Ilmat ovat kylmenneet ja viltti on otettu esille. Viimevuotinen joululahja on aitoa villaa ja Tuutista vallan hurmaava. Pentuna Unna asui samalla tilalla emonsa kanssa reilut kolme kuukautta ja oli meille muuttaessaan jo emonsa vieroittama, joten en usko tämän olevan "vieroitusoire". Villassa lienee kuitenkin jonkinlainen aitouden tuoksu, joka kiehtoo kissaa saalistajana. Otsikosta huolimatta Unna Tuutikista ei siis ehkä olisi lammaspaimeneen, sillä sen verran rajuin ottein neiti vilttiä välillä rakastaa.
Kun viltti ei ole käytössä, se taitellaan piiloon. Kissa saanee tarpeeksi karvapalloja suolistoonsa jo omasta turkistaan, eikä viltin luttaamisesta aiheutuvia lisäongelmia kaivata. Samasta syystä Unna saa leikkiä huovutetuilla palloillakin vain valvottuna, sillä neiti pikemminkin keskittyy purkamaan huovutusta kielellään ja kellimään villaeuforiassaan kuin varsinaisesti pelailemaan.
9 kommenttia:
Ihana jättipupilli taas kuvaan napattuna! Minunkin kissat rakastaa villaa, se on paras materiaali mitä kuvitella saattaa. Ihan sen päällä voi kölliä, mutta lutkuttaminenkin maistuu...
Ajatteles jos vilttiselle olisi vielä ihan vaikka vahingossa tipahtanut kissanmintun murusia?
Hyvä, että on viltti tarpeen sielläkin! Kummitätikisu Lyyti on jo pitkään päiväunitellut yläkerran rauhassa viltin päällä.
Ei täällä kissa kellottele missään muualla, kun viltti on esillä. Villa vaan on PARASTA. Ainut harmillinen puoli villarakkaudessa on, että itse tykkäisin neulahuovuttamisesta. Unnalla on tietenkin kissamaisen ihmeellinen kyky saada käpäliinsä huovutushahmoni ja "vapauttaa villat" takaisin hahtuvamuotoon... :D
Kappas, Tuutäti kerkesi kommentoida väliin. Viltti olisi varmaan tuhonoma, jos sille olisi vielä kissanminttua tipahtanut. Tämä Tuutusen villarakkaus on sen verran tulista :D
Kyllähän joka kissalla täytyy olla oma hellyyspeitto :)
Kollolla on myös hellyysaddiktio villaan ja siksi täytyy seurata tarkkaan, kun kissa leikkii kudotulla hiirellä tai huovutuspallolla.
L-L: Hellyyspeittopa hyvinkin :) Muistelisin, että Tuutti antoi ensimmäisen kerran kunnolla silittää tuolla viltillä lekotellessaan.
Sirpa & Kollo: Onneksi noilla voi sentään leikkiä valvottuna, sillä olisi ikävä kieltää villan ilot siitä huumaantuvalta kissalta :) Unnan tapauksessa huovutuspalloilla (ja -hahmoilla...) leikkiminen muistuttaa kyllä ennemmin saaliin perkaamista.
Hups! Nypä muistuikin mieleeni että käsityömessulta kerran mukaani nappaamat villapallot ovat totaalisen kadonneita! Olivat parhaita palloja ikinä!
Naukulan Mamma: Kyllä, moisten suosio on huikea, kunnes ne muuttuvat atomeiksi... :D Ihmeellistä miten kissa saakin täysin tiiviksi ja tiukaksi huovutetun pallon hahtuvaistettua ohuiksi höytyviksi.
Lähetä kommentti