan Mamma: Höpsöjä nuo pienet koirat olivatkin ja täällä kommenteissahan keskustellaan aina mitä älykkäimmin! :D
Oi miten suloisia vauvoja siellä nukkuu! :))
Maiselmo & Nessu: Hirmuisia söpöläisiä tosiaan, oli oikein muistutettava itseäni, miksi olen kissa- enkä koiraihminen, etten olisi kaapannut jotakuta pikkuisista kainalooni lähtiessä :D
Lähetä kommentti